Seuraava haaste: kohtuupelaaminen
Heti alkuun utelias kysymys: mitä haluat rahapelien kanssa touhuamiselta? Voin sanoa omasta pelikokemuksestani, että mieluummin sitä miettii keinoja kohtuulliseen pelaamiseen ja miten saisi homman haltuun viimeisen repsahduksen jälkeen kuin, että miksi ylipäätään haluaa asettaa panoksia ja pelata. Onko tuttua: ihminen ennemmin tulkitsee ja tilkitsee seurauksia kuin miettii perimmäisiä syitä toiminnalleen?
Ongelmallisesti pelaava usein surkuttelee tilannettaan ja tekee uusia lupauksia kohtuupelaamisesta, mutta väittäisin, että jos pelaaja ei pääse selville siitä, mikä on alkujaan hänen motivaationsa harrastaa rahapelejä, on kohtuupelaaminen ylivoimainen harrastus.
Rahapelien kanssa pätee vanhan kansan sanonta ”älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei koskaan joudu”. Pyydän sinua kirjaamaan ylös muutamia syitä – miksi haluat pelata? Haasta itsesi. Uskoisin että on huomattavasti hyödyllisempää pohtia MIKSI kuin suunnitella vedenkestävää pelibudjettiä siihen KUINKA ja MITÄ peliä pelaisi.
Milloin kohtuupelaamisesta sitten tulee ylivoimainen harrastus? Jos pelaamisen perimmäinen tarkoitus on voittaa niin isosti, että voi nostaa kytkintä nykyisestä elämäntilanteestaan. Kohtuudella voi pelata muutaman rivin lottoa viikossa ja unelmoida isosta voitosta, mutta kun peluri huomaa, että pelaamisen perimmäisenä tarkoituksena on aktiivisesti betsaamalla etsiä pakotietä omasta elämästä, niin kohtuudella pelaaminen saattaa olla mahdotonta. Vai mitä luulet?
Siis ennen kuin tarkemmin miettii pelaamisen kohtuullistamista, on hyvä selvittää motiivejaan miksi ylipäätään on mukana pelimaailmassa. Kun pelaaminen on mennyt tarpeeksi vakavalle tasolle, on monella pelaajalla edessään päätös: lopettaako vai vähentääkö? Jos pelaaja kokee hallitsevansa peliä (eikä peli miestä), niin voi kokeilla muun muassa seuraavia tipsejä kohtuupelaamiseen (vastuu on pelaajalla): pelitileille talletusrajat, jättää verkkopankkitunnukset työpaikalle, antaa verkkopankkitunnukset puolisolle tai hätätilanteessa koiralle (tarpeeksi äkäiselle koiralle ne myös jäävät, sama tietysti puolison kohdalla). Lisäksi tilipäivänä voi siirtää pelaamiseen tarkoitetut rahat pelitilille, pelata ne, ja odottaa seuraavaa palkkapäivää. Kohtuupelaajalla on kaikenlaisia keinoja rajoittaa pelaamistaan. Nekään eivät tietysti auta, jos ylittää jatkuvasti pelibudjettinsa, ja jos ei saa pelaamistaan lukuisista yrityksistä huolimatta haltuunsa.
Yksi niin kutsutun kohtuupelaamisen haaste on määritellä mikä on ”oikea” summa hävitä rahapeleihin. Jollakin voi olla säästössä 5000 euroa ja kokea että pelien kanssa hurvittelu on oikea sijoituskohde, joku toinen tienaa 1200 euroa kuussa, ja toinen taas mukavat 3000 euroa. Kuka osaisi sanoa toiselle pelurille absoluuttisen totuuden mikä on sopiva määrä käyttää peleihin kuukausitasolla?
Joskus kuulin juttua miehestä, joka söi kuusi vuotta pelkästään kaurapuuroa ja pelasi kaikki liikenevät rahat nettislotteihin. Minkälaista elämää haluamme viettää pelien ulkopuolella vai elämmekö vain pelimaailmassa kuten tarinan mies? Entä sääntö, että pelaisi vain omia rahojaan, ei koskaan lainattuja? Olisiko hyödyllistä tehdä itselleen kristallinkirkkaaksi mikä on sopiva eurosumma ja aikakesto käyttää peleihin kuukausitasolla? Vai pitäisikö miettiä päivätasoa?
Haluaisin kaikille lukijoille painottaa vielä kerran: mieti miksi pelaat. Pelaaminen tänä päivänä isolla tai pienellä panoksella on nopeasti tehty, mutta nämä omaan pelaamiseen liittyvät kysymykset tarvitsevat vastausaikaa – pohdi siis huolella! Itse mietin pitkään tämän kirjoituksen otsikkoa. Minun kaltaiselleni pelaajalle, joka haluaisi voittaa isolla panoksella ja paljon, on kohtuupelaaminen todella haastavaa – siinäpä siis haaste minulle! Ehkäpä olisi parasta lopettaa kokonaan, kun ajatukseni usein pyörivät vain pelaamisen ympärillä. Mikä sinulle olisi parasta?
Loppuun otan vielä ajatuksia herättävän leffarepliikin! Al Pacinon näyttelemä roolihahmo vuonna 2005 valmistuneessa leffassa Rahantekijät kiteyttää oman näkemyksensä peliongelman puolelle notkahtaneista ihmisistä:
”…But when we lose, that’s another story. When we lose, and I’m talking about the kind of loss that makes your asshole pucker to the size of a decimal point – you know what I mean – You’ve just recreated the worst possible nightmare this side of malignant cancer, for the twentieth goddamn time; and you’re standing there and you suddenly realize, Hey, I’m still… here. I’m still breathing. I’m still alive…Gambling’s not your problem. It’s this fucked up need to feel something. To convince yourself you exist. That’s the problem. “
– Walter Abrams (Al Pacinon näyttelemä päähenkilö)
