Kuu joutui asunnottomaksi sairastuttuaan, Jemina äidin vaikeuksien vuoksi
Kuu jäi asunnottomaksi sairastuttuaan vuonna 2012. Jemina joutui asumaan autossa yhdessä äitinsä kanssa yläasteikäisenä. Asunnottomien yötä vietetään jälleen ensi sunnuntaina 17.lokakuuta.
Asunnottomaksi voi joutua iästä, sukupuolesta, terveydentilasta ja jopa tulotasosta riippumatta.Tyypillistä asunnotonta ei ole.
Kuu, 42, joutui asunnottomaksi sairastuttuaan sisäilmaongelmista äkillisesti ja vakavasti vuonna 2012. Sairastuminen vei häneltä terveyden lisäksi mahdollisuuden toimia ammatissaan, tavata ystäviään, matkustaa bussilla tai edes ostaa vaatteita kirpputorilta.
Kuu on asunut 14:ssä eri asunnossa viimeisen yhdeksän vuoden aikana. Paikkakuntaakin hän on joutunut asunnon perässä vaihtamaan jo kolmesti. Asunnottomana hän on ollut useampia kertoja, kun sellaista asuntoa ei ole löytynyt, jossa hän olisi voinut edes yöpyä päätymättä sairaalahoitoon fyysisten oireidensa vuoksi.
Pisimmillään asunnottomuus on kestänyt vuoden ajan, lyhyemmät jaksot muutamia kuukausia. Kuu joutuu antamaan eri tahoille selvityksiä toistuvista muutoistaan, asunnottomuusjaksoistaan ja sairautensa aiheuttamista rajoitteista. Sisäilmasta sairastuneille ei ole olemassa virallista diagnoosia, joten hänet on ohjattu mielenterveystutkimuksiin neljästi. Joka kerta hänet on todettu ”psyykkisesti terveeksi”.
Sairaus on vienyt Kuulta mahdollisuuden käydä yleisissä asuntonäytöissä tai asioida useimmissa toimistoissa. Hän kokee asunnon löytymisen toivottomana: ”Olen se vaikea asiakas, jota kukaan ei pysty auttamaan.”
”Ei siinä tunne olevansa minkään arvoinen”
Jemina (nimi muutettu), 25, kävi 7:nnen luokan heräten kouluaamuihin auton takapenkiltä.
Jemina jäi yksinhuoltajaäitinsä kera asunnottomaksi, kun äidiltä jäi vakavan masennuksen seurauksena vuokrat maksamatta.
Häädön jälkeen kaksikko teki osoitteenmuutoksen sukulaisen luo, sillä äiti pelkäsi menettävänsä lapsensa huoltajuuden, mikäli asunnottomuus kävisi ilmi. Jemina pelkäsi myös joutuvansa eroon äidistään, eikä siksi kertonut kenellekään asuvansa autossa. Lopulta Jemina ei enää jaksanut keksiä selityksiä.
”Oli vaan helpompaa olla ilman kavereita, ku valehdella kaikesta. Tuntuu vieläkin, et mulla on salattavaa ja pelkään, et joku kyselee mun lapsuudesta.”
Liki vuoden kestäneen henkilöautossa asumisen päätteeksi kaksikko pääsi muuttamaan yksiöön. Isomman asunnon takuuvuokraan ei ollut varaa. Asunnottomana säästyy vuokranmaksulta, mutta kuluja kertyy kuitenkin paljon, kun ei ole jääkaappia, puurokattilaa tai edes lämmintä yöpaikkaa.
”Asunnottomana oleminen syrjäytti mut kaikesta. Kun joutuu pyykkinsäkin pesemään huoltoaseman vessassa salaa, ei siinä tunne olevansa minkään arvoinen.”
Tukea ja neuvontaa
Asunnottomuus aiheuttaa häpeää, turvattomuutta, ahdistusta ja syrjäytymistä perusoikeuksista. Häpeästä tai esimerkiksi lapsensa huoltajuuden menettämisen pelosta ihmiset saattavat salata asunnottomuutensa. Salaamisen vuoksi apua ei haeta ajoissa, eivätkä lähimmäiset sitä huomaa aina tarjota. Apua asunnottomuuteen ja sen taustatekijöihin on kuitenkin saatavilla.
Kuopiolaisen Sirkkulanpuiston toimintayhdistyksen TuNe – Elämä vireeseen -hanke tarjoaa tukea ja neuvontaa asunnottomille ja asunnottomuusuhan alla oleville. Hankkeen vastaava projektityöntekijä Saija Haikarainen on hankkeen kolmen toimintavuoden aikana myötäelänyt noin sadan henkilön asunnottomuuskamppailua. Hän nostaa esiin palveluiden asiakaslähtöisyyden tärkeyden:
”Ajattelen, että omien asiakkaiden kohdalla keskeisenä syrjäyttävänä tekijänä on palveluiden joustamattomuus. Monien ihmisten on vaikeaa ottaa vastaan palvelua tiettynä kellon aikana tai tietyssä paikassa. Nämä ihmiset tulevat usein paremmin autetuksi matalan kynnyksen paikoissa, joihin voivat tulla, kun vointi sen sallii. Myös työntekijöiden joustavuus kohtaamisissa on ensiarvoisen tärkeää. Kohtaamisissa tulisi edetä ihmisten ehdoilla, ensin luottamusta rakentaen ja siitä sitten asioiden hoitoon siirtyen.”
Usein asunnottomaksi päätyvä ihminen on kamppaillut haastavassa elämäntilanteessa pitkään vailla oikeanlaista apua. Se, jos joku, uuvuttaa. Asioita pitäisi saada hoidettua, muttei ole voimavaroja eikä aina edes mahdollisuutta korjata solmuun mennyttä tilannetta. Kun voimavaroja ei ole, voi ihminen vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole haluakaan muuttaa tilannettaan.
”Palveluissa olisi tosi tärkeää päästä pois ajattelusta, että palvelut pitää ansaita tai että asiakkaan pitää osoittaa motivaationsa saadakseen palvelua. Työntekijöiden tehtävä on tukea asiakkaita löytämään motivaatio ottaa palveluita vastaan ja sitä kautta parantaa omaa elämäntilannettaan”, Haikarainen huomauttaa.
Ennaltaehkäisy tärkeää
Asunnottomuutta on onnistuttu vähentämään muun muassa keskittymällä asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja lisäämällä vuokra-asuntojen tuotantoa. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää: asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn teettämän selvityksen mukaan Suomessa oli vuoden 2020 lopussa 4341 asunnotonta. Heistä 731 asuu ulkona, ensisuojissa tai rappukäytävissä. Nuorten osuus (alle 25 v.) oli 854. Viime vuonna pitkäaikaisasunnottomien määrä kasvoi 93 henkilöllä.
Asunnottomien yötä vietetään vuosittain 17. lokakuuta YK:n kansainvälisenä päivänä köyhyyden poistamiseksi. Asunnottomien yön kansalaisliike vaatii tänä vuonna toimia syrjäytymisen ja asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi. EHYT on jälleen mukana tapahtumissa ympäri Suomen.
Teksti: Sofia Holmberg
