Muut huumeet

Laittomien päihteiden eli huumausaineiden käyttö Suomessa on kasvanut.

Kuva: Minna Lehtinen / EHYT ry

Huumausaineita ovat aineet, valmisteet ja kasvit, jotka määritellään huumausaineasetuksessa. Niihin kuuluvat kannabistuotteet, keskushermostoa lamaavat aineet (kuten heroiini), kiihdyttävät stimulantit (kuten amfetamiini) ja voimakkaita aistimuksia aiheuttavat hallusinogeenit (kuten LSD). Kaikki huumausaineet ovat laittomia. Lue lisää huumausaineista Päihdelinkin ainekohtaisista tietoiskuista.

Suomessa kannabistuotteet ja amfetamiinit ovat yleisimmin käytettyjä laittomia huumausaineita. Päihdehuollon opioidikorvaushoidon piirissä laillisesti käytettävää buprenorfiiniä käytetään myös laittomasti korvaushoidon ulkopuolella. Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäyttöä arvioidaan olevan noin yhdellä prosentilla 15—64-vuotiaista suomalaisista.

Suomen huumetilanne seuraa kansainvälistä kehitystä. Samoin kuin muualla maailmassa, myös Suomessa huumeiden käyttö on lisääntynyt kahdessa suuremmassa aallossa. Ensimmäinen näistä oli 1960-luvulla ja toinen 1990-luvulla. Toinen huumeaalto toi mukanaan ns. muuntohuumeet. Muuntohuumeilla tarkoitetaan synteettisesti valmistettuja uusia huumausaineita, jotka sisältävät tuntemattomia aineyhdisteitä. Terveysriskit jopa kertakokeiluissa saattavat olla huomattavia. Toinen aalto toi mukanaan myös uudenlaisia huumeiden käyttöön liittyviä alakulttuureita. Samalla huumeiden käyttö yleistyi Suomessa pysyvästi. 

Huumeidenkäyttö lisääntynyt

Suomalaisten huumeidenkäyttö on lisääntynyt kuluneen 20 vuoden aikana. Eniten on yleistynyt kannabistuotteiden kokeilu ja käyttö. Lue lisää kannabiksesta.

Valtaosa suomalaisista pitää huumeidenkäyttöä suurena tai kohtalaisena ongelmana Suomessa, mutta asenteet varsinkin kannabista kohtaan ovat lieventyneet. Samalla huumekauppa on siirtynyt yhä laajemmin verkkoon, mikä on lisännyt huumeiden saatavuutta ja vaikeuttanut kauppaan puuttumista.

Väestökyselyissä on havaittu, että suomalaisten asenteet erityisesti kannabista kohtaan ovat lieventyneet. Muihin huumeisiin suhtaudutaan edelleen ankarasti, mutta yhä useampi pitää huumekokeiluja suhteellisen vaarattomina.

Huumeiden haittavaikutukset isoja

Huumeiden käytön haitat yksilölle voivat liittyä aineiden lyhyt- tai pitkäaikaisvaikutuksiin, käyttötapoihin tai huumausaineisiin liittyvään alakulttuuriin. Esimerkiksi kannabiksen käyttö voi johtaa jossain määrin riippuvuuteen, mutta hoitoa tarvitaan etenkin erilaisiin psyykkisiin tai psykoottisiin oireisiin. 

Opioidien käytön tyypillisiä seurauksia ovat esimerkiksi aistiharhat, sekavuustilat ja motoristen tai kognitiivisten toimintojen heikkeneminen. Sekakäyttö eli huumeiden ja lääkkeiden tai alkoholin yhteiskäyttö lisää merkittävästi kuoleman riskiä.

Pistäminen epäpuhtailla neuloilla altistaa tulehduksille ja tartuntataudeille, kuten hiv- ja hepatiitti-infektioille. Vuonna 2018 Suomessa kuoli huumausaineisiin 261 henkilöä. Huumekuolemien määrä on kasvanut kolmena peräkkäisenä vuonna.

Julkiselle sektorille aiheutuneita kustannuksia huumeista on arvioitu olleen noin 370 miljoonaa euroa vuonna 2016. Kustannukset muodostuvat terveydenhoitokuluista, päihdehoidosta, valvonnasta, vakuutuksista, rikosvahingoista ja rikosoikeudellisista prosesseista. Ehkäisevän päihdetyön osuus kustannuksista on ollut muutaman prosentin luokkaa.

Huumausainerikoksia tehtiin vuoden 2018 aikana lähes 30 000. Huumausainerikosten kokonaismäärä on kasvanut vuodesta 2014 lähtien.

Riippuvuus vaikeuttaa käytön lopettamista

Huumausaineisiin kehittyvä riippuvuus voi olla luonteeltaan sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä. Sosiaalisella riippuvuudella tarkoitetaan huumeiden käytön ympärille rakentunutta sosiaalista yhteisöä ja kaveripiiriä, josta on vaikea irrottautua ja joka pitää huumeet läsnä arjessa.

Ihmistä voivat pitää otteessaan myös huumevelat ja rikoskierre. Fysiologinen riippuvuus taas tarkoittaa sietokyvyn kasvamista, käytön pakonomaisuutta ja lopettamisesta aiheutuvia vieroitusoireita.

Fyysinen riippuvuus voimistuu käytön jatkuessa, jolloin riippuvuuden kroonistuessa käytöstä aiheutuva mielihyvän kokemus vähenee ja tilalle tulee välttämättömyys saada ainetta hermoston toiminnan turvaamiseksi.

Riippuvuuden psykologinen luonne perustuu aineen kykyyn tuottaa hyvää oloa tai muita riippuvuutta ylläpitäviä psyykkisiä vaikutuksia. Huumeidenkäyttö muuttaa aivojen toimintaa ja rakennetta. Tämä vaikeuttaa huumeista irti pääsemistä. 

Päihdehuoltolain mukaan apua on järjestettävä

Päihdehuoltolain mukaan kuntien tulee järjestää päihdehuollon palveluja päihteiden ongelmakäyttäjille, heidän perheilleen ja muille läheisille kunnissa esiintyvän tarpeen mukaisesti. Kunta voi toteuttaa vastuunsa eri tavoin, esimerkiksi tuottamalla palvelut itse tai hankkimalla niitä ostopalveluina.

Kunta ei voi kieltäytyä antamasta päihdepalveluja vetoamalla esimerkiksi siihen, että päihdehuollon palveluille ei ole varattu kunnan talousarviossa riittävästi varoja. Palveluja on annettava myös yhdenvertaisesti: esimerkiksi asiakkaan ikä tai se, että asiakas on työtön, ei voi olla kuntoutuksen tai muiden palvelujen epäämisen peruste.

Muualla palvelujärjestelmässä päihdeongelma ei saa vaikuttaa siihen, miten yksilöä hoidetaan. Päihtyneellä on oikeus kiireelliseen hoitoon eikä päihdeongelmista kärsivää saa sulkea palvelujen tai hoidon ulkopuolelle ilman hyväksyttävää syytä.

Tyypillisesti päihdepalvelut koostuvat avohoidosta, katkaisu- tai vieroitushoidosta laitoksessa, laitoskuntoutuksesta, tukipalveluista sekä vertaistukitoiminnasta.

Päihteisiin liittyviä ongelmia käsitellään paljon myös sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa, kuten sosiaalitoimessa, lastensuojelussa, mielenterveyspalveluissa ja terveyskeskuksissa.

Hoitoon hakeutumisen kynnystä madallettava

Suurin osa päihdehuollon huumeita käyttävistä asiakkaista on miehiä ja nuoria aikuisia. Päihdehuollon asiakkailla sekakäyttö eli huumeiden ja alkoholin tai lääkkeiden yhteiskäyttö on yleistä. Hoitoon hakeudutaan ensisijaisesti opioidien käytön takia. Opioidikorvaushoidossa arvioidaan olevan reilu kolmetuhatta henkilöä vuodessa.

Huumeidenkäyttöön voi liittyä laajoja ongelmakokonaisuuksia, kuten mielenterveysongelmia ja vakavaa syrjäytymistä. Moni tarvitsee apua oman elämän ja arjen perusasioiden hallintaan.

Päihdehoitoon hakeutumisen kynnyksen pitäisi olla mahdollisimman matala ja esteitä hoitoon hakeutumiselle tulisi aktiivisesti poistaa. Ensimmäinen hoitojakso ei läheskään aina johda ongelmien ratkeamiseen ja on tärkeää, että hoitoa on saatavilla niin kauan, kun sitä tarvitaan. Hoitotyön merkittävin työväline on aina vuorovaikutus ja ihmisen arvostava ja inhimillinen kohtaaminen.  

Avoin keskustelu, huumeidenkäyttöön liittyvän stigman purku, päihdepalvelujen vahvistaminen ja päihteidenkäytön puheeksiottaminen matalalla kynnyksellä tukevat huumeita käyttäviä henkilöitä hallitsemaan ja vähentämään päihteidenkäyttöään. Huumeidenkäytön hallinnassa ja haittojen ehkäisyssä on tärkeätä kouluttaa eri alojen ammattilaisia ja vapaaehtoisia ottamaan huumeidenkäyttö puheeksi ja ohjata tuen piiriin.  

Huumeidenkäytön ehkäisy tärkeää

Ennaltaehkäisy on aina tehokkainta ja edullisinta päihdehaittoja vähentävää työtä. Päihteidenkäytölle ja käytöstä aiheutuville haitoille altistavat monet riskitekijät, jotka voivat liittyä muun muassa kasvuympäristön ongelmiin tai perinnöllisiin tekijöihin. Sen sijaan päihteidenkäytöltä suojaa hyvä kasvuympäristö. Yhteiskunnallisella eriarvoisuudella on kytkös ongelmalliseen päihteiden käyttöön, sillä päihteiden käyttötapojen on osoitettu siirtyvän sukupolvelta toiselle. Lue lisää ehkäisevästä päihdetyöstä.

Vahvistamalla päihteidenkäytöltä suojaavia tekijöitä ja heikentämällä käytölle altistavia riskitekijöitä voidaan ehkäistä päihteidenkäytön aloittaminen kokonaan, siirtää käyttökokeiluja myöhempään ikään tai ehkäistä käytön muuttumista säännöllisen jatkuvaksi.

Tähän voidaan pyrkiä esimerkiksi erilaisilla lasten ja nuorten tervettä kasvua tukevilla menetelmillä, kuten vanhemmuustaito-ohjelmilla, tukemalla lasten ja nuorten elämänhallinta- ja tunnetaitoja, tai muulla päihdekasvatuksella. Rakennetasolla voidaan pyrkiä vahvistamaan erilaisia lapsia, nuoria ja perheitä tukevia sosiaali- ja terveyspalveluita sekä yleisiä hyvinvointipalveluita.

Huumeidenkäytön ehkäisyä ja päihdekasvatusta on toteutettava erityisesti siellä, missä nuoretkin ovat, kuten esimerkiksi oppilaitoksissa ja sosiaalisessa mediassa. Lue lisää päihdekasvatuksesta (tähän linkki Päihdekasvatus-artikkeliin).

Mistä saa apua?

Jos tarvitset apua, voit ottaa ensisijassa yhteyttä esimerkiksi terveyskeskukseen, kouluterveydenhuoltoon tai työterveyshuoltoon. Kunnat vastaavat päihdepalvelujen ja avun järjestämisestä.

Lisäksi järjestöt tarjoavat apua ja tukea huumeidenkäyttöön liittyvissä ongelmissa ja palveluihin voi ottaa yhteyttä halutessaan nimettömästi.

Jos läheisesi tai ystäväsi tarvitsee apua, voit auttaa kannustamalla ja rohkaisemalla hakeutumaan hoitoon mahdollisimman pian. Myös itselleen kannattaa hakea apua, jos läheisen tilanne tuntuu raskaalta. Kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluita koskee salassapitovelvollisuus.

Terveysneuvontapisteistä saa puhtaita pistovälineitä, terveysneuvontaa, seksitautien testausta, haavanhoitoa, rokotuksia ja lääkäripalveluita. Terveysneuvontapisteissä voidaan järjestellä myös kuntoutukseen ja katkaisuhoitoon liittyviä asioita.

Puhtaita pistovälineitä saa Suomessa myös suurimmasta osasta apteekkeja.

Lähteet:

THL, Päihdelinkki