Urheiluseuroissa on reagoitava digipelaamisen kasvavaan suosioon
Viimeisten vuosikymmenten aikana digipelaaminen on juurtunut vahvasti nuorisokulttuuriin ja ottaa myös yhä vahvempaa jalansijaa nuorten urheiluseuraympäristössä. Pelaaminen kuitenkin jakaa valmentajien mielipiteitä.
Nuorten yleistynyt digipelaaminen pelikonsoleilla, tietokoneella ja kännyköillä näyttäytyy selvästi myös urheiluseurojen valmentajille sekä nuorten vanhemmille, niin hyvässä kuin pahassakin.
Teimme alkuvuodesta selvityksen, jossa kysyimme 12–17-vuotiaiden nuorten urheiluvalmentajilta ja -seuratoimijoilta heidän tiedoistaan ja näkemyksistään nuorten digi- ja rahapelaamisesta sekä päihteiden käytöstä. Selvitys osoitti, että digipelaamisella nähdään olevan kielteisten vaikutusten lisäksi myös myönteisiä vaikutuksia nuoriin. Näin ei ole rahapelaamisen ja päihteiden käytön kohdalla.
Miten digi- ja rahapelaaminen tai päihteet sitten näkyivät ennen ja näkyvät nyt urheiluseuratoiminnassa?
Pelaaminen ja päihteiden käyttö urheiluseuroissa
Otetaan aluksi vertailukohtaa noin viidennes vuosisadan päähän Helsingin ja Tampereen jalkapallokulttuureihin. Sieltä ovat peräisin omat kokemuksemme digipelaamisen, rahapelaamisen ja päihteiden käytön kulttuureista urheiluseuratoiminnassa, kun olimme itse nuoria ja intohimoisia jalkapalloilijoita juuri saman ikäisenä (12–17-vuotiaina), joita selvitystyössämmekin tarkasteltiin.
Läpi juoniorivuosiemme oli rahapelaaminen osa monen kasvavan urheilijan arkea, eikä rahapelaamista juuri valmentajien toimesta rajoitettu tai kielletty. Urheilun ja veikkaamisen koettiin kulkevan rinnakkain ja monet nuoret urheilijat marssivat kavereidensa perässä kioskille kokeilemaan onneaan pitkävedossa Valioliigan ja Serie A:n ottelupäivinä. Seuraavana aamuna lehden urheilusivuilta etsittiin otteluiden lopputulokset ennen kuin kupongit revittiin roskakoriin.
Päihteiden käyttöön ja niiden välittämiseen puolestaan törmättiin niin koulukavereiden kuin joukkuekavereidenkin kesken. Yhteistä oli se, että kaikki tapahtui valvovan silmän ulottumattomissa. Päihteiden käyttöön oli alaikäisille vielä noin 15–16-vuotiaiden joukkueisiin saakka tarkat säännöt, mutta sen jälkeen aikuisikää lähestyttäessä tuntui kuin päihteet hyväksyttäisiin osaksi urheilukulttuuria.
Kuitenkin niin pitkään kuin valmentajillakin vielä oli nollatoleranssi päihteiden käytön sääntöjen suhteen, oli päihteiden käyttö ja niiden välittäminen melko helppoa pitää salassa. Jo täysi-ikäisyyttä lähestyttäessä ja varsinkin sen saavutettua, tuntui alkoholin ja etenkin nuuskan käyttö vapautuvan myös joukkueen tapahtumissa. Alkoholin juominen toki rajoittui lähinnä joukkueen saunailtoihin, mutta nuuskan imeminen esimerkiksi treeneissä ja peleissä oli arkipäivää.
Juniorivuosinamme älypuhelimet olivat vielä insinöörien suunnittelupöydällä, joten meillä matkapuhelin ei ollut vielä kasvanut kiinni käsiimme. Toki Matopelin ja Snake II:n ennätykset olivat ihailun ja kateuden kohteita koulun käytävillä, mutta jalkapallon parissa keskittyminen oli vahvasti valkoisella värillä kentälle piirretyn suorakulmion sisäpuolella.
Kotona taas konsolipelien sekä pöytätietokoneen pelaaminen häiritsi sen verran vanhempien työntekoa tai televisiosta aikataulutetun viihteen tai uutisten katsomista, ettei isompien ruutujen ääreen voinut moneksi tunniksi jumittua.
Juoniorivuosistamme nykypäivään tultaessa moni asia on muuttunut. Itse seuraamme tilannetta tällä hetkellä valmentajan ja liikunnan opettajan rooleissa. Uusi nuorten sukupolvi on ottanut digipelaamisen ja sosiaalisen median aivan uudella tavalla osaksi omaa vuorovaikutustaan sekä kanssakäymistään, ja tämä ei ole jäänyt huomaamatta meiltä aikuisiltakaan.
Selvitystyömme kyselyyn vastasivat nimenomaan urheiluseuratoimijat, ja vastauksista päätellen nuoret näyttävät yhä osaavan pitää kielletyt asiat hyvin omana tietonaan. Ideaalitilanteessa selvitystyön tulokset tarkoittaisivat, että urheilupiireissä pitkään esiintyneet ongelmat, eli nuorten päihteiden käyttö ja rahapelaaminen olisivat tehokkaasti kitkeytyneet pois määrätietoisen ehkäisy- ja valistustyön avulla, mutta uskallamme väittää, että tuloksista huolimatta töitä tällä saralla vielä riittää.
Ymmärretään digipelaamisen haitat ja hyödyt
Digipelaamisesta puhuttaessa on tärkeä huomioida, että pelaamisella nähdään haittojen lisäksi yleisesti myös myönteisiä vaikutuksia nuoren kehitykseen niin kognitiivisesti, sosiaalisesti kuin fyysisestikin.
Selvitystyömme tulosten perusteella 59 % vastanneista raportoi havainneensa digipelaamisen tuomia hyötyjä joukkueen arjessa. Vastaavasti 73 % nosti esiin digipelaamisen haittoja joukkueen arjessa.
Moni urheiluseuratoimija saattaa nyt miettiä, miten luodaan yhteiset säännöt digipelaamiseen, kun pelaamisen tiedetään aiheuttavan sekä kielteisiä että myönteisiä vaikutuksia? Mihin vedetään rajat, kuka ne vetää ja kuka niitä valvoo?
Kaikkia vastauksia ei tarvitse keksiä yksin vaan välillä on hyvä kääntyä asiantuntijoiden puoleen. Esimerkiksi EHYTin maksuton verkkokoulutus tulee tänä vuonna tarjoamaan urheiluseuratoimijoille tietoa ja tukea digipelaamisen käsittelyyn nuorten urheilussa.
Antamalla nuorille autonomian kokemuksia ja osallistamalla heidät suunnittelemaan ja sopimaan yhteisistä säännöistä, saa valmentaja heidät sitoutumaan vahvemmin niiden noudattamiseen. On myös tärkeää saada pelaajien perheet sitoutumaan uusiin toimintatapoihin.
Uudet säännöt eivät auta, jos niiden toteutuminen rajoittuu harjoituksiin ja pelireissuihin. Esimerkiksi laadukkaan unen ja ravinnon tärkeydestä puhuminen joukkueen tapahtumissa ei edesauta pelaajien palautumista, mikäli toimintakulttuuri pelaajien perheissä ei ole muutosta tukevaa. Kun tässä prosessissa onnistutaan seurojen joukkueiden ja perheiden yhteistyöllä, olemme varmasti pystyneet muuttamaan nuorten urheilijoiden arkea jälleen asteen laadukkaammaksi.
Kirjoittajat toimivat EHYT ry:n SPORTTI-hankkeen teettämän selvitystyön tekijöinä. Selvityksessä kysyttiin 12–17-vuotiaiden jalkapallon, jääkiekon, koripallon, lentopallon ja salibandyn parissa toimivien urheiluseuratoimijoiden tietoja ja mielipiteitä nuorten digi- ja rahapelaamisesta sekä päihteiden käytöstä. Yhteensä 318 urheiluseuratoimijaa vastasi kyselyyn.
