Pikku Joulu – Iso Ongelma

Minä havahduin liialliseen alkoholinkäyttööni kuusi vuotta sitten. Silloin oli marraskuun loppu, edessä pikkujoulukausi ja joulujuhla perheen kesken. Molemmat olivat tyypillisesti olleet kohdallani kovin kosteita. Edessä oli siis ongelma. Miten ihmeessä selviäisin juhlakaudesta ilman pisaraakaan?

Juhlapyhät näkyvät suomalaisessa alkoholinkulutuksessa. Mikäli maamme alkoholinkulutus piirrettäisiin vuosijanalle, kesä ja joulu nousisivat piikkeinä esiin. Mutta me emme ole tässä kummajaisia. Myös muualla maailmassa joulu on merkittävä päivä alkoholinkulutuksen kannalta. Esimerkiksi Iso-Britanniassa tissutellaan usein läpi joulupäivän aina aamun lahjojen avaamisesta alkaen.

Meillä on kuitenkin varsinaisen joulun lisäksi oma kansallinen ominaispiirteemme – pikkujoulut. Klassisin muoto löytyy työpaikan karkeloista, mutta juhlia järjestetään paljon myös harrastusporukoissa ja ystävien kesken. Juhlakausi voi helposti venyä jopa kuukauden mittaiseksi.

Kun itse aloitin alkoholinkäytön kohtuullistamishankkeeni, suljin korkin joksikin aikaa kokonaan. Näin jälkikäteen katsottuna käytösmallini olivat tuolloin varsin typeriä. Häpesin. En halunnut kertoa hankkeestani kenellekään. Piilottelin. Näyttelin.

Pikkujouluaikana kuiva kauteni näkyi kahdella tapaa. Minä joko jätin kokonaan menemättä pirskeisiin tai sitten menin ja huijasin juovani, vaikken juonutkaan. Kuljin juhlakansan joukossa vettä snapsilasissa ja siemaillen pahalle maistuvaa alkoholitonta viiniä. Olin tarkkana, ettei kukaan nähnyt pulloa, josta täytin lasin.

Miksi ihmeessä käyttäydyin noin naurettavalla tavalla? Koska en halunnut olla tylsä. Koska kaikki tunsivat minussa sen juhlissa loppuun asti bailaavan bilehiiren, en halunnut kenenkään ajattelevan, että olin muuttunut. Että se aina hauska kaikkien kaveri olisi muuttunut hiljaiseksi pikkujoulujen tuhoajaksi. Että olisin saapunut juhliin moralisoidakseni omaa paremmuuttani ja näyttääkseni muille, kuinka typerää heidän käytöksensä oli. Joten pysyin hiljaa ja lähdin aikaisin kotiin.

Nyt olen ollut alkoholin kohtuukäyttäjä jo muutamia vuosia, välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä. Kontrolloin käyttämiäni alkoholiannoksia puhelinsovelluksen avulla. Monet pitävät sitä typeränä, mutta minulle se sopii. En ylitä asettamiani viikkorajoja, mutta voin ottaa pari nostattavaa lasillista, kun fiilikseni on hyvä, esimerkiksi juhlissa. Pahaan oloon en salli itseni juoda enää koskaan.

En peru tänä vuonna pikkujouluja, mutten myöskään näyttele olevani kuin muut entisen itseni kaltaiset bilettäjät. Olenko siis oppinut jotakin?

Yhä edelleen juhlat ovat alkoholinkäyttöä kontrolloivassa elämässäni niitä vaikeimpia rasteja. Erityisen vaikeaa osallistuminen on silloin, jos tapahtuman pääasiallinen, tai jopa ainoa, tarkoitus on hillitön juopuminen. Mutta mikäli juhlassa on muitakin minua kiinnostavia tarkoituksia, kuten syvällinen keskusteleminen, hyvän syöminen tai erityiset ohjelmanumerot, viihdyn hyvin. Niinpä olenkin tavannut ottaa nykyjuhlissa uudenlaista roolia sen entisen bilettäjän tilalle. Minä vedän tietovisoja, pyydän porukoita lautapeleihin, haastan keskustelemaan elämästä tai ihan vain emännöin ruokahuollossa.

Merkittävin muutos on tapahtunut avoimuudessani. Opin senkin jouluna, tärkeässä juhlassa perheen kesken. Samaan aikaan kun piilottelin alkoholiongelmaani muulta maailmalta, olin avoin mieheni ja lasteni edessä. Rehellisyys mahdollisti lämpimän ja onnellistuneen joulun. Nykyään en enää häpeä sanoa isommissakaan juhlissa ”sori en ota enää enempää”.

Olen myös huomannut, ettei se oikeastaan kiinnosta ketään. Toisin kuin joskus kuvittelin, ihmiset eivät kiinnitä juurikaan huomiota toisten alkoholinkäyttöön. Vain ja ainoastaan omalla rehellisyydellä on merkitystä. Pikkujouluissakin.

Leena Valmu on filosofian tohtori, biotieteen dosentti ja kirjailija, jonka tuotannosta suurin osa on suunnattu varhaisnuorille. Valmu julkaisi keväällä 2023 kirjan Ulos baarikaapista (Docendo), joka on sekä henkilökohtainen, tieteellinen että yhteiskunnallinen kuvaus toimintakykyisen naisen alkoholiongelmasta.

Leena Valmun kuva: Lea Kömi-Liljestrand