Digipelaaminen on osa arkea

Digitaalisia pelejä pelataan tietokoneilla, pelikonsoleilla, puhelimilla ja tableteilla. Pelien maailma on laaja ja monipuolinen, ja pelejä on tarjolla erilaisiin kiinnostuksen kohteisiin. Digipelaaminen on vakiintunut osaksi kulttuuria kirjojen, elokuvien ja musiikin rinnalle.

Pelaaminen ei ole enää sidottu tiettyyn paikkaan tai laitteeseen, vaan siitä on tullut osa arkea. Pelejä voidaan pelata yksin, yhdessä samassa tilassa tai verkossa muiden kanssa. Pelaamiseen liittyy myös muuta toimintaa, kuten pelivideoiden seuraamista ja pelikokemusten jakamista muiden kanssa.

Lasten ja nuorten pelaaminen

Lapsille ja nuorille pelit ovat luonteva ympäristö etsiä uusia haasteita, testata omia taitoja kokeilla erilaisia rooleja ja saada sosiaalisia kokemuksia. Pelit ovat keskeinen osa lasten ja nuorten media- ja populaarikulttuuria.

Parhaimmillaan pelaaminen on hauskaa yhdessä tekemistä, joka tarjoaa uusia kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä. Pelit voivat olla tärkeä osa kaverisuhteita ja ryhmään kuulumista. Pelaamisen lisäksi esimerkiksi pelivideot ja muu peleihin liittyvä sisältö ovat osa pelikokemusta ja sen jakamista.

Pelaaminen voi tukea lapsen tai nuoren kehitystä, mutta siihen voi liittyä myös haittoja. Olennaista on tarkastella pelaamista osana lapsen tai nuoren muuta arkea ja hyvinvointia.

Miksi pelataan?

Syyt pelaamiseen ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia. Pelaamisesta haetaan esimerkiksi hauskanpitoa, sosiaalisuutta, rentoutumista, arjesta irrottautumista, jännitystä ja uusia haasteita. Peleissä voi testata omia rajojaan, kokeilla erilaisia rooleja ja saada uudenlaisia kokemuksia.

Tavoitteet ja onnistumisen kokemukset

Pelien ideana on erilaisten päämäärien tavoittelu ja saavuttaminen. Oli kyse pallojen riviin asettamisesta, vastustajan voittamisesta tai oman maailman rakentamisesta, pelissä on jokin tavoite, jota kohti pelaaja pyrkii.

Peli antaa palautetta onnistumisista, epäonnistumisista ja pelaajan kehittymisestä. Keskeistä on omien taitojen ja pelin haastavuuden tasapaino: liian helppo peli voi tuntua tylsältä ja liian vaikea turhauttavalta. Onnistumisen elämykset ja oman kehityksen seuraaminen ovat keskeinen osa pelikokemusta.

Pelaamiseen liittyvät tunteet

Pelaaminen herättää erilaisia tunteita. Sen avulla pelaaja voi viihtyä, rentoutua, kokea jännitystä tai unohtaa hetkeksi muut asiat. Pelien tarinat, fantasia ja hahmot tarjoavat mahdollisuuden eläytyä ja kokeilla erilaisia rooleja.

Erilaisten roolien ottaminen ja identiteeteillä leikittely voivat tarjota mahdollisuuksia oman itsen ja erilaisten toimintatapojen tutkimiseen.

Sosiaalinen vuorovaikutus

Sosiaalisuus ja yhdessä tekeminen ovat keskeinen osa monien pelien viehätystä. Pelaaminen voi olla yhteistyötä tai kilpailua muiden pelaajien kanssa, ja sitä voidaan tehdä samassa tilassa tai verkon välityksellä.

Pelaamiseen liittyvät yhteisöt voivat olla pelaajalle tärkeitä ja merkityksellisiä. Yhdessä pelaaminen tarjoaa myös mahdollisuuksia harjoitella yhteistyötä, vuorovaikutusta ja pettymyksen sietämistä. Peleissä lapsi tai nuori voi myös päästä sellaiseen rooliin, jota hänellä ei esimerkiksi omassa kaveripiirissään tai luokassaan ole. Peliyhteisöt voivat tarjota myös vertaisuuden ja joukkoon kuulumisen kokemuksia, joita ei välttämättä löydy muualta.

Pelikasvatus

Pelikasvatus on luonteva osa arjen kasvatusta. Sen tavoitteena on vahvistaa pelaamisen myönteisiä vaikutuksia ja ehkäistä mahdollisia haittoja. Pelikasvatus on osa mediakasvatusta.

Vanhemman tai kasvatusalan ammattilaisen ei tarvitse tietää kaikkea digipeleistä. Keskeistä on aikuisen kiinnostus lapsen maailmaa, myös digitaalista maailmaa, kohtaan.

Hyvä pelikasvatus sisältää esimerkiksi:

• kiinnostuksen siihen, mitä pelejä lapsi tai nuori pelaa 
• yhteiset pelisäännöt peliajasta 
• keskustelun pelien sisällöistä 
• ikärajojen huomioimisen 
• pelien sisäisistä ostoista keskustelemisen 
• riittävästä unesta, liikunnasta ja monipuolisesta vapaa-ajasta huolehtimisen.

Yhdessä pelaaminen voi auttaa aikuista ymmärtämään, mikä peleissä kiinnostaa ja millaisia kokemuksia niihin liittyy. Samalla lapsi tai nuori saa mahdollisuuden jakaa omaa kiinnostuksen kohdettaan ja osaamistaan aikuisen kanssa.

Pelien ikärajat

Pelien ikärajat kertovat pelien mahdollisesti haitallisista sisällöistä, eivät pelin vaikeustasosta. Ikärajojen tavoitteena on suojella lapsia ja nuoria sekä auttaa aikuisia valitsemaan lapsen kehitystasolle sopivia pelejä.

Pelien ikärajat ja sisältösymbolit kertovat haitallisiksi arvioiduista sisällöistä. Osa peleistä on suunniteltu vain aikuisille, eikä niitä ole tarkoitettu alaikäisille.

Kasvattajan tehtävänä on huolehtia siitä, että lapsi ei pelaa hänelle sopimattomia pelejä ennen kuin hän on riittävän kypsä käsittelemään niiden sisältöjä. Pelien sisällöistä kannattaa myös keskustella lapsen kanssa.

Pienistä maksuista voi huomaamatta kertyä merkittäviä summia. Erityisesti lasten voi olla vaikea hahmottaa ostosten todellista arvoa, varsinkin jos ostoksia tehdään pelin sisäisellä valuutalla. Pelissä esillä olevat ostomahdollisuudet voivat myös houkutella käyttämään rahaa.

Pelien sisäiset ostot ovat myös osa talouskasvatusta. Lapsen kanssa on hyvä keskustella siitä, mitä pelissä tehtävät ostokset maksavat oikeassa rahassa, kuinka paljon niihin voi käyttää rahaa ja miten pelaamiseen käytetty raha suhteutuu muuhun rahankäyttöön. Perheessä kannattaa sopia yhdessä pelien sisäisiin ostoihin liittyvistä säännöistä. Tarvittaessa ostoja voi rajoittaa laitteiden ja palveluiden asetuksilla.

Digipelaamisen ja rahapelaamisen rajat eivät aina ole täysin selkeät. Joissakin peleissä käytetään sattumaan perustuvia pelimekaniikkoja, yllätyslaatikoita eli loot boxeja, pelin sisäisiä valuuttoja tai muita ominaisuuksia, jotka voivat muistuttaa rahapelaamista. Näiden ominaisuuksien tunnistaminen ja niistä keskusteleminen on tärkeä osa pelikasvatusta.

Lapset ja nuoret voivat kohdata rahapelimainontaa myös digipelien ja mobiilipelien yhteydessä sekä esimerkiksi suoratoistopalveluissa ja sosiaalisessa mediassa. Rahapelimainoksia voi tulla vastaan myös ilman, että lapsi tai nuori itse etsii rahapelaamiseen liittyvää sisältöä. Mainosten tunnistamisesta ja kriittisestä tarkastelusta on siksi hyvä keskustella osana pelikasvatusta.

Tasapainoinen pelaaminen ja pelihaitat

Pelaamiseen kuuluu peliin uppoutuminen ja joskus myös ajantajun katoaminen. Innostavan pelin lopettaminen voi olla vaikeaa. Yksittäinen pitkä pelisessio tai se, että pelaamisen lopettaminen on joskus vaikeaa, ei kuitenkaan vielä kerro ajanhallinnan ongelmista, jos arki muuten sujuu ja pelaaminen on tasapainossa muun tekemisen kanssa.

Peliajan määrää tärkeämpää on tarkastella arkea kokonaisuutena. Huolta voi herättää, jos pelaaminen alkaa viedä aikaa esimerkiksi riittävältä unelta, ihmissuhteilta, liikunnalta tai muulta tärkeältä tekemiseltä.

Erityisesti pienemmät lapset tarvitsevat aikuisen ohjausta ajanhallinnan ja taukojen pitämisen opettelussa. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä suurempi merkitys on aikuisen ohjauksella ja esimerkillä.

Pelaamiseen voi liittyä fyysisiä haittoja, kuten päänsärkyä sekä niska- ja hartiavaivoja. Säännölliset tauot, liikkuminen ja hyvä ergonomia auttavat ehkäisemään niitä.

Riittävä uni on kaikenikäisten hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Pelaamisen aiheuttama innostus voi nostaa vireystilaa, ja erityisesti lapsilla liian jännittävät tai ikäkehitykselle sopimattomat pelit voivat vaikeuttaa nukahtamista tai aiheuttaa painajaisia. Siksi rauhoittumiselle ennen nukkumaanmenoa on hyvä jättää riittävästi aikaa.

Suuri osa pelaamiseen liittyvistä haitoista on lieviä ja ohimeneviä. Pelaamisen haittoja on tärkeää tarkastella suhteessa hyvinvoinnin kokonaisuuteen ja pelaamisen tuottamiin hyötyihin. Yksittäinen pelaamiseen liittyvä haitta ei vielä tarkoita, että pelaaminen olisi ongelmallista.

Ongelmallinen pelaaminen

Pelaamisen ongelmallisuutta ei voida arvioida yksinomaan siihen käytetyn ajan perusteella.

Pelaamista voidaan pitää ongelmallisena, jos se alkaa vaikuttaa kielteisesti pelaajan elämään, kuten ihmissuhteisiin, koulunkäyntiin, opiskeluun tai terveyteen. Pelaaminen voi esimerkiksi syrjäyttää muita kiinnostuksen kohteita tai yhdessäoloa muiden ihmisten kanssa.

Keskeistä on tarkastella pelaamisen vaikutusta elämänhallintaan ja hyvinvointiin sekä pelaajan kykyä hallita omaa pelaamistaan.

Milloin pelaamisesta kannattaa huolestua?

Pelaamiseen liittyvät ongelmat voivat näkyä arjessa monella tavalla. Pelaamisen ongelmallisuutta arvioitaessa on tärkeää huomioida pelaajan elämäntilanne ja hyvinvointi kokonaisuutena.

Pelaamisesta voi huolestua silloin, jos esimerkiksi toistuvasti:

• vaikeuttaa koulunkäyntiä, opiskelua tai muuta arjen sujumista 
• heikentää unta tai muuta hyvinvointia 
• syrjäyttää muut kiinnostuksen kohteet 
• korvaa yhdessäoloa muiden ihmisten kanssa 
• tuntuu olevan vaikeasti hallittavissa.
  Pelaamisesta voi huolestua silloin, jos esimerkiksi toistuvasti: 

Yksittäisen merkin perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Olennaista on tarkastella sitä, miten pelaaminen vaikuttaa arkeen ja hyvinvointiin kokonaisuutena.

Vanhempi tuntee oman lapsensa parhaiten ja pystyy usein arvioimaan, milloin pelaamista on tarpeen rajata ja milloin yhteinen keskustelu riittää. Myös lasten ja nuorten parissa toimivan ammattilaisen kannattaa ottaa pelaaminen puheeksi, jos se herättää huolta. Tärkeintä on lähestyä asiaa kiinnostuneesti ja kuunnella lapsen tai nuoren omaa kokemusta.

Tutustu kaikkiin verkkokaupan digipelimateriaaleihin.