Suomalaisesta alkoholipolitiikasta puuttuu lapsen ääni ja näkökulma

Suomalainen alkoholipolitiikka on hyvin aikuiskeskeistä. Myynti- ja anniskelurajoitusten oletetaan estävän lasten ja nuorten alkoholinkäyttöä. Vanhempien ja muiden läheisten alkoholin käytöstä aiheutuvia vaikutuksia lapsiin ei huomioida riittävästi.

Tämänhetkinen alkoholipolitiikka vaikuttaa ylipäätään hyvin ristiriitaiselta: alkoholin haitalliset vaikutukset tunnistetaan niin yksilötasolla kuin kansanterveydellisestikin, mutta samaan aikaan tavoitellaan entistä vapaampaa alkoholipolitiikkaa.

Vuonna 2023 muodostettu hallitus kirjasi hallitusohjelmaansa, että se uudistaa alkoholipolitiikkaa vastuullisesti eurooppalaiseen suuntaan ja jatkaa vuonna 2018 tehtyä alkoholilain kokonaisuudistusta. Hallitusohjelmaan kirjattiin useita toimenpiteitä, joilla alkoholin saatavuutta lisätään tavalla tai toisella. Nämä kaikki kirjattiin otsikon ”Avataan markkinoita ja lisätään kilpailua” alle. Suomessa alkoholin käyttö on vähentynyt, eikä saatavuuden lisääminen välttämättä suoraan johda siihen, että käyttö lähtisi uudelleen kasvuun. Selvää kuitenkin on, että saatavuuden lisäämisellä tavoitellaan myynnin kasvua. Vaikka se ei johtaisikaan ongelmakäytön kasvuun, on hyvä muistaa, että tänä päivänä tiedetään alkoholin kohtuukäytölläkin olevan haitallisia terveysvaikutuksia.

Nuorten alkoholinkäyttö on 2000-luvulla laskenut, joka on tietysti erinomainen suuntaus. Sekä kouluterveyskysely että eurooppalainen koululaistutkimus nuorten päihteiden käytöstä (ESPAD) ovat kuitenkin osoittaneet, että nuorten alkoholin käytön väheneminen on osin pysähtynyt. Näyttää myös siltä, että nuorten alkoholinkäytön väheneminen on ollut ensisijaisesti raittiuden yleistymistä eikä niinkään alkoholia käyttävien nuorten humalajuomisen vähenemistä. THL:n laatiman vuonna 2018 voimaan tulleen alkoholilain jälkiarvioinnin mukaan nuorten kohdalla positiivisen kehityksen pysähtyminen ajoittuu kyseisen lakimuutoksen yhteyteen, mikä viittaa siihen, että muutos on vaikuttanut nuorten alkoholinkulutukseen negatiivisesti. Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on yksi merkittävimmistä syistä lastensuojelun toimenpiteiden perusteena ja vanhemman alkoholiongelma nostaa selvästi riskiä lapsen huostaanottoon ja sijoitukseen kodin ulkopuolelle.

Eduskunta hyväksyi 5.6.2024 alkoholilain muutokset: vähittäismyyntiluvat laajennettiin koskemaan enintään kahdeksan prosenttia etyylialkoholia sisältäviä, käymisteitse valmistettuja juomia. Laki tuli voimaan maanantaina 10.6. eli juhannuksen alla, juuri kesälomakauden käynnistyttyä. Lapsen oikeuksien näkökulmasta on erittäin valitettavaa, että näin toimittiin, vaikka esityksen haitalliset vaikutukset erityisesti lapsiväestölle mutta myös laajemmin terveyden edistämiselle olivat tiedossa.

Lapsiasiavaltuutettu muistutti omassa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan lausunnossaan, että alkoholin käytöllä ja erityisesti sen ongelmakäytöllä on erittäin haitallisia suoria ja välillisiä vaikutuksia lapsen hyvinvoinnille. Suorat vaikutukset ovat seurausta lasten ja nuorten omasta käytöstä. Välilliset vaikutukset tulevat lasten vanhempien tai muiden läheisten alkoholin käytöstä ja esimerkiksi sikiöaikaisesta alkoholialtistuksesta, joka voi aiheuttaa lapselle vakavia kehityshäiriötä. Lapset ja nuoret lapset kokevat päihdehaittoja ja -uhkia myös julkisissa tiloissa ja tilanteissa. Valitettavasti tutkittua tietoa lasten kokemuksista on vasta erittäin vähän.

Alkoholin saatavuuden lisääminen uhkaa monia YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa vahvistettuja oikeuksia, kuten lapsen oikeutta kehitykseen, terveyteen sekä suojeluun kaikenlaiselta kaltoinkohtelulta. Lapsiasiavaltuutettu piti erittäin moitittavana, että markkinoiden ja kilpailun edistäminen sekä erityisesti pienpanimoiden saama hyöty asetetaan lapsen edun edelle.

Vaikutusarvioinnit ja asiantuntijoiden lausunnot eivät kuitenkaan estäneet eduskuntaa toteuttamasta uudistusta: se tehtiin jopa vastoin sosiaali- ja terveysvaliokunnan omaksumaa kielteistä kantaa. Valiokunta katsoi mietinnössään, että lasten edun, hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen kannalta olisi ollut perusteltua, ettei lakiehdotusta hyväksytä.

Jossain määrin hallituksen esityksen vaikutusarviointeja oli ilmeisesti kuitenkin luettu ja valiokuntien kuulemia asiantuntijoita kuunneltu, koska eduskunta lakimuutoksia hyväksyessään edellytti, että ”valtioneuvosto seuraa alkoholilain muutoksista aiheutuvia vaikutuksia erityisesti perheisiin ja lapsiin sekä alkoholikuolleisuuteen ja ryhtyy tarvittaessa havaittujen ongelmien korjaamiseen sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä veropolitiikan keinoin.” Seuranta on tärkeää, mutta sen perusteella reagointi on jälkikäteistä ja kielteiset vaikutukset ovat ehtineet konkretisoitua lasten elämässä. Lasten kannalta ennaltaehkäisevä toiminta olisi ainoa oikea tapa toimia.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle antamissaan viimeisimmissä loppupäätelmissään suositellut, että Suomi tehostaa pyrkimyksiään estää huumeiden, alkoholin ja tupakan käyttöä nuorten keskuudessa. On hyvin valitettavaa, että hallitusohjelman kirjaukset alkoholipolitiikan viemisestä eurooppalaiseen suuntaan ja toimenpiteistä, joilla avataan markkinoita ja lisätään kilpailua, ovat toimia, jotka tähtäävät juuri päinvastaiseen suuntaan.

Kirjoittajat työskentelevät juristeina lapsiasiavaltuutetun toimistolla.