Huumeiden ongelmakäyttäjä – järjestyshäiriö vai yhteistyökumppani?
Julkisilla paikoilla on aiempaa enemmän sekavasti käyttäytyviä ihmisiä, mikä voi aiheuttaa muissa ihmisissä turvattomuuden tunnetta ja pelkoa. Tänä talvena esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoissa on ollut ongelmia, jotka johtuvat suonensisäisten huumeiden käytöstä kirjastojen wc-tiloissa. Espoon Leppävaarassa kauppakeskus Sellon yhteydessä sijaitseva kirjasto päätyi poistamaan wc-tiloistaan ruiskujen keräysastiat, jotta häiriöt vähenisivät. Asiakkaat ja henkilökunta haluavat myös lisää järjestyksenvalvontaa, joten kirjastoon on tulossa keväällä vartijoita.
Valvonta ja sanktiot eivät kuitenkaan ratkaise tilannetta, vaan käyttäjät vain siirtyvät muualle. Tai kun poliisiauton tai vartiointiliikkeen perävalot katoavat kulman taakse, he palaavat takaisin.
Sellon kirjasto ei ole ainoa paikka, jossa huumeiden käytöstä johtuvat lieveilmiöt näkyvät. Ongelmat ovat arkipäivää myös Helsingin kirjastoissa. Esimerkiksi Kontulassa häiriöt ovat lisääntyneet ja huumeruiskuja löytyy lähes päivittäin kirjaston wc-tiloista. Wc-tiloissa on ollut myös verta, joka on herättänyt asiakkaissa pelkoa tartuntataudeista. Ovia ei voi kuitenkaan lukita, sillä silloin ruiskuja löytyy hyllyjen välistä. Huumeidenkäyttäjät myös nukahtelevat kirjastoon, mikä kuormittaa henkilökuntaa ja hämmentää asiakkaita. Tilanne kirjastossa on huolestuttava.
Syksyllä 2016 myös Töölön kirjastossa oltiin huolissaan huumeidenkäyttäjien aiheuttamista häiriöistä. Kirjaston wc-tiloista löytyi ruiskuja, tämän lisäksi kirjastosta varastettiin tietotekniikkaan liittyviä laitteita. Asiaan puututtiin nopeasti: kirjaston henkilökunta, alueella toimiva Sininauhasäätiön asumispalveluyksikkö ja poliisin ennalta estävä toiminto aloittivat välittömästi yhteistyön. Asumispalveluyksikön henkilökunta ja asukkaat tekivät yhdessä säännöllisiä ”kirjastokierroksia”, joiden tarkoitus oli ehkäistä ja ratkaista mahdollisia ongelmia. Kirjaston henkilökunta kävi tapaamassa päihteidenkäyttäjiä. Näin päihteidenkäyttäjät otettiin mukaan heitä koskevaan keskusteluun ja toimintaan. Menetelmä osoittautui toimivaksi. Nyt Töölön kirjaston kirjastonjohtaja kommentoi tilannetta:
”Kiitos hyvän yhteistyön ongelma on melkein poistunut kokonaan. Toimenpiteet ovat auttaneet ja ongelmia on melko vähän, wc-tiloista on löytynyt harvoin ruiskuja ja varkausyrityksiä on melko vähän.”
Kirjastojen ahdinko vähenisi, jos päihteitä käyttäville olisi enemmän matalankynnyksen hoito -ja kohtaamispaikkoja. Lisäksi tarvittaisiin konkreettisia toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää huumeiden käytöstä muille ihmisille aiheutuvia haittoja. Tästä Töölö on hyvä esimerkki.
Huumeidenkäyttäjällä on suuri tarve tulla kohdatuksi ihmisenä eikä pelkästään päihdeongelman määrittämänä addiktina. Ratkaisut ovat joskus yksinkertaisia. Tarvitaan kohtaamisia ja molemminpuolista tutustumista. Häiritsevä käyttäytyminen voidaan joskus estää yksinkertaisesti kysymällä ”Hei, kuinka voin auttaa?”
Huumeidenkäyttäjien ystävällinen ja asiallinen kohtaaminen sekä mukaan ottaminen yhteistyöhön voi parhaimmillaan estää ei-toivotun käyttäytymisen. Ketään ei tule kohdella pelkästään järjestyshäiriönä.
