”Elokolo-toiminnassa on kyse ihmisyydestä”, sanoo eläkkeelle jäävä Jukka Suomilammi
Jukka Suomilammi on ollut töissä Elokolossa 27,5 vuotta. Tänä kesänä ura kutsumusammatissa päättyy, kun Suomilammi siirtyy viettämään eläkepäiviä.
”Olen tykännyt tehdä työtäni. Se on ollut monipuolista, erilaista, ja olen saanut olla oma itseni. Esihenkilöitä minulla on ollut monia, mutta kaikki ovat olleet mukavia. Olemme tykänneet molemmin puolin. Kaikkein tärkeimpänä ja läheisimpänä työurallani pidän kuitenkin kanssakäymistä Elokolon kävijöiden kanssa sekä heidän hyvinvoinnistaan huolehtimista”, Suomilammi kertoo.
Kahden Elokolon mies
Suomilammi kiinnostui Elokolo-toiminnasta jo vuonna 1996, kun hän osallistui Elämäntapaliiton työntekijän Marja-Liisa Niemisen pitämään tiedotustilaisuuteen Nokialla. Ajoitus oli oikea, sillä Suomilammi oli valmistunut lähihoitajaksi vuotta aiemmin.
“Elämäntapaliiton tarkoituksena oli saada Elokolo-toimintaa eri puolille Suomea. Pidin aihetta mielenkiintoisena, joten laitoimme Marja-Liisan kanssa toimeksi. Saimme Pitkäniemen mielisairaalan asuntola-alueelta paikan, ja sen nimeksi tuli Koivula klubi. Vuoden 1997 alussa Elämäntapaliitto, minun kasvattiyhdistykseni, vakinaisti minut Koivula klubin työntekijäksi.”
Tiedonvaihto kaupunkien rajojen yli oli alussa tiivistä, ja Nokian Koivula klubin sekä Tampereella ja Pirkkalassa sijaitsevien Elokolojen muodostamaa settiä kutsuttiinkin leikillisesti Bermudan kolmioksi.
“Me teimme yhteistyötä ja kävimme toisillamme kylässä. Jonain päivänä me sitten tajusimme, että siinä on kolme Elokoloa aika lähekkäin. Syntyi ajatus, että Lahteen voisi perustaa Elokolon. Täällä oli nimittäin työttömiä ja aktiivihenkilöitä, jotka voisivat järjestää tällaista toimintaa”, Suomilammi kuvailee.
Kun silloinen esihenkilö sitten kysyi, olisiko Suomilammi halukas muuttamaan Lahteen, eteen tuli valinnan paikka. Suomilammella oli siinä vaiheessa Nokialla omakotitalo, ja hän oli jo päättänyt, ettei lähde syntymäpaikkakunnaltaan kirveelläkään. Toisaalta hän kävi samaan aikaan elämässään läpi henkilökohtaisia kriisejä, jotka sysäsivät lopulta kokan kohti Lahtea.
Lahden Elokolon toiminta aloitettiin vuonna 1999 Vesijärven rannalla, ja myöhemmin Elokolo siirtyi Etelä-Lahden alueelle. Vuosien mittaan Suomilammen ja elokololaisten mielissä alkoi kuitenkin kyteä ajatus keskustaan siirtymisestä. Nykyisiin tiloihin Vuorikadulle Elokolo päätyi lopulta sattuman ansiosta.
“Eräänä keväisenä päivänä kuljin tästä ohitse. Kaaduin juuri sopivasti tämän paikan eteen, ja kun olin nousemassa ylös, näin ikkunassa lapun, että tilaa tarjolla”, Suomilammi naurahtaa.
Kohtaaminen ja ihmisyys ovat Elokolo-toiminnan ydin
EHYTin Elokolot ovat yhteisöllisiä kohtaamispaikkoja ja olohuoneita, joissa pelisääntönä on päihteettömyys. Elokolot on tarkoitettu ihan kaikille, ja siksi Suomilammi harmitteleekin, että Elokolojen vanha maine pelkkänä päihteidenkäyttäjien paikkana muuttuu niin hitaasti.
“Monet luulevat, että tämä on ihan juoppojen lepokoti, mutta se on väärä käsitys. Tämä on ihmisen sydämen alle menemistä. Tämä on kauhalla annettavaa, lusikalla otettavaa tietoa siitä, mikä ihminen on ihmiselle.”
Lahden Elokolo onkin valtavan merkityksellinen koko seudun väelle. Suomilammi mainitsee tärkeimpänä seikkana yksinäisyyden purkamisen, johon Elokolo tarjoaa väylän. Yhdessä oleminen on monille kävijöille tärkeä voimavara.
“Täällä käy yksinäisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat kohtaamispaikkaa. Heillä on saattanut olla helkkarinkin isoja kriisejä elämässä, joista he saavat tulla tänne purkautumaan. Täällä on paljon kohtalotovereita, joilta saa vertaistukea. Monille tämä on eräänlainen selviytymisasema”, Suomilammi kertoo.
Elokolon tärkeä periaate on, että ihmiset saavat tulla paikalle sellaisina kuin ovat. Suomilammen mukaan toisille riittääkin se, että he käväisevät vaikka vain aamupuurolla tai pelaavat erän korttia. Osalle Elokolo on puolestaan kaivattu hengähdys päihteidenkäytön täyttämästä arjesta. Suomilammi mainitsee esimerkiksi Elokolojen järjestämät leirit, joille osallistuminen on mahdollisuus olla muutama päivä selvin päin.
Elokolo – oppimisen ja jakamisen yhteisö
Suomilammi on saanut todistaa monia positiivisia kehityskaaria, joissa kävijät ovat kokeneet saaneensa Elokolosta niin paljon apua, että ovat myöhemmin siirtyneet vapaaehtoisiksi. Suomilammen mieleen on jäänyt esimerkiksi eräs kävijä, joka tuli Elokoloon ensimmäistä kertaa itkien ja huonossa kunnossa, mutta joka saamansa vertaistuen ja sosiaalisen kannustuksen avulla halusi lopulta ryhtyä auttamaan muita.
Kävijöiden lisäksi Lahden Elokolo on tarjonnut yhteiskunnallisesti merkittävää tukea myös esimerkiksi palkkatukityöllistetyille ja yhdyskuntapalvelijoille sekä toiminut harjoittelupaikkana opiskelijoille. Suomilammi muisteleekin lämmöllä kaikkia niitä tahoja, joiden kanssa on saanut asian tiimoilta tehdä yhteistyötä.
Myös ruoka-apu on ollut osa Lahden Elokolon toimintaa alusta lähtien. Maksuton aamupuuro, kahvi sekä tiistaisin ja torstaisin tarjottava edullinen lounas ovat monille kävijöille tärkeä apu tiukassa rahatilanteessa. Niiden lisäksi toiminta piti aiemmin sisällään myös ruokakassien jakamisen, kun taas tulevaisuudessa repertuaariin tulee kuulumaan 40 euron arvoiset, harkinnan mukaan jaettavat ruokakortit.
Elokolon vakaa ja omistautunut isäntä
Suomilammi on luotsannut Lahden Elokolon läpi monenlaisten muutosten, ilojen, surujen ja murheiden. Yksi Elokolon kannalta merkittävä käänne tapahtui vuonna 2012, kun Elämäntapaliitto yhdistyi kahden muun järjestön, Elämä On Parasta Huumetta ry:n ja Terveys-Hälsan ry:n kanssa muodostaen EHYTin.
Suomilammen aikana Elokolossa on myös vietetty arkea ja juhlaa yhdessä: on esimerkiksi juhlittu häitä ja syntymäpäiviä, seurattu urheilua, käyty retkillä ja jopa annettu tarvittaessa ensiapua.
”Tässä tunnetasot liikkuvat eri asennoissa. Mutta kävijät ovat niin ihania, heidän kanssaan on niin monenlaista tekemistä. Heidän hyvinvointinsa vuoksihan me täällä olemme.”
Suomilammen vankkumattoman ammattitaidon ansiosta Elokolo on niin ikään selvinnyt monista haasteista, kuten julkisivuremontista ja etenkin vuonna 2019 sattuneesta tulipalosta:
“Sanon aina, että kohtalo puuttui Elokoloon. Täällä oli juuri ruoanjako menossa, kun kuului pamahdus. Olisi voinut käydä ihan kauheita, kun toimistossa aivan selkäni takana sijainnut ilmastointilaite syttyi palamaan. Tuli eteni putkia pitkin koko Elokoloon. Savu, tuhka ja noki vaikuttivat tämän paikan olosuhteisiin paljonkin, ja me jouduimme evakkoon. Se oli iso juttu, ja kun me muutaman kuukauden päästä saimme palata, me pidimme isot vihkiäiset. Kaikesta olemme kuitenkin selvinneet, ja nyt olemme tässä.”
Omista saavutuksistaan Suomilammi puhuu vaatimattomasti. Hän mainitsee päässeensä tekemään “pientä muotoilua”, eli esimerkiksi kehittämään ruokia ja tekemään uudistuksia Elokolon pelihuoneen ja toimiston osalta. Suomilammi on kuitenkin päivittäisen kohtaamistyön ohella ollut myös mukana järjestämässä vuosittaista Asunnottomien yö -tapahtumaa.
“Asunnottomien yö on pitkälti ollut henkilöitynyt minuun, Elokoloon ja EHYTiin, koska me ehdimme toimia sen pääorganisaattoreina 18 vuoden ajan. Tänä vuonna se vastuu siirtyy Koulutuskeskus Salpaukselle ja LAB-ammattikorkeakoululle. Elokolokin on avoinna sinä päivänä, mutta me järjestämme tällä kertaa vain pienimuotoisen kohtaamisen”, Suomilammi selostaa.
Hoitovietti syntyi useiden tekijöiden summana
Ennen Elokolo-uraansa Suomilammi työskenteli 21,5 vuotta tehtaassa. Jäätyään 90-luvun alussa työttömäksi hän pääsi työkokeiluihin esimerkiksi mielisairaalaan ja vanhustenosastolle. Siellä syntyi halu lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi. Motivaatio oli kova, ja Suomilammi olikin valmis tekemään kaikkensa päästäkseen haluamalleen uralle.
”Minulta kysyttiin, että mitä jos en pääse lähihoitajakouluun. Vastasin siihen, että yritän sitten niin kauan, kunnes pääsen. Ja pääsinkin. Valmistuin alkuvuodesta 1995 ja olin ensimmäisiä lähihoitajia Suomessa, sillä lähihoitajan ammattinimike oli tullut vasta edellisenä vuonna. Siirryin samalla kylmästä metallinkäsittelystä lämpimään ihmisen iholle. Kun pääset ihmisen iholle, se on lämmintä antamista ja ottamista.”
Toisaalta ihmisläheisestä ehkäisevästä päihdetyöstä kiinnostumisen taustalla vaikuttivat myös omat henkilökohtaiset kokemukset.
”Sekä isälläni että velipuolellani oli päihdeongelma, ja se vaikutti omaan päihdekäyttäytymiseeni. Isä ei myöskään pitänyt perheestä huolta niin kuin olisi pitänyt. Tuollainen lapsuus minulla oli, mutta silti olen saanut itseni jollain jengalla ylös. En ole lähtenyt alamaailman juttuihin tai rikollisuuden polulle. Niin se elämä heittelee, mutta hengissä ollaan.”
Aito kohtaaminen palkitsee
Kaiken kaikkiaan Suomilammen huomassa Elokoloon on muodostunut lämmin ilmapiiri, jota värittävät ilo, nauru ja elämänmyönteisyys.
”Täällä on sosiaalista kanssakäymistä ja huumoria. Huumori lisää voimavaroja ja antaa potkua elämälle. Tänne on kiva tulla, aina moikataan. Se antaa tunteen siitä, että kaikki ovat hyväksyttyjä tähän paikkaan.”
Suomilammen mukaan tunnelma on kävijöiden synnyttämä, vaikka toisaalta Suomilammen omallakin persoonalla on saattanut olla vaikutusta. Hän nimeääkin omaksi vahvuudekseen maltin, joka on toiminut valttikorttina pitkän kohtaamistyöuran aikana.
“Olen rauhallinen ja minulla on lehmän hermot. Minulta puuttuu suuttumiskynnys. Ehkä lapsuus on sen opettanut, tai sitten horoskooppimerkki on se juttu, olen nimittäin leijona.”
Rauhallisuuden ohella Suomilammen puheesta kuultaa ihmisläheisyys. Esimerkiksi työssä kohtaamistaan haasteista puhuttaessa Suomilammi joutuu pohtimaan pitkään. Lopulta hän mainitsee ainoaksi haasteekseen sen, että saisi ihmiset aina onnellisiksi ja että he lähtisivät Elokolosta hyvillä mielin.
Palkitsevimmaksi asiaksi Suomilammi nimeää niin ikään ihmisten kohtaamisen.
“Olen kokenut onnistumisen tunnetta, kun joku on saanut esimerkiksi työpaikan. Toisten eteen on nähty vaivaa, ja sitten on tullut onnistumisia. Näiden ihmisten eteen tehty työ siis palkitsee, kun homma hoituu ja tuntuu, että olen osannut ohjata ja viestittää oikeita asioita.”
Tulevaisuudessa roolit muuttuvat
Jatkon suhteen Suomilammi on vielä vaitonainen. Lahden Elokolo on Suomilammelle rakas, ja vaikka vapaaehtoisuus tutussa ympäristössä houkuttelisi, tulevaisuuden kuviot eivät vielä ole aivan selvillä. Mahdollisesti vaihtoehtona voisi olla vapaaehtoisuus esimerkiksi seurakunnassa, yhdistyksessä tai jossakin muualla, missä hän saisi jakaa kertynyttä tietotaitoaan.
”Lahden Elokolossa minun täytyy muistuttaa itselleni, että älä mene siihen työntekijän rooliin enää. Tämä paikka on sydäntä lähellä, mutta minun täytyy saada siivet pienemmiksi, jotta ne eivät halaa koko Elokoloa. Muualta saisin erilaista näkemystä, mutta aika näyttää, mihin se sitten kolahtaa.”
Siirtyminen pois rakkaalta työkentältä on haikea, mutta lohtua tuo se, että Elokolon ovet ovat avoinna kaikille, myös Suomilammelle.
“Nämä 27,5 vuotta EHYT ry:ssä ovat olleet minun elämäntapani, josta olen saanut voimavaroja myös tulevaisuuteen. Palkkatyö loppuu, mutta roolit muuttuvat ja vapaaehtoistyö kutsuu.”
