Päihdekasvatus

Päihdekasvatus on päihteiden käyttöön liittyvää kasvatustyötä, jonka päämääränä on väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.

Alakouluikäinen tyttö seisoo metsässä pihlajapuun vieressä.
Kuva: Jukka Rapo / EHYT ry

Päihdekasvatusta tehdään vanhaiskasvatuksessa, kouluissa, oppilaitoksissa, nuorisotyössä sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Myös harrastustoiminnassa toimitaan kasvattajaan rinnastettavassa roolissa.

Lapsen ja nuoren näkökulmasta kaikki aikuiset ovat oman esimerkkinsä kautta kasvattajia, vaikka eivät olisikaan työtehtävässään auktoriteetin asemassa. Yhteisöllä ja sen toimijoilla on oma merkityksensä asenteiden ja kulttuurin luojana. Tätä kautta myös “koko kylä kasvattaa” -sanonta pitää paikkaansa, oli toiminta sitten tavoitteellista tai ei.

Vaikuttava päihdekasvatus perustuu tutkittuun tietoon siitä, minkälaisilla menetelmillä on mahdollista suojata lapsia ja nuoria myöhemmältä päihteiden ongelmakäytöltä sekä haitallisilta seurauksilta. Lue lisätietoa päihdekasvatuksesta THL:n sivuilta.

Miksi päihdekasvatusta tarvitaan?

Päihteiden käyttö on riskitekijä terveydelle ja hyvinvoinnille. Päihdekasvatus perustuu ajatukseen, että lapsia ja nuoria tulee suojella päihteiden käytön haitoilta. Päihteiden käytön aloitusikää siirtämällä vaikutetaan myös merkittävästi päihteiden käytön aiheuttamiin haittoihin.

Päihdekasvatuksella tuetaan yksilöiden kasvua ja tavoitellaan päihdehaitatonta elämää sekä hyvinvointia. Päihdekasvatus voi antaa mahdollisuuden harjoitella taitoja, joiden avulla pystyy huolehtimaan omasta ja muiden hyvinvoinnista.

Näiden taitojen avulla saa kykyjä pärjätä haastavissa elämäntilanteissa ilman haitallista päihdekäyttöä sekä taitoja käsitellä sosiaalista painetta ja tarkastella kulttuurisia normeja kriittisesti.

Päihdekasvatus auttaa luomaan realistisia odotuksia päihteiden käytön seurauksista sekä päihteidenkäytön yleisyydestä vertaisryhmässä. Päihdekasvatuksella voidaan vaikuttaa luokan ja koulun normistoon ja toimintakulttuuriin sekä madaltaa kynnystä puhua vaikeistakin asioista.

Yhteiskunnan ja ympäristön lainalaisuuksien ymmärtäminen on tärkeää, jotta voidaan hahmottaa päihteiden tarjontaan ja saatavuuteen liittyviä mekanismeja. Tuotemarkkinat ja myyjän intressit vaikuttavat omalta osaltaan siihen, minkälaisia tarpeita kuluttajille herää ja mitä tuotteita ihmisillä on mahdollisuus kuluttaa. Päihtymystarkoitukseen käytetyt aineet ovat eri valtiolla eri tavoin säänneltyjä ja rajoitettuja.

Päihteiden käyttöön väestötasolla vaikuttaa merkittävästi päihteiden saatavuus. Päihteiden saatavuutta pyritään rajoittamaan päihdehaittojen minimoimiseksi. Tällaisia rajoituksia ovat esimerkiksi alkoholin ja tupakan myyntihinta, veron suuruus tai jakeluverkon koko.

Mitä on päihdetietous?

Päihdekasvatuksen on tärkeää pohjautua tutkittuun tietoon siitä, miten päihteidenkäyttöä ja siihen liittyviä haittoja voidaan ehkäistä. Neutraali ja luotettava faktatieto päihteistä ja niiden käytön seurauksista on yksi päihdekasvatuksen osa. Tiedon lisäksi tarvitaan myös terveyslukutaitoa eli kykyä erottaa oikea tieto terveyden ja käyttäytymisen tueksi.

Päihdetietous on päihteiden kysyntään ja tarjontaan liittyvää tietoa. Päihteiden kysyntää kuvaavat tiedot siitä, miten ihmiset päihteitä käyttävät, paljonko päihteitä käytetään, missä niitä käytetään, kuka päihteitä käyttää ja minkälaisissa yhteyksissä niitä käytetään. Päihteiden tarjontaa kuvataan puolestaan tarkkailemalla sitä, mistä päihteitä saadaan, ketkä päihteitä myyvät, missä päihteitä myydään ja millaisia päihteitä on myynnissä.

Nuorille annettu tieto siitä, kuinka moni heidän omasta ikäryhmästään käyttää päihteitä, auttaa usein heitä purkamaan käsityksiä päihteidenkäytön normaaliuudesta. Pääsääntöisesti nuoret arvioivat päihteidenkäytön olevan yleisempää ikäryhmässään kuin se tosiasiassa onkaan.

Päihteiden käyttöön liittyviä muutoksia pyritään ennakoimaan tutkimalla ihmisten asenteita päihteitä kohtaan. Tällöin pyritään saamaan tietoa esimerkiksi siitä, miten ihmiset suhtautuvat päihteisiin ylipäätään ja ovatko jotkin päihteet trendikkäitä heidän mielestään.

Päihdeainetietous on päihteisiin ja niiden ominaisuuksiin, vaikutuksiin, rakenteeseen ja sisältöön liittyvää tietoa. Päihdeainetietous on esimerkiksi kuvausta niistä ainesosista, joista kannabis, nuuska, tupakka tai alkoholivalmisteet koostuvat.

Päihdeaine-, käyttöväline- ja käyttötapatietoutta on suositeltavaa tarjota erityisesti vain heille, joilla on jo päihteidenkäyttökokemusta. Tämän tiedon käsittelyn tavoitteena on minimoida päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja.

Kokemustieto ei ole tutkittua tietoa

Toisinaan päihdekasvatuksen yhteydessä sekoitetaan lääketieteellinen terveysvaikutuksia kertova tietous käytännön kokemustietoon. Nämä eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia. Sekä terveysvaikutuksista että ihmisten käsityksistä ja kokemuksista on saatavilla tutkittua tietoa.

On myös luonnollista, että työssään päihdeongelmia tai päihdepuhetta kohtaavat työntekijät muodostavat vallitsevasta tilanteesta oman käsityksensä. Työn kautta saadun kokemustiedon hyödyntäminen päihdekasvatuksessa onkin parhaimmillaan nopeaa reagointia muuttuviin ilmiöihin ja ennaltaehkäisevää työtä.

Ongelmaksi kokemustiedon sekoittaminen tutkittuun tietoon muodostuu silloin, kun ilmiön tulkintaan sekoittuvat yksilön tunteet ja huolet sekä kokonaiskuvan puuttuminen käsillä olevasta ilmiöstä.

Tällöin työntekijä saattaa huomaamattaan kertoa asioista suurennellen tai jopa provosoiden. Tärkeää päihdekasvatuksessa on kuitenkin säilyttää neutraalius. Kiinnostuksen herättäminen tulisikin provokatiivisuuden ja viihteellisyyden sijaan tehdä osallistavien menetelmien käytön kautta.

Kokemusasiantuntijoilla oma roolinsa

Ihmisten tarinat ja kokemukset kiinnostavat. Erityisen kiinnostavaa on kuulla ihmisten selviytymisestä vaikeuksista voittoon. Entisten päihteidenkäyttäjien kertomat elämäntarinat ovat päihdekasvatuksessa jonkun verran kiinnostusta herättävä tapa nostaa päihdeaihetta esiin.

Kokemusasiantuntijoiden tarinat eivät kuitenkaan päihdekasvatusmielessä ole automaattisesti vaikuttavia. Tarinat saattavat olla liian provokatiivisia, sensaatiohakuisia tai jopa sankaritarinoita. Huomion herättäminen ja aiheen kiinnostavuus tulisi päihdekasvatuksessa pohjautua vuorovaikutukseen ja tutkittuun tietoon.

Tunteita herättämälläkin voidaan keskustella päihteistä, mutta mielikuva päihteiden käytöstä ei saisi olla liian positiivinen, huoleton tai päihteiden käyttöön kannustava. Kokemusasiantuntijoiden tarinat voivat toimia esimerkiksi terveydenhuolto- ja sosiaalialan työntekijöiden koulutuksissa asiakkaan näkökulman ja kokemuksen avaajana.

Kokemusasiantuntijoista voi olla hyötyä myös päihteitä ongelmallisesti käyttävien parissa tehtävässä työssä niin, että kokemuksia jaetaan päihteettömämmän elämän tukemiseksi. Esimerkiksi työpajalla tai kuntouttavissa palveluissa kokemusasiantuntijoita voidaan käyttää muun elämänhallinnan ohjauksen tukena. Lapsille ja nuorille annettavaan päihdekasvatukseen kokemusasiantuntijoiden elämäntarinat eivät kuitenkaan kuulu.

Vuorovaikutteisuus toimii päihdetyössä

Interaktiiviset menetelmät ovat päihdekasvatuksessa vaikuttavampia kuin yhdensuuntaisesti tapahtuva viestintä, joka pohjautuu tiedon kaatamiseen kohteelle. Päihdeainetietous on usein ihmisten mielestä kiinnostavaa, mutta kasvatusnäkökulmasta tarkasteltuna pelkästään päihdetiedon jakaminen ei riitä päihdekasvatukseksi vaan tilaa aiheen käsittelyssä pitää jättää kuulijoiden kysymyksille ja kyvylle jäsentää ja käyttää annettua tietoa.

Toisto ja säännönmukaisuus ovat päihdekasvatuksessa niin kuin muussakin vaikuttamistyössä tärkeää. Tempauksilla, kampanjoilla ja massatapahtumilla voidaan käynnistää ja herättää keskustelua, mutta tämän tueksi tarvitaan aina myös keskustelumahdollisuuksia ja tiedonsaantia tapahtuman jälkeen.

Päihdekasvatuskeskusteluissa on tärkeää kuunnella eri näkökulmia ja keskustella neutraalisti ja tuomitsemattomasti. Päihdekasvatuksessa oleellista on käydä avointa keskustelua eri näkökulmista käsin.

Toisinaan päihdekasvatus voi olla jopa filosofista keskustelua. Päämääränä päihdekasvatuksessa on kuitenkin väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja siihen liittyvien lainalaisuuksien kuvaaminen.

Elämäntaitojen harjoitteleminen on yksi osa päihdekasvatusta. Esimerkiksi stressin hallinta, hankalien tunteiden tunnistaminen ja käsittely, kommunikaatio- ja yhteistyötaidot, päätöksentekokyky, tavoitteiden asettaminen, sosiaalisen paineen tunnistaminen ja hallinta ovat kaikki taitoja, jotka voivat auttaa tekemään tulevaisuudessa hyvinvointia tukevia valintoja ja löytämään turvallisia tapoja toimia myös haastavissa elämäntilanteissa

Eettinen päihdekasvatus huomioi taustan

Eettisesti on tärkeää, että päihdekasvatuksessa käytetään vaikuttavia menetelmiä ja huomioidaan kohderyhmän erityispiirteet eli niitä tekijöitä, minkälaisesta kulttuurista ja taustasta, elinolosuhteista ja historiasta ihmiset maailmaa tarkastelevat, ja miten yksilöt haluavat itse tulla kohdatuiksi. Kulttuurisensitiivisessä päihdekasvatuksessa huomioidaan yksilön äidinkieli, ikä, sukupuoli ja uskonnollinen vakaumus.

Päihteistä aiheutuvia haittoja ehkäistään vaikuttamalla riski- ja suojatekijöihin. Esimerkiksi lämpimät perhesuhteet ja lapsen kasvua tukeva varhaiskasvatus ja perusopetus ovat lapsen hyvinvointia suojaavia tekijöitä. Toisaalta esimerkiksi vanhempien ongelmallinen päihteidenkäyttö ja mielenterveysongelmat ovat lapsen kasvua ja kehitystä haittaavia riskitekijöitä.

Päihdekasvatuksessa merkityksellistä on tunnistaa päihteidenkäyttöön liittyviä odotuksia. Suomalaisessa kulttuurissa esimerkiksi alkoholilla on ollut itsestään selvä paikka jo pitkään. Alkoholi on yhdistetty juhlaan, yhteisöllisyyteen ja arkeen sekä suruun ja murheeseen.

Alkoholin haittoja ei ole haluttu kyseenalaistaa ja sen käyttämättömyyttä on pitänyt perustella. Kulttuuriset normit muuttuvat hitaasti, vaikka edistystä tapahtuukin. Uudet sukupolvet luovat omat käsityksensä ja uudistavat kulttuurista normistoa omilla valinnoillaan.

Milloin päihdekasvatus ei toimi?

Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten uskottiin terveysvalistuksessa ja päihdekasvatuksessa pelottelun voimaan. Ajateltiin, että jos päihteiden käyttöä esitetään riittävän inhorealistisesti, ihmiset välttävät päihteisiin tarttumista. Uskottiin myös syyllistämisen ja häpeän tunteen kasvattavaan voimaan.

Tänä päivänä kuitenkin tiedetään, että erilaiset pelottelutaktiikat eivät toimi ehkäisevän päihdetyön tavoitteiden mukaisesti. Pelottelu vain vähentää keskustelun aloittajan uskottavuutta sekä lisää aiheen vastaanottamisen torjuntaa.

Käytettäessä huonoja menetelmiä voi päihdekasvatuksen tulos olla jopa päinvastainen kuin on toivottu. Päihdekasvatus saattaakin huonoimmillaan jopa lisätä mielenkiintoa päihteitä kohtaan tai leimata päihteiden käyttäjiä.

Päihteiden käyttäjien leimaaminen voi pahentaa päihteistä aiheutuvia haittoja esimerkiksi hankaloittamalla avun piiriin pääsemistä sekä aiheuttamalla ahdistusta päihteiden käyttäjissä ja heidän läheisissään, mikä taas itsessään on riskitekijä päihteidenkäytölle.

Tukea päihdekasvatustyöhön

Tutustu EHYTin kouluille ja oppilaitoksille tarjoamaan päihde- ja pelikasvatukseen täällä. Tilaa meidät pitämään oppitunteja, vanhempainiltoja ja henkilöstöinfoja sinun kouluusi!

SELVIS-hankkeemme kehittää selkokielistä päihde- ja pelikasvatusta. Voit tutusta hankkeeseen täällä.

Teetkö päihde- ja pelihaittojen ehkäisyä monikulttuuristen ryhmien parissa? Lue vinkkimme kulttuurisensitiivisen ehkäisevään työhön täältä.

Miten vanhempana voi ehkäistä nuoren päihdekokeiluja? Entä kuinka reagoida, jos niitä tulee? Lue lisää täältä.

Lisätietoa vanhemmuuden tueksi löytyy myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta ”Kun nuori kiinnostuu alkoholista”.