Kohti uudenlaisia palveluja

Riikka Perälä korostaa, että Asunto ensin -filosofia on periaatteessa hyvä. Esimerkiksi päihdeongelmaista voidaan lähteä auttamaan muilla tukitoimilla sen jälkeen, kun hänelle on ensin hankittu asunto, jossa hän voi elää itsenäisesti. Asunto ensin kääntyy kuitenkin nykymuodossaan aivan liian usein muotoon asunto vain.

– Yksiköillä ei ole itsellään resursseja tarjota asukkailleen riittäviä tukitoimia esimerkiksi päihdeongelmien hallintaan – eikä tämä kuulu niiden perusideaankaan. Tarjolla oleva tuki liittyy pitkälti asumisen turvaamiseen. Asukkailla ei ole kuitenkaan aina kykyä tai voimia etsiä palveluja muihin ongelmiinsa talon ulkopuolelta.

Perälän mukaan palvelujärjestelmä ei muutenkaan toimi niin kuin pitäisi, ja ratkaisut saattavat olla lyhytnäköisiä.

– Hyvin tyypillistä esimerkiksi on, että asiakkaiden tapaamisajat peruuntuvat ja aikoja jää käyttämättä. Pahimmillaan tästä syyllistetään. ’Emme voi auttaa, jos et saavu paikalle’. Palveluja on siis ehkä saatavilla, mutta käytännössä ne ovat saavuttamattomissa, liian monen ajanvarauksen tai viikon odotuksen takana. Eivätkä ne ota huomioon päihteiden käytöstä johtuvia haasteita yksilön toimintaan.

Myöskään ongelmien syvyyttä tai niiden mukanaan tuomia arkisia haasteita ei aina ymmärretä.

– Vaikkapa paniikkihäiriöisen tai masentuneen saattaa olla hyvin vaikea lähteä ylipäätään mihinkään kotoaan, eikä kaikilla ole apuna omaisista tai läheisistä koostuvaa tukiverkkoa.

Riikka Perälä toteutti vuonna 2016–2017 selvityksen, jossa tarkastellaan päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien asukkaiden palvelutarpeita ja palveluiden piiriin pääsyä Asunto ensin -periaatetta noudattavissa asumisyksiköissä.

– Haastattelemani yksiköiden työntekijät kokevat, että hyvin alkanut uudistus on jäänyt kesken. He toivoisivat enemmän säännöllistä yhteistyötä muun palvelujärjestelmän kanssa.

Syrjäytymiskierre alkaa usein jo nuorena

Perälä huomauttaa, että tarjolla ei ole taikatemppuja, jotka ratkaisisivat kerralla kaikki ongelmat. Toisaalta osa ongelmista ei vaadi suuria innovaatioita.

– Yksi suuri ongelma on, josta on puhuttukin paljon, että eriarvoistuminen alkaa jo nuorena. Meillä on paljon nuoria aikuisia, jotka eivät ole saaneet oikein missään vaiheessa elämästä kiinni. Moni on tullut palvelujärjestelmän asiakkaaksi jo hyvin nuorena, mutta jostain syystä ei ole syntynyt todellista kontaktia tai sitten tuki on lopetettu liian aikaisin.

– Itsemääräämisoikeus esimerkiksi nähdään joskus liian kapeasti yksilön oman valinnan tukemisena. Silti ei nähdä vaivaa selvittää, mikä tämä valinta oikeastaan on, ja onko ihmisellä käsitystä tarjolla olevista vaihtoehdoista.

– Moni elämänsä kuntoon saanut asiakas on kertonut, että vaikka kukaan ei pakottanut, elämä lähtikin eteenpäin, kun joku osasi olla oikealla tavalla läsnä, auttaa ja tarjota huolenpitoa.

Jalkautuvia palveluita  ja uudenlaisia työtapoja

Perälän mielestä syrjäytymisen ehkäisemiseen tarvitaan pitkäjänteisyyttä, uudenlaisia palveluja, uudenlaista lähestymistapaa – ja lisää resursseja.

– Tällä hetkellä puhutaan turvattomuudesta ja halutaan lisää vartijoita ja poliiseja. Entä jos laitettaisiinkin tämä satsaus palveluihin ja ennalta ehkäisevään työhön?

Asunto ensin -yksiköissä yhtenä ratkaisuna voisivat Perälän mukaan olla taloihin jalkautuvat päihde- ja mielenterveyspalvelut ja intervallityyppiset kuntoutuspalvelut, joissa itsenäistä asumista tuetaan elämänhallinnan tukemiseen tarkoitetuilla kuntoutusjaksoilla.

– Jo nyt on hyviä esimerkkejä siitä, että asukkaat lähtevät mukaan erilaiseen toimintaan, jos se on toteutettu heidän tarpeitaan kuunnellen.

Teksti Matti Välimäki
Kuva Jari Härkönen

Lataa Asunto ensin? Asunto vain? -selvitys.

Juttu on julkaistu aiemmin EHYT Teema -lehdessä 13, jonka aiheena on eriarvoisuus.