Fuusio yhdisti kolme järjestöä vahvaksi vaikuttajaksi

EHYT ry sai alkunsa kolmen järjestön fuusiosta, joka eteni kihlajaisista polttareiden kautta yhdistymiseen ja saman katon alle muuttamiseen. Uuden järjestön muotoutumista edisti se, että henkilöstö oli mukana toiminnan suunnittelussa alusta asti.

Ajatus voimien yhdistämisestä lähti liikkeelle Elämäntapaliitosta, jonka silloinen toiminnanjohtaja Vertti Kiukas alkoi viritellä keskustelua ehkäisevän päihdetyön järjestöjen fuusiosta. Keskustelukumppaneina olivat Terveys ry:n toiminnanjohtaja Kristiina Soots (ent. Hannula) ja Elämä On Parasta Huumetta ry:n toiminnanjohtaja Kari Vuorinen.

– Olimme tehneet yhteistyötä monella saralla, ja vuonna 2010 aloimme miettiä, että mitä jos yhteistyö olisi vielä syvempää. Olin ensin keskusteluissa Vertin kanssa, ja kun soitimme Karille, hänkin heti innostui ideasta, Soots muistelee.

Fuusion valmistelut saattoivat edetä, kun rahoittaja eli Raha-automaattiyhdistys näytti kaavailuille vihreää valoa.  

– Yksi yhdistymistä vauhdittava asia oli vuoden 2008 talouslama, jonka vaikutukset alkoivat Suomessa näkyä enemmän vasta kahtena seuraavana vuonna. Rahoittajan suunnalta ei kuitenkaan tullut mitään painostusta, vaan vain kannustusta suunnitelmillemme, Vuorinen kertoo. 

Yhdistymissopimus allekirjoitettiin kesäkuussa 2011, ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry aloitti toimintansa vuoden 2012 alusta. Sitä ennen Vertti Kiukas oli ehtinyt siirtyä SOSTEn pääsihteeriksi, ja hänen tilalleen Elämäntapaliiton toiminnanjohtajaksi oli tullut Sari Aalto-Matturi.

– Fuusion valmistelut olivat jo pitkällä, kun tulin liikkuvaan junaan. Se toki aiheutti jonkin verran hämminkiä, kun yhden järjestön toiminnanjohtaja vaihtui lennosta. Henkilöstö oli kuitenkin hyvin mukana tunnelmassa ja tiesi, mitä kohti ollaan menossa, Aalto-Matturi sanoo.

”Eiks tää olekin ihan hyvä asia”

Kaikki kolme järjestöä olivat keskimäärin parinkymmenen hengen organisaatioita, ja työntekijät siirtyivät uuteen järjestöön vanhoina työntekijöinä. Henkilöstön vähentämisen uhkaa ei ollut, mutta yt-neuvottelut oli luonnollisesti käytävä jokaisessa järjestössä. 

Vuorinen muistaa jännittäneensä, miten oma henkilöstö Elämä On Parasta Huumetta ry:ssä eli EOPH:ssa ottaa vastaan tiedon fuusion valmistelusta.

– Kun kerroin asiasta, tuli viiden sekunnin hiljaisuus, jonka aikana ehdin jo hirvitellä, miten jatkan. Sitten Kim Kannussaari katsoi ympärilleen ja sanoi vapauttavan kommentin: “Hei, eiks tää olekin ihan hyvä asia.”

Myös Teresa Tenkanen kertoo suhtautuneensa fuusioon luottavaisesti. Hänkin siirtyi uuteen järjestöön EOPH:n riveistä. 

– En ollut asiasta yhtään huolissani. Mitä enemmän työkavereita ja mitä laajempi tausta omassa työpaikassa on, sitä parempi. Se tuo myös mahdollisuuksia laajentaa toimintaa, tuolloin Pelitaito-projektissa työskennellyt Tenkanen sanoo.

Mitä enemmän työkavereita ja mitä laajempi tausta omassa työpaikassa on, sitä parempi. Se tuo myös mahdollisuuksia laajentaa toimintaa.

Teresa Tenkanen, asiantuntija

Mikä nimeksi uudelle järjestölle?

Sari Aalto-Matturi valittiin uuden järjestön toiminnanjohtajaksi, ja Kristiina Soots ryhtyi johtamaan aluetyötä ja kansainvälisiä tehtäviä. Kari Vuorisesta tuli hallinto- ja talousjohtaja. 

Aalto-Matturin mielestä johtajien roolit löytyivät tämän jälkeen luontevasti kunkin vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden mukaan, mikä omalta osaltaan helpotti fuusion onnistumista.

Uudelle järjestölle oli myös keksittävä nimi, ja se osoittautui vaikeaksi tehtäväksi. Nimikilpailukin järjestettiin, mutta sopivaa ehdokasta ei tuntunut sen kautta löytyvän. Soots muistelee, että EHYT-sana nousi lopulta esiin työmatkalla taksissa.    

– Nimen löytäminen oli tosi kovaa pusertamista. Halusimme nimen, joka vastaanpanemattomasti kertoo, millä tontilla tämä järjestö toimii. Toisaalta sen oli myös oltava käytössä kohtalaisen ketterä, Aalto-Matturi kertoo.

Ajatuksena oli, että alkuun käytetään koko nimeä, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:tä, ja kun järjestön tunnettuus kasvaa, siirrytään entistä enemmän pelkän EHYTin käyttöön – kuten on tehtykin.

Yhtenäisyys kasvoi vaiheittain

Jo ennen fuusiota kunkin järjestön henkilöstöstä koottiin työryhmiä pohtimaan järjestöjen toimintojen tulevaisuutta.

– Samalla alkoi tutustuminen organisaatiokulttuureihin ja ihmisiin. Alettiin luottaa siihen, että yhteistyö on mahdollista tulevaisuudessakin, kun jo tässä vaiheessa voidaan keskustella ja sopia esimerkiksi siitä, mitä valitaan yhteiseen toiminta-agendaan, Vuorinen sanoo.

Tutustumista vauhdittivat “kihlajaiset”, joita vietettiin muun muassa erilaisten ryhmäytymistehtävien merkeissä Suomenlinnassa tammikuussa 2011. Sama teema jatkui seuraavana kesänä vietetyissä “polttareissa”.

– Polttareissa jokainen sai t-paidan, jossa luki ehyt ja osaava. Teimme pienryhmissä tehtäviä ympäri Helsingin keskustaa, minkä jälkeen lähdimme Uunisaaresta pienelle risteilylle. Nämä olivat työntekijän näkökulmasta tosi kivoja tapahtumia, joissa pääsi tutustumaan toisiin ennen saman katon alle muuttamista, Tenkanen kertoo.

Aalto-Matturin mielestä yhdistyminen tapahtui kahdessa vaiheessa.

– Kun EHYT oli päätetty perustaa, kesäjuhlissa henkilöstön keskuudessa oli vahva tunne, että wau, nyt se sitten tapahtui. Varsinainen yhdistyminen tapahtui kuitenkin vasta sitten, kun pääsimme kaikki yhteisiin tiloihin Elimäenkadulle.

Kipuilukin kuuluu asiaan

Täysin kivutonta yhteenmeno ei silti ollut. Sari Aalto-Matturi muistelee luottamushallinnon kipuilleen muutokseen liittyvät jännitteet läpi ennen yhdistymispäätöstä, henkilöstö puolestaan fuusion jälkeen. Yhdistymisen jälkeen seurasi hakemisen vaihe: mitä järjestö tekee, millaista osaamista se arvostaa, mitkä sen toimintatavat ovat?

– Laajassa mittakaavassa toimimme hyvin, mutta pienistä arkisista asioista meinasi tulla välillä isompia kuin ne olivatkaan. Mutta ehkä se on luonnollista, että jossain määrin on kipuiltava, jotta yhteen liittyminen tulee aidosti hoidettua, Kristiina Soots toteaa.

Alkuvaiheessa myös korostui ajatus siitä, ettei mikään organisaatio sulaudu toiseen, vaan nyt ollaan luomassa täysin uutta järjestöä.

– Se tarkoitti, että moniin asioihin ei ollut valmiita ratkaisuja, vaan niitä ratkottiin koko ajan. Meni reilu vuosi, ennen kuin huomasin, että enää emme ihan joka päivä sano sanaa fuusio, Aalto-Matturi naurahtaa.

Moniin asioihin ei ollut valmiita ratkaisuja, vaan niitä ratkottiin koko ajan. Meni reilu vuosi, ennen kuin huomasin, että enää emme ihan joka päivä sano sanaa fuusio.

Sari Aalto-Matturi, toiminnanjohtaja 2012 – 2015

Vahvaksi ja näkyväksi vaikuttajaksi

Yhdistymisen aikoihin vireillä oli myös hanke kiinteistön ostamisesta ja ison järjestötalon perustamisesta, mutta sille ei ollut mahdollista saada rahoitusta.

Toiminta pääsi silti hyvään vauhtiin alusta alkaen.

– Jo maaliskuussa 2012 järjestimme Alkoholiakatemia-keskustelutilaisuuden ja Kannabisakatemian saman vuoden syksynä, Tenkanen kertoo.

– Halusimme aloittaa uuden organisaation toiminnan niin sanotusti pamahduksella eikä niin, että vain lysähtäisimme harmaaseen massaan. Ja yksi EHYTin menestystarinaan kuuluvista asioista on, että siitä tuli näkyvä, yhteiskunnallista keskustelua käyvä ehkäisevän päihdetyön järjestö, Vuorinen luonnehtii.

Uuden järjestön ensimmäisiä isoja hankkeita oli vuoteen 2015 asti kestänyt Amis-hanke, jonka tavoitteena oli edistää ammattiin opiskelevien terveyttä, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Sen aikana kehitettiin muun muassa edelleen käytössä oleva Ryhmäilmiö-koulutusmenetelmä toisen asteen oppilaitoksille.

”Upeat lapsuusvuodet”

Sari Aalto-Matturi työskenteli EHYTissä vuoteen 2015 asti, ja Kristiina Soots jatkoi hänen seuraajanaan vuoteen 2017 saakka. Kari Vuorinen toimii yhä EHYTin talous- ja hallintojohtajana ja Teresa Tenkanen asiantuntijana järjestön rahapelihaittojen ehkäisytyössä.

Kaikki neljä ovat sitä mieltä, että fuusion keskeinen ajatus toteutui: kolme pientä erillistä järjestöä on yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Mutta onko järjestö säilynyt vahvana ja yhtenäisenä edelleenkin?

– Kyllä se on, Vuorinen ja Tenkanen vakuuttavat.

Vuorinen toteaa, että yhtenäisyys ei synny itsestään vaan sitä pitää edistää johtamisella ja puhumalla – ja tästä on pidetty kiinni myös ”upeiden lapsuusvuosien” jälkeen.

– Järjestön yhteiskunnallinen uskottavuus ja luotettavuus ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Meillä on usko ja luotto omaan työhömme, jossa koemme onnistuneemme, hän summaa.