Päättäjä, miten sinä voit vähentää rahapelihaittoja?
Miten rahapelihaittoja onnistutaan ehkäisemään ja vähentämään tällä hallituskaudella?
SELKEÄ TAVOITE:
Puolitetaan riskitason rahapelaaminen Suomessa.
Juuri nyt on historiallinen mahdollisuus toteuttaa tämä.
Rahapelaamisen kanavointiasteen nostamistavoite on toteuttava siten, että kanavoinnilla ei lisätä rahapelihaittoja.
Mahdollisessa online-rahapelien lisenssijärjestelmässä erityisesti markkinoinnin on oltava tiukasti säänneltyä ja sen on oltava sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tasolla.
Rahapelijärjestelmän ja sen sääntelyn on perustuttava tutkittuun tietoon. Mahdolliseen online-rahapelien lisenssijärjestelmään siirtyminen edellyttää erittäin huolellista valmistelua ja lisäselvityksiä. Tämä työ tulee vaatimaan taloudellisia resursseja:
- Päihde- ja riippuvuusstrategian, jossa mukana myös rahapelaaminen, toimeenpanoon tarvitaan resurssit.
- Rahapelilainsäädäntöön ja sääntelyn valvontaan, esimerkiksi sisäministeriö ja POHAn arpajaishallinto, tarvitaan lisää virkamiesresursseja.
Lisäksi rahapelipoliittinen ohjelma on toimeenpantava myös mahdollisessa muuttuvassa rahapelijärjestelmässä.
Miksi pitää keskittyä juuri riskitason rahapelaamiseen?
Riskitason rahapelaaminen tarkoittaa rahapelaamista, joka aiheuttaa yksittäisiä haittoja, jotka eivät ole vielä merkittäviä tai laajamittaisia.
Riskitason rahapelaaminen edeltää usein varsinaisen rahapeliongelman kehittymistä. Kaikille riskitasolla pelanneille ei kehity rahapeliongelmaa, mutta suurin osa ongelmallisesti pelaavista on vallitsevan käsityksen mukaan todennäköisesti ollut joskus riskitasolla pelaavia.
Paras tapa vähentää rahapelihaittoja ja peliongelmia on ehkäistä niitä ennalta. Vaikka auttamistoimenpiteet ovat tärkeitä, keskeisintä on vähentää ongelmiin joutuvien määrää.
Rahapelihaittojen ehkäisy on aina inhimillisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämpää kuin ongelmien hoito.
Rahapelijärjestelmässä ja siinä tehtävissä muutoksissa on aina oltava etusijalla rahapelihaittojen ehkäisy ja vähentäminen eivätkä fiskaaliset intressit. Rahapelihaittojen taloudellisia kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle ei ole vielä laskettu.
Ehkäisevässä rahapelihaittatyössä keskitytään erityisesti online-rahapelaamisen aiheuttamien haittojen ehkäisyyn ja sote-henkilöstön kouluttamiseen rahapelihaitoista ja niiden puheeksiottamisesta. Tätä varten muun muassa järjestöjen tekemän rahapelihaittatyön resursseista ja toiminnan pitkäjänteisyydestä pitää huolehtia.
Digipelaamisessa tarvitaan ikärajalainsäädäntöä digipelien rahapelillisistä ominaisuuksista, jotka altistavat alaikäisiä pelihaitoille ja voivat tutkimusten mukaan lisätä riskiä rahapelihaittojen kehittymiselle – esimerkkinä yllätyslaatikot eli lootboxit tai simuloitu rahapelaaminen.
Nuoret aikuiset ovat rahapelihaitoille erityisen haavoittuvaisia
Nuoret aikuiset ovat erityisen haavoittuvainen ryhmä rahapelihaitoille. Yksi mahdollisuus nuorten suojelemiseksi rahapelihaitoilta olisi 20 vuoden ikäraja kaikkeen rahapelaamiseen (vrt. STM:n tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämisen työryhmä ja Alkon 20 vuoden ikäraja yli 22%-alkoholijuomien ostossa). Lisäksi pitää asettaa alhaisemmat tappiorajat kaikessa rahapelaamisessa (esimerkiksi 500 euroa kuukaudessa; nyt raja on 2000 euroa kuukaudessa).
Nuoret aikuiset (18–24-vuotiaat) ovat haavoittuvainen ryhmä myös pikavippien suhteen. Pikavippien lisäsääntelyllä ja positiivisen luottorekisterin käyttöönotolla voitaisiin vähentää tämän ryhmän kokemia rahapelihaittoja ja velkaantumista, esimerkiksi pikavippien myöntämiseen pitäisi saada alhaisemmat rajat ja ikärajalliset estot.
Hyvinvointialueiden palvelupolkujen on oltava kunnossa sekä rahapelihaittoja kokeville että heidän läheisilleen. Palvelujen on oltava monimuotoisia sisältäen muun muassa laitoshoitomahdollisuuden.
Tutkimus- ja kehittämisrahoituksen tulee olla riittävää ja rahapeliteollisuuden tuotoista ja intresseistä riippumatonta.
Kiinnitä huomiota erityisesti näihin:
Ehkäisevässä rahapelihaittatyössä keskitytään erityisesti online-rahapelaamisen aiheuttamien haittojen ehkäisyyn ja sote-henkilöstön kouluttamiseen rahapelihaitoista ja niiden puheeksiottamisesta. Tätä varten muun muassa järjestöjen tekemän rahapelihaittatyön resursseista ja toiminnan pitkäjänteisyydestä pitää huolehtia.