Puheenvuoro – Nijole Gostautaite Midttun: Alkoholipolitiikkaa Liettuassa
Liettua on tehnyt kuluneiden viiden vuoden aikana erittäin onnistuneita alkoholipoliittisia linjauksia. Nämä ovat olleet edullisia, tehokkaita, näyttöön perustuvia ja ne ovat saaneet taakseen väestön enemmistön kannatuksen.
Vuodesta 2016 lähtien Liettuassa on toteutettu tiukempaa alkoholipolitiikkaa, joka kattaa kaikki Maailman terveysjärjestö WHO:n niin kutsutut best buy -menetelmät.
Liettuassa kiellettiin alkoholin myynti huoltoasemilla (2016), alkoholin valmisteveroa korotettiin useaan otteeseen (2014-2017, 2019-2020), alkoholimainonta kiellettiin kokonaan, alkoholin laillinen ostoikäraja nostettiin 20 vuoteen ja vähittäiskaupan aukioloaikoja lyhennettiin (2018).
Toimenpiteet tuottivat tulosta: henkeä kohti laskettu alkoholinkulutus väheni lähes kolme litraa, 14:sta 11,2 litraan vuosina 2015-2018.
Miehet saivat 2,4 elinvuotta lisää vuosien 2015 ja 2019 välillä. Myös talous kukoisti.
Alkoholipoliittisten toimenpiteiden seurauksena Liettuassa on tapahtunut paljon hyvää: alkoholikuolemat ovat vähentyneet merkittävästi, samoin kuin itsemurhat, liikenneonnettomuudet, hukkumiset, tulipalot, väkivaltarikokset, työtapaturmat ja muut sosiaaliset ongelmat.
Suurin voitto kaikista on kuitenkin ollut liettualaisten elinajanodotteen pidentyminen, erityisesti miesten, jotka saivat 2,4 elinvuotta lisää vuosien 2015 ja 2019 välillä. Myös talous kukoisti, sillä vaikka alkoholin myynti laski valmisteverotulot kasvoivat.
Hetken aikaa Liettua oli pohjoismaisen alkoholipolitiikan voimannäyte
Yhteiskunta omaksui muutokset ilman sen suurempaa vastustusta, ja väestötutkimuksissa havaittiin positiivisia muutoksia liettualaisten elämänlaadussa, mikä johtui vähentyneestä alkoholinkulutuksesta ja lisääntyneestä tuesta tiukemmalle alkoholipolitiikalle. Kannatusta saivat erityisesti alkoholin vähimmäisikärajan nosto ja mainontakielto.
Kansanterveyden puolestapuhujat olivat tyytyväisiä muutoksiin ja vakuuttuneita siitä, että Liettua on onnistunut alkoholipolitiikassaan, ja että yhä useammat maat seuraisivat esimerkkiä. Olimmehan elävä todiste siitä, että pohjoismaisen alkoholipolitiikan kansanterveydelliset hyödyt ovat kiistattomia, ja näytimme sen myös tieteellisesti toteen.
Sitten voittokultumme katkesi. Vuonna 2019 alkoholinkulutuksen lasku lakkasi ja vakiintui 11,1 litraan henkeä kohti ampaistakseen koronapandemian myötä uudestaan kasvuun.
Kulutuksen noustua 11,4 litraan ensimmäisenä koronavuonna myös alkoholihaittoja kuvaavat indikaattorit osoittavat haittojen lisääntyneen. Mitä Liettuassa tapahtui?
Alkoholikuolleisuus kasvoi vuonna 2020 lähes 12 % edelliseen vuoteen verrattuna.
Useat tekijät voivat selittää vuoden 2020 alkoholinkulutuksen kasvua Liettuassa. Koronapandemia on haitannut huomattavasti rajat ylittävää alkoholikauppaa matkustusrajoitusten vuoksi. Näin ollen alkoholi, joka muuten olisi ostettu Puolasta tai Latviasta, hankittiin ja kulutettiinkin paikallisesti Liettuassa.
0,3 litran kasvu vastaa hyvin arvioita liettualaisten tilastoimattomasta alkoholinkulutuksesta, ja niin kauan kuin luvut täsmäävät rajat ylittävän alkoholikaupan kanssa, ei muutoksen tulisi näkyä kansanterveysindikaattoreissa. Alkoholikuolleisuus kasvoi vuonna 2020 kuitenkin lähes 12 % edelliseen vuoteen verrattuna.
Kansanterveydellinen takapakki oli monen asian summa
Pandemiavuotta on arvioitava varoen, mutta indikaattorit viittaavat liettualaisten alkoholinkulutuksen lisääntyneen. Tätä muutosta voidaan selittää useammalla tekijällä.
Maahanmuutto oli vuosina 2019–2020 epätyypillistä, ja paluumuutto Liettuaan lisääntyi. Ylivoimainen enemmistö maahan muuttaneista oli miehiä, joiden alkoholinkulutus on huomattavasti suurempaa kuin naisten.
Muita selittäviä tekijöitä ovat alkoholin kohtuuhintaisuus ja markkinoiden paine kuluneiden parin vuoden aikana. Alkoholista on tullut entistä kohtuuhintaisempaa valtion korotettua vähimmäispalkkoja sekä pandemia-ajan taloudellisten tukitoimien ja väestön tulojen kasvun myötä. Alkoholijuomien hinnannousu on puolestaan pysähtynyt.
Tälläkin hetkellä Liettuassa on käynnissä kampanja, joka kiertää alkoholin markkinointikieltoja mainostamalla alkoholittomia oluita ja viinejä. Markkinatutkimusyritys Kantar TNS:n mukaan alkoholittomien juomien mainonta kasvoi 38-kertaiseksi vuonna 2018 edelliseen verrattuna. Tämä merkitsi tuotteiden myynnin merkittävää kasvua ja hidasti alkoholinkäytön vähentämistä.
Alkoholin markkinoinnissa hyödynnetään sosiaalisia medioita ja kuluttajien luomaa sisältöä, mutta alkoholi on vahvasti läsnä myös perinteisen median kanavissa, kuten televisiossa, uutisportaaleissa ja katumainoksissa, joissa kuluttajia pommitetaan alkoholittomien tuotteiden mainoksilla.
Pandemia on samaan aikaan heikentänyt päihderiippuvaisten hoidon ja avun, kuten esimerkiksi AA-ryhmien sekä neuvonta- ja tukipalvelujen saatavuutta mahdollisesti lisäten alkoholihaittoja.
Alkoholipoliittiset toimet edistävät kansanterveyttä vain niin kauan kuin niitä edistetään
Yllä esitetty muistuttaa, että alkoholipoliittisten toimenpiteiden ylläpitoa on jatkettava herkeämättä. Etenkin niin kauan kuin ‘virtahepo olohuoneessa’, eli kansainvälinen alkoholiteollisuus, janoaa voittoa.
Liettuassa alkoholiteollisuuden vaikutusvalta on edelleen merkittävä, ja se näkyy kyseenalaisten tutkimusten rahoittamisena, medianäkyvyyden ostamisena ja politiikkojen lahjomisena.
Jos poliitikot päättävät olla tekemättä mitään, tekevät liian vähän tai vain puolivillaisesti, lisääntyvät alkoholihaitat.
Uuden parlamentin jäsenet käynnistivät syksyllä 2020 kampanjan tavoitteenaan kumota nykyisiä alkoholipoliittisia linjauksia “toimimattomina”. Parlamentin jäsenet keskittyvät oston vähimmäisikärajan alentamiseen 18 vuoteen sekä markkinoinnin ja myynnin vapauttamiseen, minkä myötä alkoholimyynti olisi sallittua myös sunnuntaisin. Voi tosin olla, ettei kampanjaa edes tarvita, sillä alkoholipoliittiset keinot edistävät kansanterveyttä vain täysimääräisesti toteutettuna, ja tällä hetkellä toteutus ontuu.
Nykyinen hallitus on ilmoittanut suunnitelmistaan tehdä lisäkorotuksia valmisteveroon. Veronkorotuksissa tulisi huomioida väestön tulotason kehitys, sillä vain silloin sillä on vaikutusta.
Jos siis poliitikot ja alkoholiteollisuus päättävät olla tekemättä mitään, tekevät liian vähän tai vain puolivillaisesti, lisääntyvät alkoholihaitat, etenkin haavoittuvassa asemassa olevien kohdalla.
Poliittisen tahdon hiipuminen nollaa yhteiskunnalliset ponnistelut
Toki Liettualla on myös syytä olla ylpeä monista myönteisistä kehityskuluista alkoholipolitiikan saralla. Liettua ei esimerkiksi ole enää se pahamaineinen maa globaalien alkoholinkulutustilastojen ykkösenä, ja liettualaiset nuoret juovat vähemmän suhteessa eurooppalaisiin verrokkeihin.
Kansanterveyden puolestapuhujat ovat oppineet paljon, ja tieteellinen näyttö alkoholipoliittisten toimien kansanterveydellisistä hyödyistä on lisääntynyt. Liettualaiset kansalaisjärjestöt ovat valppaita, toiveikkaita ja jatkavat työtään puolustaakseen ja vahvistaakseen näyttöön perustuvaa alkoholipolitiikkaa.
On olemassa vaara, että politiikka valitsee liike-elämän edun väestön terveyden ja julkisen talouden sijaan.
Tästä huolimatta olemme Liettuassa oppineet, että kaikki tieteelliset todisteet, toiveikkuus tai kansalaisjärjestöjen ja yhteiskunnan ponnistelut ovat yhtä tyhjän kanssa, jos poliittinen tahto kuihtuu ja hiipuu. On olemassa vaara, että nykyinen, läpinäkymätön politiikka valitsee liike-elämän taloudellisen edun väestön terveyden ja julkisen talouden sijaan. Eikä tämä ole yksin Liettuan haaste.
Vaikka useat Euroopan maat ovat sitoutuneet kansainvälisiin toimintalinjoihin, kuten Euroopan syöpäsuunnitelmaan, on alkoholinkulutus ja sen aiheuttama haitta täällä maailman suurinta. Alkoholinkulutuksen lasku vanhoissa EU-maissa on pysähtynyt, eivätkä tehokkaimmat verotuskeinot ole saavuttaneet suosiota.
Samaan aikaan EU:n aktiiviset alkoholipoliittiset toimenpiteet ovat vähentyneet, ja EU on hiljattain jopa leikannut kansanterveyden saralla toimivien kansalaisjärjestöjen rahoitusta.
Liettuan esimerkki kuvastaa sitä tosiasiaa, että ilman kansainvälistä tukea jopa mailla, joissa alkoholinkulutus ja haitat ovat suurimpia, on vaikeuksia ylläpitää alkoholipoliittisia toimenpiteitä ja niiden positiivisia vaikutuksia.
