”Täällä ei kysellä mitään tai katsota ketään karsaasti”

Missä kohtaavat tasaveroisina Pirkkalan vanhin punkkari, 98-vuotias eläkeläisrouva ja kuuden lapsen pakolaisäiti Sudanista? Juuri tällainen paikka on Elokolo Pirkkalassa. Matalan kynnyksen päihteettömästä kohtaamispaikasta on yli kahdenkymmenen toimintavuoden aikana muodostunut aidosti kuntalaisten yhteinen olohuone. Vilkkaimpana päivänä eli maanantaina oven takana kiemurtelee jono jo hyvissä ajoin ennen avaamista. Tänään jaetaan jokaviikkoiseen tapaan ruokakasseja, joiden sisällön ovat lahjoittaneet paikalliset kaupat.

Sudanista Pirkkalaan kiintiöpakolaisena muuttanut Fatima Asam on tullut käymään Elokolossa nuorimman lapsensa, pian kaksivuotiaan Meian kanssa. Kuuden lapsen perheessä ruokaa kuluu joka päivä valtava määrä, joten ruokajakelun tarjoama täydennys on tervetullutta. Kassiin sujahtaa muun muassa banaaneja, vihanneksia ja leipää.

– Ja pullaa otan aina, jos sitä on, Fatima Asam nauraa.

Eläkeläisrouva Anita Seppälä tervehtii ystävällisesti Fatimaa ja Meiaa.

– On mukavaa, että täällä tapaa maahanmuuttajia ja myös näitä pikkuisia. Ymmärrän hyvin, että suurperheessä ruuan kanssa voi olla tiukkaa, Anita Seppälä toteaa.

Hän itse kertoo käyvänsä joka viikko noutamassa ruokakassin, sillä lääkekulut nielaisevat valtaosan pienestä eläkkeestä. Tulot ja menot on laskettava tarkasti joka kuukausi.

– Minua ei nolota hiukkaakaan käydä täällä. Tämähän on aivan ihana paikka, jossa ei kysellä mitään tai katsota ketään karsaasti – itse asiassa Pirkkalan paras paikka, Anita Seppälä sanoo.

Seuraavaksi hän rientää kiittämään ja halaamaan Pentti Aittokalliota, joka on yksi Elokolon monista vapaaehtoistyöntekijöistä.

– Haen kerran viikossa autolla ruokalahjoitukset kaupoista. Parikymmentä vuotta olen jo kuskina ajellut. Minulle on luontevaa auttaa tällä tavoin tekemällä jotain konkreettista, Pentti Aittakallio kertoo.

Aittokallio valittiin EHYTin vuoden 2017 Elokolo-vapaaehtoiseksi.

 

Tittelit nurkkaan

Vapaaehtoisten joukkoon kuuluu myös Saleh Djafar Ali, Suomeen Irakista 1990-luvulla tullut entinen kultaseppä. Nykyään hänen terveytensä ei salli omassa ammatissa työskentelemistä, mutta yksi päivä viikossa vapaaehtoistyötä Elokolossa on juuri sopivasti pitämään mielen virkeänä.

– Tulen tänne auttamaan muutamaksi tunniksi sen verran kuin jaksan. Saan vähän liikuntaa ja hyödyllistä tekemistä. Samalla tapaan kivoja ihmisiä. Yleensä leipää riittää vähän vietäväksi kotiin, Saleh Djafar Ali sanoo.

Hänen mielestään Elokolon kaltaiset paikat ovat äärimmäisen tärkeitä.

– Ihmiset tulevat tänne mielellään. Täällä kaikki ovat ystävällisiä ja auttavat toisiaan. Olen oppinut täällä käyttämään tietokonetta, Saleh Djafar Ali mainitsee.

– Minäkin olen oppinut Elokolossa paljon uutta, esimerkiksi leipomaan. Kuningatarpiirakka on nykyään bravuurini, huikkaa paikalle tupsahtanut Harri Konttinen.

Hän esittäytyy Pirkkalan vanhimmaksi punkkariksi ja kertoo tutustuneensa Elokoloon alun perin soitettuaan Karanteenibändeineen Asunnottomien yö -tapahtumassa. Sittemmin Konttinen on työskennellyt Elokolossa palkkatuella ja vapaaehtoisena.

– Parasta Elokolossa on, että tittelit lentävät nurkkaan ja ihmiset kohtaavat toisensa tasavertaisina. Kynnys on oikeasti matala. Olen tavannut täällä henkilöitä, jotka ovat muutoin syrjässä yhteiskunnasta, Harri Konttinen sanoo.

Hän kaappaa halaukseen päivän iäkkäimmän kävijän: pirteä 98-vuotias rouva Lyydia Kulju on tullut hakemaan ruokakassin ja tervehtimään tuttuja.

– Naurua pitää olla, vaikka elämä kuinka koettelisi. Se on ollut minun mottoni siitä asti, kun jäin pikkutyttönä orvoksi, Lyydia Kulju toteaa.

Monipuolista toimintaa

Suunnittelija Timo Glad EHYT ry:stä katselee Elokolon maanantaiaamun vilskettä tyytyväisenä.

– Täällä Pirkkalassa ihmiset todella jäävät ruokakassin saatuaan kahvittelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ja nimenomaan tämä on tarkoitus, sillä ruokajakelu on vain yksi pieni osa toimintaa, hän sanoo.

Muina viikonpäivinä ohjelmassa on muun muassa yhteislaulua, kuntosaliharjoittelua, lenkkeilyä ja puhujavierailuja. Kävijöitä varten on kaksi tietokonetta verkkoyhteyksin, ja niiden käyttöön saa opastusta. Päivän lehtiä selatessa voi nauttia kupin edullista kahvia tai teetä ja pikkupurtavaa. Suomen kaikkien Elokolojen tavoitteena on tarjota päihteetön matalan kynnyksen kohtaamispaikka, johon jokainen on tervetullut.  Kävijöillä on mahdollisuus toisten ihmisten tapaamiseen, ja he saavat tukea ja kannustusta elämänhallintansa vahvistamiseksi.

Käyntikertoja Elokoloissa eri puolilla maata on vuosittain noin 50 000.

– Moni piipahtaa säännöllisesti, mutta varsinkin suurissa kaupungeissa on myös vaihtuvuutta. Tavoitamme ennen kaikkea ihmisiä, joilla on elämäntilanteensa puolesta päivisin aikaa. Selvityksemme mukaan tärkein osallistumisen motiivi monelle on muiden ihmisten seura, Timo Glad kertoo.

Hänen mukaansa Pirkkalan Elokolon leimallisia piirteitä ovat vapaaehtoisten aktiivisuus, toiminnan yhteisöllisyys ja hyvä yhteistyö kunnan kanssa. Viimeksi mainitusta kertoo esimerkiksi se, että kunnan sosiaalityöntekijä käy kuukausittain tapaamassa kävijöitä.

– Täällä Pirkkalassa kotoisuutta ja olohuonemaisuutta korostaa aivan erityisesti käytössä oleva tila: tavallisen kerrostalon tavallinen kerhohuone. Vaikka välillä olisi hieman ahdasta, tunnelma on sitäkin lämpimämpi, Timo Glad kiittää.

Kaveria ei jätetä

Aluetyöntekijä Riitta Sattilainen EHYT ry:stä vahvistaa, että Pirkkalan Elokolo on vähitellen onnistunut vakiinnuttamaan asemansa kaikenlaisten kuntalaisten yhteisenä oleskelutilana.

– Kuten näkyy, kävijöitä on kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Ensikertalainen saattaa miettiä, leimaako tänne tuleminen jotenkin ihmisen. Mutta nämä pelot hälvenevät yleensä nopeasti.

Riitta Sattilainen kertoo, että jokainen uusi kasvo huomioidaan ja toivotetaan tervetulleeksi. Mitään ei kuitenkaan kysellä, eikä omasta elämäntilanteesta ole pakko kertoa.

– Moni hämmästyy, että eikö täällä syynätäkään mitään työttömyyskortteja. Usein ihmiset silti haluavat jakaa asioitaan ja keventää näin mieltään. Meille tullaan jopa lääkärin lähetteellä, kun ammattilainen on nähnyt ihmisen kärsivän yksinäisyydestä.

Vapaaehtoisen kaikkein tärkein tehtävä onkin tarjota luotettavaa keskusteluseuraa kävijöille. Lämminhenkisessä yhteisössä toisista kannetaan vastuuta.

– Kyllä me alamme kysellä perään, ellei jotakuta vakikävijää näy vähään aikaan, Riitta Sattilainen mainitsee.

Elokolo myös tarjoaa kunnan maahanmuuttajille erään tärkeän väylän integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Pirkkala ottaa joka vuosi kiintiöpakolaisia, ja kunnan sosiaalityöntekijät kertovat heille Elokolon toiminnasta.

– Autamme maahanmuuttajia paljon esimerkiksi tietotekniikan ja suomalaisen byrokratian kanssa. Tämä on sitä pientä mutta tärkeää sosiaalisten erojen tasoittamista, Riitta Sattilainen sanoo.

Toiminnan muuttuessa yhä monikulttuurisemmaksi on ollut tarpeen pohtia uusia kysymyksiä. Vapaaehtoisten kanssa on viime aikoina muun muassa käyty läpi, mitä tarkoittaa, ettei Elokolossa sallita vihapuhetta.

– Hienosti vapaaehtoiset ovat pitäneet korvansa auki. Orastaviin ylilyönteihin on onnistuttua tarttumaan aikaisin ja tahdikkaasti. Uskon, ettei näistä tilanteista kenellekään ole jäänyt pahaa mieltä, Riitta Sattilainen sanoo.

Merkittäviä muutoksia toimintaan ei Timo Gladin ja Riitta Sattilaisen mukaan ole juuri nyt suunnitteilla.

– Tarkoituksena on kehittää edelleen juuri tämän kohtaamispaikan vahvuuksia.

Teksti: Mari Vehmanen Kuvat: Laura Vesa

Juttu on julkaistu aiemmin EHYT Teema -lehdessä 12