”Miten sä voit?” – korkeakouluopiskelijat kaipaavat aitoa kohtaamista

Surullisen näköinen ihminen väkijoukossa.

Olen tavannut tänä syksynä useita korkeakouluopiskelijoita. Kaikissa kohtaamisissa on noussut esiin erityisesti muutama asia. Opiskelijat haluavat ja heillä on tarve puhua mielenterveyteen ja päihteisiin liittyvistä asioista. He kokevat, että päihteet kuuluvat korkeakoulukulttuuriin, vaikka ei toisaalta pitäisi kuulua. Opiskelijat kaipaavat päihteettömiä lautapeli-iltoja tai muita kokoontumisia myös muualla kuin baareissa järjestettyinä.

Suurin osa syksyn aikana kohdatuista opiskelijoista on ollut myös huolissaan jonkun koulu- tai opiskelukaverinsa päihteiden käytöstä. Erityisesti omaan mielenterveyteen liittyvät asiat koettiin huomattavasti vaikeammiksi aiheiksi puhua kuin mielenterveyteen liittyvät asiat yleensä tai päihteet. Omasta psyykkisestä hyvinvoinnista liittyvissä puheissa toistui luottamuksellisuuden merkitys.

Ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyö kiteytyy yksinkertaisimmillaan kysymyksissä ”Mitä sulle kuuluu?” ja ”Miten sä voit?”. Se, että joku kysyy ja on aidosti kiinnostunut siitä, mitä kuuluu ja miten voi, saattaa joskus riittää purkamaan jotain, mikä on tullut jo raskaaksi kantaa.

Kysyminen ei tosin vie meitä pitkälle, jos emme ole valmiita myös kuulemaan mitä meille vastataan. Ja muistamaan meille kerrottu vielä seuraavallakin tapaamisella.

Kohtaamisen vaikuttavuus mitataan kohtaamisen laadussa, ei määrässä. Jos samanaikaisesti on puolittain kääntyneenä tietokoneen tai puhelimen näytön suuntaan, tai tekee mielessään kauppalistaa, tunne kuulluksi tulemisesta jää kertojalle vajavaiseksi. Aito läsnäolo ei puolestaan jää koskaan huomaamatta.

Meidän ei tarvitse olla mielenterveysalan ammattilaisia voidaksemme tarjota tukea ja apua opiskelijalle, jolle jokainen päivä alkaa ahdistuksen tiukassa otteessa. Meidän ei myöskään tarvitse olla päihdealan asiantuntijoita, jotta voisimme antaa turvallista läsnäoloa opiskelijalle, jonka elämään alkoholi on valunut salakavalasti kosteuttamaan myös muut kuin sitsi-illat ja approt. Pelkällä ihmisyydellä pääsee jo pitkälle.

Mitä me opiskelijoiden kanssa työtä tekevät aikuiset sitten voisimme tehdä, jotta osaisimme antaa oikea-aikaista ja riittävää tukea nuorelle, joka painii oman mielenterveyden haasteiden tai haitallisen päihteiden käytön kanssa? Mikä vahvistaisi omaa osaamistamme ja antaisi tukevaa pohjaa jalkojemme alle?

Paras tapa aloittaa on kääntää ensin katse kohti itseä. Pohtia omaa suhdettaan ja historiaa päihteisiin sekä mielenterveyden haasteisiin. Tämän jälkeen, kun omat lähtökohdat ovat selvillä, on huomattavasti helpompaa kohdata nämä asiat myös työnsä kautta, etsiä toimivia työkaluja osaamisensa vahvistamiseksi ja ohjata opiskelija tarvittaessa vahvemman tuen piiriin.

Kuplan koulutuksissa tarjotaan lisätietoa päihteiden käyttöön ja mielenterveyteen liittyvistä asioista sekä työkaluja puheeksi oton tueksi. Tilaa korkeakoulusi opetus- ja ohjaushenkilöstölle oma lähi- tai etäkoulutus, tai osallistukaa Kuplan avoimiin vuorovaikutuksellisiin koulutuksiin. Avoimet koulutukset löytyvät Ehytin verkkosivuilta tapahtumakalenterista.

Jos taas tapaat opiskelijoita tuutorin roolissa tai olet suunnittelemassa erilaisia tapahtumia, näihin aiheisiin pureudutaan Kuplan Tuutori- sekä pian julkaistavalla Tapahtumajärjestäjä -verkkokursseilla. Verkkokurssit ovat ilmaisia ja löytyvät Ehytin oppimisalustalta osoitteesta ehytkouluttaa.fi.

Kohtaamisen iloa ja rohkeutta!