Ulos kuplasta – Olavi Uusivirta ei halua ajatella, että meillä olisi kaikki hyvin
Eräänä lokakuisena päivänä Olavi Uusivirran piti mennä syömään ravintolaan kahden lukioaikaisen ystävänsä kanssa. Se oli ollut perinteinen tapa jo vuosien ajan.
Toinen ystävistä ehdotti kuitenkin, voitaisiinko rahat tällä kertaa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja tehdä jotain muuta yhdessä. Kaverukset päätyivät Asunnottomien yön soihtukulkueeseen.
Tapahtuma oli Olavi Uusivirralle entuudestaan tuttu. Viime vuonna hän keikkaili vapaaehtoisena ilman palkkiota Helsingin Vallilan Dallapénpuistossa järjestetyssä Asunnottomien yössä. Tunnelmaa hän kuvailee erityiseksi. Suuri väkimäärä todisti ihmisten kokevan asian tärkeäksi.
”Normaalisti asunnottomuus on vähän piilossa. Tapahtuma konkretisoi ongelman ja tekee sen näkyväksi. Kyse ei olekaan yksittäistapauksista vaan isosta rakenteellisesta ongelmasta, mikä vaatisi pikaista ratkaisemista”, Olavi Uusivirta sanoo.
Hän osallistuu mielellään vapaaehtoisena kampanjoihin ja erilaisiin tapahtumiin tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta. Tällaisia ovat olleet asunnottomuuden lisäksi muun muassa ilmastonmuutos, lähisuhdeväkivalta ja tasa-arvoinen avioliittolaki.
”Nämä liittyvät ratkaisemattomiin ongelmiin, joiden puolesta on syytä pitää meteliä. Suomi on epäkohtia pullollaan, joten on pakko valita, mihin lähtee mukaan.”
Tietoa ja kohtaamisia
Osallistumisella Olavi Uusivirta ei halua ostaa hyvää omaatuntoa, se olisi liian yksinkertaista. Mikä saa miehen osallistumaan?
”Saan tietoa eri aiheista, koen uusia kohtaamisia. Pääsen kosketuksiin sellaisten ihmisten ja asioiden kanssa, joiden kanssa en muuten olisi tekemisissä.”
”Vaara elää kuplassa on suuri, jos on yhteydessä vain samaan sosiaaliluokkaan kuuluvien ja itsensä kaltaisten ystävien ja tuttavien kanssa. Voi syntyä harha, että maailmassa on kaikki hyvin. Tätä haluan välttää.”
Lähtökohtaisesti ihminen on heikko
Uusivirralle heikompien puolelle asettuminen ja koko maailmankuva periytyvät lapsuuden kodista. Tuttavapiirissä on aina ollut myös huono-osaisia.
”Ihmiskuvani mukaan jokainen ihminen on viime kädessä heikko. Minulle on vierasta ajatella, että jokainen on oman onnensa seppä. Olosuhteet vaikuttavat hyvin paljon siihen, miten elämä sujuu.”
Uusivirta kuvailee, miten monet ovat näennäisesti vahvoja. Kun sitten maa tärähtelee alla, elämää kan-nattelevat pilarit saattavat murtua. Ensimmäisten horjuessa ollaan jo huterammalla pohjalla ja on haasta-vaa tasapainotella. Kierre voi johtaa lopulta ahdinkoon.
Korkealta voi pudota kuka tahansa – sinä tai minäkin. Pahin tilanne on niillä, joiden taakkana on vieläpä sukupolvet ylittävä huono-osaisuus.
”Tilanteiden ennakoiminen on avainasemassa, ja sen pitäisi ohjata myös poliittista päätöksentekoa.”
Uusivirta on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja seuraa aktiivisesti maailman tapahtumia. Hän ymmärtää kuitenkin myös nuoria, joita usein parjataan passiivisiksi.
”Yhteiskunnalliset epäkohdat liittyvät ikäviin ja raskaisiin asioihin. On mukavampaa ajatella iloisia ja valoisia asioita. Jossain kohti todennäköisesti tulee jokin vastoinkäyminen, jolloin liitämisen kausi päättyy ja nuori astuu todellisuuteen.”
Raskaaksi koetut asiat ole välttämättä ole vain negatiivinen asia.
”Vastoinkäymiset tuovat mukanaan merkityksellisyyden, keveys taas merkityksettömyyden. Tämä saattaa helposti unohtua”, Olavi Uusivirta sanoo.
Teksti Marjo Tiirikka Kuva Jari Härkönen. Juttu on julkaistu uusimmassa EHYT Teema -lehdessä 12, jonka aiheena on vapaaehtoisuus.
