Päihdekasvatuksella ei ole ikärajaa
Alkoholin ja nikotiinituotteiden ikäraja on 18 vuotta. Silti aikuisten lisäksi myös lapset ja nuoret kohtaavat arjessaan tilanteita, joihin päihteet liittyvät tavalla tai toisella. Milloin päihteistä siis voi alkaa puhua lapsille?
Pitääkö päihteistä puhua pienille lapsille?
Aivan kuten me aikuiset, myös lapset näkevät, kokevat ja kuulevat ympäristössään asioita. He eivät elä erillisessä kuplassa, jossa eivät esimerkiksi kaupungilla liikkuessaan näkisi päihteitä käyttäviä ihmisiä.
Me aikuiset emme pysty estämään lapsia kohtaamasta joskus edellä mainitun kaltaisia tilanteita heidän liikkuessaan yksin ulkona. Jo pelkästään tämän vuoksi on tärkeää, että keskustelemme lasten kanssa avoimesti ja ikätasoisesti siitä, mitä he saattavat kohdata arjessaan.
Uskalla tietää!
Filosofi Immanuel Kantin valistuksen aikainen huuto ”Uskalla tietää!” on ajaton ohje myös päihdekasvatuksessa. Se, että ymmärrämme kohtaamiamme tilanteita ja pystymme toimimaan näissä tilanteissa oman hyvinvointimme kannalta järkevällä tavalla, ovat juuri tuota uskallusta tietää.
Saatamme ajatella suojelevamme lapsia maailman ikäviltä ilmiöiltä kiertämällä ne kauempaa ja välttelemällä keskustelua näistä aiheista. Suojelemisen sijaan voimme huomaamattamme rakentaa puhumattomuuden kulttuuria, jolloin lapsi oppii vaikenemaan ja pitämään asioita sisällään.
Lapset voivat kokea, ettei ihmisistä, jotka käyttäytyvät kaupungilla lapsen näkökulmasta hieman kummallisesti, saisi puhua laisinkaan. Ei edes silloin, jos tilanne aiheuttaa pelkoa. Hankalilta tuntuvat tilanteet on helppo ratkaista tarttumalla lasta kädestä kiinni ja valitsemalla toinen reitti, ilman selitystä, miksi näin toimitaan.
Lasten kanssa pitää uskaltaa puhua päihteistä
Päihdekasvatuksella ei ole ikärajaa – ei ala – saati yläikärajaa. Meillä aikuisilla on vastuu siitä, miten puhumme päihteitä käyttävistä tai elämänhallinnan haasteita kohtaavista ihmisistä. Sanavalintamme vaikuttavat lasten käsityksiin ja asenteisiin. Meidän on tärkeää huomioida, että puhumme lapselle ikätasoisesti.
Keskustelemalla haastavista asioista, käsittelemme samalla myös omia tunteitamme, ajatuksiamme ja mielipiteitämme. Samalla luomme puhumisen kulttuuria ja sitä kautta lapsille turvallisempaa kasvuympäristöä, jossa he ymmärtävät, miksi pelottavalta tai jännittävältä tuntuvat paikat kannattaa yksin liikkuessa kiertää.
Kun luodaan keskustelukulttuuria, jossa lapset uskaltavat kertoa ja kysyä mieltään askarruttavista asioista, he saavat “uskallusta tietää itse”. Tämä luo pohjaa valinnoille, joita he tulevan elämänsä varrella joutuvat tekemään. Toisaalta teemme myös omasta arjestamme helpompaa, kun meidän ei tarvitse vältellä tietyistä aiheista keskustelemista. Se vaatii vain sen, että mietimme hetken, millä tavalla asian lapselle sanoitamme.
Vuoden 2023 lasten oikeuksien viikon teemana on: Lapsella on oikeus hyvinvointiin.
Kaupunki kuuluu kaikille -hankkeen (2022–2024) tavoitteena on lisätä lasten turvallisuuden tunnetta sekä vähentää päihteitä käyttäviin ihmisiin liittyviä ennakkoluuloja ja pelkoja. Hanke saa sosiaali- ja terveysministeriön myöntämää valtionavustusta terveyden edistämisen määrärahasta.
