Jos opiskelijan hyvinvointi horjuu

Kuraattori Heta Purosen mielestä on tärkeää luoda välittämisen ilmapiiriä, jossa viestitään, että apua voi aina hakea. Vieressä lehtori ja ammatillinen erityisopettaja Mika Savolainen. Molemmat työskentelevät Helsingissä.

Perho Liiketalousopiston ruokatalouden lehtori ja ammatillinen erityisopettaja Mika Savolainen tapasi kuraattori Heta Purosen ja kyseli, miten opettaja voi auttaa, jos huoli opiskelijan hyvinvoinnista painaa.

Mika Savolainen: Mistä opettaja voi tunnistaa, onko opiskelijalla ongelmia?

Heta Puronen: Opintojen alkuvaiheessa opettaja yleensä tapaa opiskelijat yksilöllisesti. Ne tilanteet ovat avainhetkiä, jolloin opettaja voi kysellä ja kuunnella. Mitä pidemmälle opinnot etenevät, alkaa opettaja tuntea opiskelijoita paremmin ja herkemmin huomata ongelmia tai mahdollisia muutoksia heidän olemuksessaan, käyttäytymisessään ja toimintakyvyssään. Merkkejä ongelmista voivat olla eristäytyminen, muuttuminen hiljaiseksi tai räjähdysherkäksi. Joskus hupun sisään piiloutuminen voi kertoa siitä, ettei kaikki ole ihan hyvin.

Mikä on puuttumisen kynnys ja mikä olisi hyvä keino lähestyä, jos huomaa jotakin muutosta aikaisempaan?

Aina silloin on aihetta puuttua, kun oma huoli herää. Se voi olla jokin havainto esimerkiksi siitä, miten opiskelija toimii ryhmässä tai suoriutuu opiskelussa. Ongelmat voivat näkyä poissaoloina, myöhästelyinä tai ryhmässä toimimisen vaikeutena. Lähestyä voi tunnin jälkeen kahden kesken, ihan vaikka kertomalla, että olen huomannut sinun olleen alla päin. Onko kaikki hyvin, tarvitsetko johonkin apua? Miten opinnot ovat lähteneet sujumaan? Onko kotona kaikki hyvin? Tai ihan vain kysymällä: mitä sinulle kuuluu? Useasti tuntuu hyvältä jo se, että joku kysyy kuulumisia.

Jos opettaja yrittää keskustella, mutta oppilas sanookin, ettei tarvitse apua. Miten silloin kannattaa edetä?

Jos opiskelija ei halua puhua opettajalle, voi tarjota opiskeluhuollon työntekijöiden, psykologin, terveydenhoitajan tai kuraattorin apua. Jos kyse on alaikäisestä opiskelijasta, on kotiväellä tärkeä rooli. Pääsääntöisesti nuoret antavat luvan jutella vanhempien kanssa, mutta heillä on myös oikeus kieltäytyä. Silloin on hyvä konsultoida opiskeluhuollon ammattilaisia. Joskus tilanne saattaa juuri kotona olla vaikea. Jos huoli on suuri, voi lastensuojelun konsultointi anonyymisti tai lastensuojeluilmoituksen tekeminen tulla kysymykseen. Siinäkin pitäisi edetä ensin keskustelun kautta. Aika lailla tasapainoilua tilanteet vaativat, eivätkä ole aina helppoja opettajille.

Joskus pulma voi olla nimetty, esimerkiksi, että pelataan myöhään, mutta itseauttaminen ei onnistu. Mitä silloin?

Puheeksi ottaminen on kuitenkin tärkeää, vaikka asia ei siinä hetkessä saisikaan vastakaikua. Joskus käytän kellotaulumenetelmää, jossa opiskelija pohtii, miten hänen arkipäivänsä näyttäytyy 24 tunnin aikana. Milloin hän menee nukkumaan, moneltako herää, milloin syö? Se on hyvä keskusteluväline. Moni huomaa oivalluksia sen avulla: Oho, enhän syö päivällä mitään tai en nuku tarpeeksi. Toinen mitä käytän, on, että pyydän miettimään jonkin pienen, mutta konkreettisen muutoksen arkeen, joka voisi parantaa omaa hyvin-vointia. Oleellista on selvittää elämäntilannetta ja mahdollista ammattiavun tarvetta sekä tukikeinoja arjenhallintaan.

Milloin on kyse stressaamisesta, milloin mielenterveyden ongelmista?

Voi olla haastavaa erottaa näitä. Masennus esimerkiksi voi ilmetä monella tavalla. Psykologi tai terveydenhoitaja on hyvä arvioimaan tilannetta, ja heitä voi aina konsultoida.
Miten opiskelijaa voi tukea, kun on paineita ja stressiä opiskelusta? Uuteen kouluun tuleminen voi olla stressaavaa, vaikka se olisi samalla kivaakin. Miten löytää oma paikka uudessa ryhmässä, onko tämän minun alani, olenko riittävän hyvä? Nuorella voi olla monenlaista epävarmuutta mielessään. Opettaja voi rohkaista ja kannustaa, rauhoitella, valaa uskoa kykyyn selviytyä ja kertoa, etteivät virheet ole vaarallisia. Myös vertaisryhmällä on suuri merkitys. Opiskelijat voivat olla toisillensa hyvä tuki.

Millaisissa asioissa opiskelijan kannattaa hakea apua?

Jos on tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin, ei jaksa käydä koulussa, vetäytyy, ei pysty kontrolloimaan itseään tai ei ole kavereita. Kriisitilanteissa ja turvallisuuden tunteen horjuessa kannattaa hakea apua tai jos perheeseen liittyvät huolet, seurustelusuhteet, raha- ja asumisasiat kuormittavat tai itsenäistymiseen ja ihmissuhteisiin liittyvät asiat huolettavat. Jos opettaja ei osaa auttaa, neuvoo hän varmasti eteenpäin hakemaan apua opiskeluhuollon asiantuntijoilta. Iso merkitys on sillä, että luodaan turvallisuuskulttuuria ja välittämisen ilmapiiriä ja viestitään, että apua voi hakea ja sitä saa, jos on tarvetta.

Teksti Minna Saano
Kuva Jari Härkönen