Kunnat ja järjestöt uuden edessä

Ehkäisevää päihdetyötä määrittelevä laki on pian puolitoistavuotias. Hetki onkin hyvä lain vaikutusten arvioimiseen järjestöjen näkökulmasta. Onko suhde kuntapäättäjiin jotenkin muuttunut? Ovatko osapuolet – järjestöt ja kunnat – löytäneet toisiaan toivotulla tavalla? Miltä näyttää tulevaisuus?

Ensimmäinen pykälä ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä ilmaisee selvästi: ”Julkinen valta huolehtii […] alkoholin, tupakan, huumausaineiden ja muiden päihtymiseen käytettävien aineiden sekä rahapelaamisen aiheuttamien haittojen ehkäisystä yhteistyössä yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa.”

Joulukuussa 2015 voimaan tullut laki on siis tarjonnut järjestöille kättä pidempää, ja jos mahdollista, vahvempaa legitimaatiota suhteessa kuntiin.

Mutta sana ei ole oikein tullut lihaksi.

– Meidän vinkkelistämme tilanne on ollut mielenkiintoinen, sillä lakia ei ole kunnissa lainkaan aina huomioitu. Siksi – kun järjestöt nyt laissa mainitaan – olemme yhdessä muiden toimijoiden kanssa tarttuneet asiaan aika hanakasti ja pyrkineet jalkauttamaan asiaa päättäjille. Osoittamaan, että meillä on asiantuntemusta tarjottavana kaikille toiminnan tasoille, toteaa EHYT ry:n järjestö- ja vapaaehtoistoiminnasta vastaava Tuula Sundman.

A-klinikkasäätiön Olavi Kaukosen mukaan se, että laki ei ole synnyttänyt korkeita laineita kertoo myös myönteisestä jatkumosta.

– Kuntien ja järjestöjen yhteistyöllä on pitkät ja tiiviit perinteet. Järjestöt ovat varsin paikallisia ja suhteet päättäjiin ovat olleet historiallisesti läheisiä. Sinänsä uusi laki vahvistaa olemassa olevaa. Kuntien tukiessa järjestöjä ne eivät hirveästi ole puuttuneet, eivätkä puutu, toiminnan sisältöön. Luotetaan, että järjestöt tuottavat järkeviä sisältöjä, ovat asiantuntevia ja tavoittavat ihmisiä, Kaukonen sanoo.

A-klinikkasäätiön Olavi Kaukosen mukaan kansalaisjärjestöjen tehtävä on myös pitää yllä keskustelua, mitä ennalta ehkäisevä päihdetyö on.

Ehkäisevät palvelut kuntien harteilla

Tukea Kaukosen ja Sundmanin näkemyksille vaikuttamisen ja keskustelun tärkeydestä antaa Suomen sosiaali- ja terveys ry:n pääsihteeri Vertti Kiukas. Kuntien ja järjestöjen suhteen hän näkee olevan ”epäjatkuvuuskohdassa”. Taustalla lymyää tuleva sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus, sote.

Sote-uudistuksen myötä vuonna 2019 sosiaalitoimi ja terveyden huolto siirtyvät maakunnallisten hallintoalueiden vastuulle. Samalla myös raha eli verotuotot sosiaali-  ja terveyspalveluille siirtyvät maakunnille. Kunnille jää uudistuksessa ehkäisevät palvelut, joita maakunta ohjaa.

– Soten voimaantulon jälkeen kuntien on kiinnitettävä huomiota ehkäisevän työn tekemiseen ja siitä vastaamiseen. Kuntien pitää määritellä se, miten eri toimialoissa ehkäisevää työtä tehdään ja liitettävä se työ kunnan rakenteisiin, EHYTin Sundman sanoo.

Kunnat on saatava tajuamaan vastuunsa. Siinä on Kiukkaan mukaan järjestöillä olennainen tehtävä. Mutta se on tehtävä fiksusti.

– Järjestöistä tulee entistä vahvemmin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen apparaatti. Sanoisin, että järjestöistä ei tule lobbareita, ne ovat olleet sitä aina. Iso kysymys on se, miten ne kykenevät yhteistoimintaan. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjä on noin 10 000, joka viikko perustetaan kolme uutta. Suurin osa on paikallisia ja kuntarajoihin kiinnittyviä. Jatkossa maakunnissa toimii paljon saman asian järjestöjä. Ne eivät voi kaikki mennä jonossa päättäjille puhumaan, Kiukas sanoo.

Verkostoitumisesta apua

Yksi ratkaisu on järjestöjen verkostoituminen. Se saattaisi myös kaventaa niin kuntien kuin niiden asukkaidenkin välisiä hyvinvointieroja. Jotkin kunnista eivät ole myöntäneet järjestöille juuri mitään avustuksia, toiset ovat olleet avokätisempiä. Tämä asettaa suomalaiset eriarvoiseen asemaan, kun puhutaan järjestöjen tarjoamista palveluista.

– Siksi verkostot ovat tärkeitä. Esimerkkinä valtakunnallinen Ehkäisevän päihdetyön verkosto, jossa on mukana 45 järjestöä. Tilanteessa, jossa alkoholilainsäädäntöä ollaan muuttamassa ja sosiaali- ja terveyspalveluiden raha menee maakunnille, verkostojen roolin on korostuttava. Sillä turvataan järjestöjen toimintaa ja edistetään ihmisten hyvinvointia, sanoo EHYTin Tuula Sundman.

Sundman nostaa esille ehkäisevän päihdetyön juurruttamisen rakenteisiin yhtenä konkreettisena tavoitteena, jota verkostoitumalla voitaisiin edistää. Vaikka laista jäi pois Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositus ehkäisevän päihdetyön vastuuhenkilöiden nimeämisestä kuntiin, niin jotenkin asialle olisi luotava omistajuus – jos ei henkilöä, niin edes kustannus-paikka takaamaan rahoituksen ja työn jatkuvuuden.

Onnistuneitakin esimerkkejä yhteistyöstä, ehkäisevän päihdetyön johtamisesta sekä kuntien ja järjestöjen välisestä yhteistyöstä jo on. Yksi tällainen oli Savuton Helsinki -ohjelma.

Teksti: Pekka Vänttinen Kuvat: Jari Härkönen