4 myyttiä eriarvoisuudesta

1. On lottovoitto syntyä Suomeen.

Periaatteessa näin. Vertailevat tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että Suomi on yksi Euroopan oikeuden mukaisimmista maista, mitä tulee muun muassa tuloköyhyyteen, koulutukseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen.

 Toisaalta suomalaiset eivät enää koe olevansa samassa veneessä, neljä viidestä pitää eriarvoistumista uhkana suomalaiselle yhteiskunnalle. Mitä eriarvoisemmaksi ihmiset yhteiskuntansa kokevat, sitä enemmän sillä on hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Myös yksinäisyys on eräs tärkeimmistä hyvinvointia ja terveyttä alentavista tekijöistä. Tasa-arvoisissa yhteiskunnissa ihmiset voivat paremmin.

2. On ihmisestä itsestään kiinni, miten elämässä pärjää.

Jokainen meistä saattaa sairastua, joutua työttömäksi tai vammautua onnettomuudessa. Silloin tasa-arvoinen pääsy sote-palveluihin olisi kullanarvoista: nykyisin työterveydenhuollosta nauttivat ovat paremmassa asemassa. Yhteiskunnan palvelujen lisäksi hädässä korostuu tuki, jota saa läheisiltä. SOSTEn barometrin mukaan ne, jotka kokevat läheiset suhteensa huonoksi tai melko huonoksi, kokevat itsensä useammin yksinäisemmäksi, masentuneemmaksi, köyhemmäksi ja syrjitymmäksi kuin ne, jotka kuvaavat suhteitaan hyviksi tai melko hyviksi. On selvää, että jälkimmäiset selviävät kohdalleen sattuneesta vastoinkäymisestä paremmin kuin toiset.

 3. Turhaa pidettiin melua siitä, kun kauppojenhyllyille tuli 5.5 % juomat entisten 4,7 % rinnalle.

Kansanterveys on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joilla rakennetaan menestyvää yhteiskuntaa. Siksi eduskunnan päätös sallia entistä vahvemmat juomat kauppoihin, oli ajattelematonta. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että saatavuus ja hinta vaikuttavat suoraan alkoholihaittoihin. Osa kansasta menestyy ja voi hyvin, toiset taistelevat syrjäytymisen ja kasautuvan huono-osaisuuden kanssa. Tämä päätös syvensi kansalaisten välistä kuilua entisestään.

4. Suomessa julkinen valta kantaa liikaa vastuuta ongelmien hoidossa: omaisten ja läheisten rooli on vähäinen.

Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon on kuulunut keskeisesti ajatus laajasta julkisesta vastuusta ja universaalista sosiaaliturvasta, joista huolehditaan tulonsiirtojen ja julkisesti rahoitettujen palvelujen avulla. Tämän on joskus pelätty siirtävän vastuuta hoidosta ja hoivasta liikaa pois omaisilta, läheisiltä ja kansalaisilta itseltään.

Myös omaisten ja läheisten rooli on ollut täällä kuitenkin perinteisesti vahva ja täydentänyt julkisia palveluja. Moni tukee ongelmista kärsiviä läheisiään arjessa esimerkiksi saattamalla tätä palveluihin ja vaatimalla hoitoa ja kuntoutusta. Moni auttajista on aktivoitunut myös poliittisesti ja vaatinut oikeuksia läheiselleen ja tämän kanssa samassa asemassa oleville.

Lisäksi kansalaisjärjestöillä on ollut koko hyvinvointivaltion ajan merkittävä rooli täydentävinä palvelujen tuottajina ja edunvalvojina. Myös omaisten rooli järjestötyössä on ollut merkittävä.

Lähteitä muun muassa Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti 2018, SOSTEn Kansalaisbarometri 2011

Juttu on julkaistu aiemmin EHYT Teema -lehdessä 13, jonka aiheena on eriarvoisuus.