Saamelaisten hyvinvointi nojaa yhteisöllisyyteen ja luonnon kunnioittamiseen

Tänään on saamelaisten kansallispäivä. Sen vuoksi kysyimme THL:n suunnittelija Niila Rahkolta muutaman kysymyksen saamelaisuudesta.

Saamelaisuudessa on paljon hyvinvointia tukevia arvoja, perinteitä ja elämäntapoja. Mitkä ovat mielestäsi ne tärkeimmät, kun ajatellaan hyvinvoinnin edistämistä ja mistä voisi kaikki ottaa mallia omaan elämäänsä?

– Saamelaisuudessa perhe ja yhteisö on ydin. Saamelaiset pitävät vielä suhteellisen laajasti ja hyvin yhteyttä sukuunsa ja perheeseen, joka on kantava voima ja oikeastaan aika oleellinen asia kulttuurin kannalta. Saamelaisuus perustuu suulliseen perimään, jossa arvot, historia ja osaaminen siirtyvät sukupolvilta toisille tarinoiden muodossa. Saamelaiselle lapselle annetaan vähintään kuusi kummia. Uskoisin, että tämä laajemman turvaverkon käsite ja yhteisöllisyys olisivat varmasti sellaisia arvoja ja tapoja, jotka lisäävät hyvinvointia. Toisaalta saamelaisuudessa myös luontoon liittyvät arvot ja tapa toimia luonnossa luonnon kanssa ovat mielen hyvinvointia ja yleistä terveyttä edistäviä. Meidän tulisi nähdä itsemme osana ympäröivää maailmaa, luonnon jatkeena. Metsät, vedet, maa ja eläimet siellä ovat meille lainassa tulevilta sukupolvilta, me emme niitä omista. THL:n planetaarinen terveys ja hyvinvointi -näkökulma kannustaa tuomaan luontokäsitystä ja arvoja osaksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ajattelua kokonaisvaltaisesti.

Saamelaisia asuu koko Suomessa, eniten Oulun seudulla. Kuinka helppoa on säilyttää omat kulttuuriperinteet kaupungeissa asuessa ja kuinka helppoa on edistää hyvinvointia tuottavia tekijöitä eli saamelaiselämän arvoja?

– Saamelaisuus on sidottu elävään kulttuurin kasvaneissa. Toki on totta, että kulttuuria eteenpäin vievä voima, suullinen perimä eli tarinat, elävät siellä, missä ne on koettu ja kuultu. Eikä transitio luonnosta kaupunkiin ole helppoa. Kuitenkin kulttuurin ja kielen säilyttäminen on täysin mahdollista, mutta sen mahdollistavat lasten vanhemmat. Lapsi ei oikein voi itse asiaan vaikuttaa lapsena. Tärkeää on pitää yhteyttä sukuun ja perheeseen sekä mahdollistaa lapselle tutustuminen perinteisiin alueisiin, paikkoihin ja sitä myöten avata tarinoiden maailma. Tarinat konkretisoituvat lapselle aikuisuudessa kertomukseksi omasta suvusta, sen vaiheista, uskomuksista ja niiden merkityksestä sekä tuovat mukanaan kaikenlaista tietämystä perinteisestä tiedosta. Yhteiskuntana saamelaisten arvojen ja hyvinvoinnin edistäminen saamelaisten perheiden keskuudessa on oikeastaan se, että mahdollistetaan lapselle kasvu omaan kieleen ja perinteisiin, missä ikinä perhe asustaakin. Loppu on oikeastaan vanhempien ja perheen tehtävää.

– Yleisesti yhteiskunnassa saamelaisten arvojen tuominen hyvinvointia lisääväksi elementiksi voisi lähteä vaikkapa siitä, että opetetaan koulussa saamelaisista ja saamelaisuudesta edes vähän. Tällöin nuoret ja lapset tiedostavat saamelaisuuden olemassaolon. Mielestäni ei ole järkevää opettaa saamelaista kulttuuria, vaan tuoda arvoja, kuten perhearvoa, luonnon kunnioittamista ja oman ymmärryksen lisäämistä siitä, mistä tulen. Juurettomuus on nyky-yhteiskuntamme suurin vitsaus. Niin tärkeää kuin se onkin nähdä yksilön erityisyys ja keskittyä yksilön terveyden edistämiseen, ei tulisi unohtaa sitä yksilön henkilökohtaista historiaa. Viimeistään vanhemmaksi kasvaessa sitä miettii, että mistä minä tulen, kenen ominaisuuksia lapseni perii, kuka minä olen? Lainaan lopuksi isoisääni Kerttu Vuolabia (saamelaisnimeltään Ándaras-Hánsaa):

”Itsellesi sinä tarvitset oman sukusi tiedot. Katsos ihminen, joka tuntee oman sukunsa, tuntee myös omat voimavaransa. Sellainen ihminen tietää, missä kohtaa hänen sukunsa ja hän itse on vahva ja missä heikko. Peukalo olet sinä itse. Sinulla on vahva yhteys etusormeen, vanhempiesi sukupolveen. Vielä isoäitiesi ja isoisiesi polveen sinulla on lujat siteet. Mutta otteemme alkavat jo höltyä meidän esivanhempiemme polveen. Kun menemme ajassa taakse päin, vielä kauemmas seuraavaan sukupolveen, isovanhempiemme isovanhempiin, niin peukalon ja pikkusormen varassa, emme enää jaksa nostaa kovin raskasta esinettä. Jos tunnet kaikki kätesi sormet, silloin myös olet koko lailla oppinut tuntemaan itsesi. Näet sukulaisissasi heikkouksia, jotka ovat myös osa sinua, jos vain tarkemmin uskallat perehtyä itseesi. Suvustasi löydät myös omat hyvät puolesi ja lahjasikin. Meidän ihmisten hyvät puolemme auttavat meitä hyväksymään itsessämme omat heikkoutemme. ”

Suomessa on kolme virallista saamen kieltä (pohjois-saame, inarinsaame ja koltansaame). Näissä kielissä on paljon hyvinvointia antavia sanoja. Minkä saamen kielen sanan antaisit meille kaikille tuomaan kevääseen voimaa?
– Saamelaiset elävät kahdeksaa vuodenaikaa, ja olemme alueesta riippuen siirtymässä kohti kevätkesää. Saamelaiset vuodenajat ovat sidottuja luontoon eivätkä siten seuraa tarkkaa kalenteripäivää tai kuukautta. Kevät antaa voimaa ja talven läsnäolo luo iloista taakse jättämisen tunnetta.

Hyvää kevätkesää!
Buorre giđđa geasi! – pohjoissaame
Pyeri kiđđâ keessi! – inarinsaame
Pueʹrr ǩiđđ-ǩieʹzz! – koltansaame

Teksti: Saija Himanka / EHYT ry