Mitä tehdä, kun nuoren päihteiden käyttö tai mielenterveys huolestuttaa?
Miten toimit, kun huomaat, ettei nuorella ole kaikki kohdallaan? Huolen puheeksi ottaminen on opettajan velvollisuus, vaikkei se aina tunnu helpolta tehtävältä. Joskus saattaa tuntua, että uusia ilmiöitä ja diagnooseja syntyy kuin sieniä sateella, ja niissä on vaikeaa pysyä mukana. Kuinka paljon pitäisi tietää voidakseen keskustella nuoren kanssa tämän haasteista ilman, että vaikuttaa osaamattomalta ja epävarmalta?
Olemme päihdekasvatuksen ja mielenterveyden asiantuntijoita ja kokosimme vinkkejä, joiden avulla voisimme rohkaista opettajia ottamaan päihteisiin ja mielenterveyteen liittyvä huoli puheeksi. Mitä aikaisemmin nuori saa tukea, sitä todennäköisemmin tilanne lähtee korjaantumaan parempaan suuntaan.
Miksi ja miten nuoret käyttävät päihteitä
Yhä useampi nuori ei tänä päivänä käytä päihteitä lainkaan, mutta myös monen nuoren elämässä ne näkyvät. Miksi päihteiden käyttö yhä kuuluu nuorten elämään? Päihteiden käytön taustalla voi olla ajatus hauskanpidosta, kokeilunhalusta ja jännityksen kaipuusta tai halusta kuulua porukkaan. Päihteillä saatetaan myös turruttaa pahaa oloa ja helpottaa stressiä. Niiden avulla haetaan helpotusta ahdistukseen, lievitystä masennukseen ja paniikkihäiriöön, joskus myös uniongelmiin. Päihteeseen suhtaudutaan ”lääkkeenä”.
Sekakäytöstä puhutaan silloin, kun nuori käyttää kahta tai useampaa päihdettä tai lääkettä yhdessä. Sekakäyttö voi olla suunniteltua, jolloin tietynlaiset yhteisvaikutukset ovat toivottuja. Mutta myös tahatonta, jos nuori ei ole tietoinen siitä, että esimerkiksi omaa reseptilääkettä ei saa käyttää yhdessä alkoholin kanssa.
Lääkkeitä saatetaan käyttää myös päihtymistarkoituksessa. ADHD-lääkkeet, unilääkkeet, rauhoittavat ja vahvat kipulääkkeet ovat yleisimmin väärinkäytettyjä lääkkeitä. Moni nuori on tietoinen päihteiden käytön, sekakäytön ja lääkkeiden väärinkäytön riskeistä, mutta ei välitä niistä, koska nuoruuden kaikkivoipaisuuden tunteen ohjaamana ajattelee, ettei niistä seuraisi ongelmia.
Ota huomioon nuoren kokemus ja näkökulma
Kun nuoren kanssa ottaa puheeksi päihteet, tärkein kysymys ei olekaan se, miten ja mistä aineista nuori päihtyy. Tärkeämpää on tietää, miksi hän haluaa päihtyä ja mitä hän päihteiden käytöllä hakee.
Nuoren kanssa keskustelevan on myös tärkeää ymmärtää, että aikuiset ja nuoret saattavat antaa päihteiden käytölle hyvin erilaisia merkityksiä. Aikuinen näkee helposti päihteiden käytön riskit ja vaarat, ja huolestuu päihteiden käytön vaikutuksista nuoren tulevaisuuteen. Nuorille päihtyminen on usein arkisempi asia. He voivat olla asenteeltaan sallivampia kuin aikuiset ja heidän puheissaan päihteiden ”positiiviset” vaikutukset saattavat korostua.
Kun aikuinen ymmärtää nämä suhtautumistapojen erot, hän voi keskustella päihteiden käytöstä nuoren näkökulmasta käsin ja ottaa puheeksi myös sen, miten nuori itse näkee päihteiden käytön vaikuttavan elämäänsä, opiskeluihinsa tai ystävyyssuhteisiinsa.
Nuoren hyvät tunnetaidot voivat vähentää päihteiden käyttöä
Nuori saattaa tunnistaa, että niin hän itse kuin muutkin saattavat käyttää päihteitä pika-apuna vaikeaan tunteeseen, ahdistukseen tai masennukseen. Koska päihteitä käytetään haastavista tunteista selviytymiseen, tunnetaitojen vahvistaminen on tärkeä osa päihdekasvatusta. Nuoren kehitykseen kuuluu ajoittainen mielialojen vaihtelu, voimakkaat tunteet ja se, että tunteiden tunnistamisen ja säätelyn taidot ovat välillä hukassa. Tunnetaitoja voi oppia läpi elämän ja erityisen tärkeää niiden harjoittelu on nuoruudessa, kun nuori itsenäistyy, vastuu lisääntyy ja mieli kuohuu.
Nuoren kanssa keskustellessa on hyvä kertoa, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja että kukaan ei selviä elämästä ilman ajoittaisia ahdistuneisuuden tai masentuneisuuden tunteita. On ihan luonnollista, että koulun oppimis- ja vuorovaikutustilanteissa jännittää, nolottaa, huolestuttaa tai tulee pettymyksen tunteita. Uuden oppiminenkaan ei aina ole kivaa eikä totisesti helppoa. Usein uusi taito, tieto tai ystävyyssuhde vaatii paljon tuskallisten tunteiden ja epävarmuuden sietämistä, mutta on kaiken vaivan arvoista. Hyvä uutinen on sekin, että epämiellyttävien tunteiden kanssa voi oppia tulemaan toimeen.
Etsikää yhdessä turvallisia selviytymiskeinoja
Pohdi, mitä sinä itse teet, kun mieli on maassa ja näköpiirissä vain harmaan sävyjä? Lähdetkö ulkoilemaan, soitatko ystävälle vai päästeletkö höyryjä pihalle syke katossa punttisalilla? Auttaako se, että otat kalenterin käteen, aikataulutat ja suunnittelet miten ahdistavatkin velvollisuudet tulevat hoidettua? Auttaako synkkää mieltäsi pysähtyminen, hiljentyminen vai jokin luova toiminta kuten musisointi tai maalailu?
Jos vastasit yhteen tai useampaan kysymykseen kyllä, onnittelut! Olet oppinut käyttämään tutkitusti turvallisia ja toimivia selviytymisen keinoja. Näitä samoja keinoja olisi tärkeää pohtia nuortenkin kanssa. Miettikää yhdessä mikä kullekin nuorelle voisi toimia ja miten eri keinoja voi ottaa käyttöön. Samalla on muistettava selkeästi sanoittaa, miksi juuri näitä turvallisia selviytymisen keinoja kannattaa käyttää päihteiden sijaan ja miten ne voivat kannatella nuoren hyvinvointia läpi elämän.
Nuoren kanssa keskustellessa tärkeää on läsnäolo ja välittäminen
Edelliset neuvot soveltuvat huolen puheeksi ottoon eli siihen tilanteeseen, kun lähdetään ottamaan selvää mikä nuoren tilanne oikeastaan on. Jos nuorella kuitenkin on jo haastavaa päihteiden käyttöä, on keskusteltava siitä, millaisia terveysvaikutuksia nuorelle voi tulla. Osaamista näihin keskusteluihin ja tukea päihteiden käytön hillitsemiseen/lopettamiseen löytyy terveydenhuollon ammattilaisilta. Terveydenhuollon ammattilaisia tarvitaan mukaan myös silloin, kun nuoren ahdistuneisuus tai masentuneisuus pitkittyy ja estää nuorta elämästä ikätasoista arkea.
Opettajan tehtävänä on selvittää mihin nuori seuraavaksi ohjataan, ja mielellään olla nuoren tukena tässä siirtymässä. Myös ne nuoret, joilla on hoitokontakti, tarvitsevat koulun tukea. Huoltajia ja monialaista yhteistyötä unohtamatta.
Oli nuoren tilanne sitten mikä tahansa, tärkeintä on se, että nuori tulee kohdatuksi arvokkaana ja kokonaisena, eikä vain haasteittensa kautta. Ei haittaa, vaikka opettajana kokisit olosi joskus epävarmaksi, sillä ovathan päihteet ja mielenterveyden pulmat teemoina vaikeita. Kun muistat pitää painopisteen läsnäolossa ja välittämisessä, voit rohkeammin tarttua näihin usein nuorelle itselleenkin arkoihin aiheisiin. Voi olla, että nuorelle on valtava helpotus, kun joku näkee, puuttuu ja kysyy. Tärkeää on pitää yllä toivoa.
Nuori voi ajatella, ettei tästä tilanteesta enää nousta, kokea itsensä toivottomaksi tapaukseksi. Hän voi ajatella, ettei saa apua, kun joka puolella kerrotaan, että sitä on vaikea saada. Nuorella ei ikänsä takia ole tarvittavaa perspektiiviä tilanteeseensa, vaan aikuisen tehtävä on luoda uskoa tulevaan, myös siihen, että apua löytyy. Aikuisen kuuluu muistuttaa, että nuori vielä harjoittelee elämää ja olemista. Tähän kuuluvat tunnekuohut, harkitsemattomat valinnat ja joskus myös harhapolut, joille nuoren ei kuitenkaan anneta pysyvästi eksyä.