Saana-tunturin taikaa kaikille aisteille – juhannushiihdot kannattaa kokea
Ilmassa oli jälleen lämminhenkisen urheilujuhlan tuntua, kun Kilpisjärven liikuntajuhannus käynnistyi juhannusaattona Käsivarren peukalossa. Tänä vuonna päätimme ottaa osaa tähän legendaariseen urheilujuhlaan koko perheen voimin.
Lähdimme matkaan Etelä-Suomesta autolla ja etukäteen arvasimme istumalihasten joutuvan koetukselle. Kun Ylläksen tienristeyksessä takapenkin ”koska ollaan perillä” -kysymyksiin saatoimme vain todeta, että ”noin neljän tunnin päästä” tuli itsellekin jo tunne erämaahan siirtymisestä. Viimeiset pari sataa kilometriä kuoppaisella E8:lla loivat autossa tunnelmaa ja saatoimmekin esittää pienen pyynnön korkeammille voimille, ettei auto vain hajoaisi tänne keskelle ei mitään.
Pian olimme jo kuitenkin perillä Käsivarren Lapissa ja edessämme siinsi kirkas ja tyyni Kilpisjärvi. Verkkaisuus ja rauha oli käsin kosketeltavaa jo heti kylälle saapuessamme. Eksoottista tunnelmaa loivat kylällä vaeltavat porokomppaniat, joita löytyi niin paikallisen marketin pihalta, retkeilymajan edustalta ja myös lopulta mökkimme ikkunan alta. Siinä oli niin pienimmillä kuin isommillakin matkaajilla ihmetyksen aihetta, kun poroja päästiin tarkkailemaan näin lähietäisyydeltä.
Kilpisjärvellä luonto on lähellä. Tunturin hiljaisuus ja yötön yö ovat taianomaisia. Valloittava luonto – tuulen virettä, kivikkoa ja auringonloistetta – luonnon monipuolisuus näkyy ja tuntuu – avara luonto nostaa päätään häikäilemättä ja vie sinut mukanaan. Tsahkal-järven putous sai pisteet jopa pienimmiltä reissulaisilta. Oman retkensä olisi ansainnut Mallan luonnonpuisto, Kolmen valtakunnan rajapyykki ja useat vaellusreitit Käsivarren erämaa-alueella. Itikoista ei ollut pelkoa vielä juhannuksen korvilla, joten nekään eivät olleet luontokohteiden tarkastelun esteinä.
Kilpisjärven liikuntajuhannuksen kohokohta on Juhannushiihto. Sen taikaa on vaikeaa selittää – se täytyisi jokaisen itse kokea – mutta osatekijöiksi voisin nyt alkuun mainita henkeäsalpaavat maisemat, puhtaan tunturi-ilman, fyysisen rehkimisen humoristisessa seurassa ja yhdessäolon. Tutut ja tuntemattomat urheilun ystävät kohtaavat tässä lämminhenkisessä tapahtumassa. Päihteettömyys koko perheen lennokkaassa liikuntajuhannuksessa on itsestäänselvyys – ehkäisevää päihdetyötä siis parhaimmillaan.
Hiihtopaikkaa joutui keskikesällä jo hieman hakemaan. Saanalle noustessa jo harmainkin etelän varis lämpeni, kun matkaa retkeilymajalta hiihtopaikalle taitettiin tunnin verran vaihtelevassa maastossa: ensin puurajan yli ja pian läpi tunturin kukkaloiston ja yli purojen henkeäsalpaavien maisemien tallentuessa verkkokalvoille. Lopulta edessämme aukeni Saanan säästämä luminen läntti innokkaille hiihtäjille, jotka olivat tulleet koittelemaan voimiaan tähän yhteiseen hullutteluun. Tällä kertaa hiihtopaikan kruunasi taustalla siintävä Saanajärvi.
Kaikki halukkaat hiihdätettiin ja upeista suorituksista otettiin aikaa. Hieman kalteva maasto aiheutti monille hiihtäjille haastetta, mutta oi sitä riemun määrää, kun jokainen pääsi maaliin noin 250 metrin suorituksensa jälkeen. Leikkimielinen kisailu sai hymyn huulille ja pienen evästauon jälkeen oli aika patikoida takaisin retkeilymajalle.
Keskikesän aurinko loisti, kun kokoonnuimme loppuillasta palkintojenjakotilaisuuteen, jossa Juhannushiihtojen konkari Kunnon Elämän Antti Honkonen yhdessä Saana-Veikkojen ja Helsingin Jyryn toimitsijoiden kanssa jakoi palkintoja aattoillan rehkijöille. Jokaista muistettiin ja leikkimielisestä sanailusta jäi mukava tunnelma ja hyvä mieli. Illalla roihusi vielä juhannuskokko – mitäpä sitä muuta ihminen juhannuksena kaipaisi saunan lisäksi.
Totisempia haasteita kohtasimme juhannuspäivän Rogaining-suunnistuksessa, jonka rasteja olivat maastoon piilottaneet Helsingin Jyryn vapaaehtoiset ja EHYTin työntekijät. Tuolloin jo pitkään suunnistanut henkilökin totesi, että kyllä suunnistaminen tässä maastossa on täysin erilaista kuin etelän metsissä. Tunturikoivikko, avoin maasto puurajan yläpuolella ja välillä kivikkoinenkin maapohja antoivat sopivasti haastetta kokeneellekin suunnistajalle. Kaikki suunnistajat palasivat kuitenkin maaliin hyvissä voimin ja olimme järjestäjinä oikein tyytyväisiä.
Kolmas päivä Saanan maisemissa sujui Vuorijuoksun tiimellyksessä. Rautaisimmat juoksuintoilijat saivat juosta aivan huipulle saakka 4,5 km:n matkan nousten samalla yli 500 metriä Kilpisjärven pinnasta. Pienimmille kisailijoille oli valittu lyhyemmät heille sopivat etapit. EHYTin toimitsijakin ehti kilpailun jälkeen kavuta puoliväliin tunturia, kaikki ne 251 kiviporrasta, jotka johdattelevat mutterin muotoiselle taukopaikalle ja nauttia hetken tunturin avaruudesta ja hiljaisuudesta. Ja oi sitä mitalien loistetta ja iloisia kasvoja, jotka nähtiin Vuorijuoksun jälkeen retkeilymajalla!
Näin oli juhannus rehkitty kasaan. Edessä oli enää vain yli tuhat kilometriä kotiin jaettuna kahdelle ajopäivälle. Tapahtuma oli matkanteon arvoinen, joten aiomme kiivetä tunturiin myös ensi vuonna.
Saana-Veikot, Helsingin Jyry ja Kunnon Elämä EHYT tukenaan järjestivät tapahtuman 78. kerran. Jos mielit mukaan ensi kerralla, seuraa tiedotusta kesän 2024 Liikuntajuhannuksesta EHYTin tapahtumakalenterista ja Kunnon Elämä ry:n verkkosivulta.
