Kaavamainen ajattelu on piilorasismia

Rasismi on lisääntynyt. Asenneilmapiiri on muuttunut kovemmaksi…

Helsingin yliopiston sosiologian apulaisprofessori Lena Näre painaa kuitenkin väitteet kuullessaan jarrua – ehkäpä kevyesti, mutta kuitenkin.

– Tuollainen on varmasti monen arjen kokemus. Samat väitteet toistuvat usein julkisuudessa. Asiasta ei ole kuitenkaan riittävästi tutkimustietoa, hän korostaa.

Näre kritisoi myös sitä usein esitettyä ajatusta, että vuosi 2015 olisi ollut asenteiden kannalta merkittävä vedenjakaja.

– Kun maahan tuli lyhyen ajan sisällä paljon pakolaisia, rasistisetkin reaktiot saivat julkisuutta. Tuolloin jäi ehkä vähemmälle huomiolle se, että hyvin monet suomalaiset myös tukivat maahantulijoita tai suhtautuivat ilmiöön neutraalisti.

Hän huomauttaa, että periaatteessa samankaltaisia maahanmuuttovastaisia reaktioita – ja niiden vastavoimia – on syntynyt 90-luvun alusta lähtien aina, kun maahamme on tullut uusia etnisiä ryhmiä.

”Suomi liukuu kauemmaksi oikeusvaltioperiaatteista”

Näre huomauttaa, että moni asia on kuitenkin myös muuttunut.

– Uutta on esimerkiksi se, että hallituksessa on populistinen pulue, mikä on osaltaan oikeuttanut maahanmuuttovastaiset näkemykset.

Suomessa ei ole vahvaa antirasistisen liikkeen traditiota. Tästäkin syystä monia ihmisiä, jotka tuntevat epävarmuutta omasta tulevaisuudestaan, pystytään manipuloimaan ulkomaalaisia vastaan.

Hän on erityisen huolissaan ulkomaalaislakiin tehdyistä muutoksista.

– Laillisen maassa oleskelun ehtoja kiristetään koko ajan ja esimerkiksi perheenyhdistämisestä tehdään entistä vaikeampaa.

– Suomi liukuu koko ajan kauemmaksi oikeusvaltioperiaatteista.

Suomi ei ole kahtiajakautunut

Tavassa, jolla asioita voidaan tuoda julkisuuteen, on tapahtunut muutosta.

– Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi saada julkisuutta. Perinteinen media on saanut rinnalleen vale median. Tietoa ei arvosteta ja eliittiä halveksutaan. Tärkeämpää kuin mikä on totta, on se, minkä yksilö tuntee todeksi.

Hänen mielestään tällaiset muutokset selittävät osaltaan myös esimerkiksi Donald Trumpin nousun Yhdysvaltain presidentiksi sekä Brexitin.

Suomeen ei suoraan sovi tuttu metafora kahtiajakautuneesta kansasta.

– Tuo on populistista retoriikkaa. Minun on vaikea nähdä, mitkä nämä kaksi leiriä meillä oikein olisivat. Jaot ovat monisyisempiä.

Maahanmuuttajat käyttävät tutkimusten mukaan kantasuomalaisia vähemmän päihteitä ja ovat heitä terveempiä.

– Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien parissa päihdeongelma on marginaalinen. Tämä saattaa johtaa siihen, että heidän lastensa kohdalla ongelmaa ei tunnisteta, Lena Näre muistuttaa.

Koulutusta rasismin kohtaamiseen

Suomessa on joka tapauksessa näkyvä joukko ihmisiä, joka suhtautuu ulkomaalaisiin hyvin kriittisesti. Ulkonäöltään valtaväestöstä erottuvia nimitellään ja uhkaillaan. Vihamielisyyttä kohdistuu myös maahanmuuttajia auttavia vastaan.

Näreen mielestä maahamuuttajien kanssa työtä tekevissä järjestöissä voitaisiin tarvita konkreettista koulutusta, miten kohdata rasistista vihapuhetta.

– Koulutusta tarvittaisiin myös siihen, että tunnistamme piilossa olevaa arjen rasismia. Emme ehkä huomaa tätä aina, itsessämme tai muissa.

Piilorasismi on tyypillisimmällään stereotyyppistä ajattelua, jonka mukaan vaikkapa tietystä kulttuurista tulevat ihmiset olisivat kaikki samanlaisia.

Näre muistuttaa myös, että vihapuheeseen tulisi aina puuttua, koska hiljaisuus tarkoittaa hyväksyntää. Hän vinkkaa että Ei vihapuheelle -kampanjan sivustolla on tähän liittyvää hyvää aineistoa.

Yhteisöllisempää ajattelua

Näreen mielestä Suomi on kulttuurisesti rankka maa – vallalla on vahva yksin pärjäämisen eetos. Sen mukaan onnistuminen riippuu vain yksilöstä itsestään.

Näre peräänkuuluttaa ajattelua, joka huomioisi instituutiot ja yhteiskunnalliset rakenteet. Hänen mukaansa työpaikolla ei ole valmistauduttu riittävästi kohtaamaan ihmisiä, joilla on puutteellinen kielitaito.

– Ajattelutapana on nykyään lähinnä se, että ihminen joko osaa riittävän hyvin suomea tai sitten ei. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Kieli on myös yhteisön asia.

Hän huomauttaa, että myös järjestökentällä kannattaa varautua ulkomaalaislainsäädännön muutosten luomaan uuteen tilanteeseen.

– Sellaisten ihmisten määrä tulee lisääntymään, joilla ei ole turvapaikka- eikä edes oleskelulupastatusta. Vaarana on, että nämä ihmiset ajautuvat kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Näre korostaa myös, että jos haluamme muuttaa yhteiskunnalista ilmapiiriä, meidän pitää pyrkiä vaikuttamaan lainsäädäntöön, politiikkaan, mediaan ja julkisuuteen.

– Meidän pitäisi seurata tarkemmin sitä, millä tavalla mediassa, politiikassa ja julkisuudessa puhutaan maahanmuutosta ja ulkomaalaisista.