Juteltaisko päihteistä ja pelaamisesta?

Päihteet näkyvät ja kuuluvat suomalaisessa yhteiskunnassa, siksi jo alakoululaiset haluavat keskustella niistä. Yhteiskunnan digitalisoituessa myös pelikasvatuksella on kysyntää.

Nykyaikainen päihde- ja pelikasvatus pyrkii aitoon vuorovaikutukseen lasten ja nuorten kanssa. EHYT ry:n menetelmien tavoitteena on tukea koulujen ja oppilaitosten tekemää ehkäisevää päihdetyötä sekä mediakasvatusta. Liikkeelle lähdetään lapsen ja nuoren kehitysvaiheen ymmärtämisestä.

– Oppitunti muotoutuu keskustelun pohjalta, jossa tulee esiin kunkin luokan tai ryhmän tiedot, taidot ja mielenkiinnon kohteet, kertoo EHYT ry:n koulutyön päällikkö Päivi Christensen.

Tunnin aikana esille nousseita asioita on hyvä puida myös yhdessä koulun henkilöstön ja huoltajien kanssa. Se voidaan tehdä vanhempainillassa ja koulun henkilöstölle tarkoitetussa koulutuksessa.

– Kun päihteet ovat asia, josta voidaan puhua kuin mistä tahansa asiasta, tuetaan lasten ja nuorten kehitystä terveempään suuntaan.  Silloin he voivat tehdä omia valintojaan fakta tietojen, ei myyttien tai uskomusten perusteella, toteaa koulutussuunnittelija Sari Anjala.

Aikuiset eivät aina ymmärrä, mitä merkityksiä päihteiden käytöllä tai pelaamisella voi lapselle tai nuorelle olla. Koulutussuunnittelija Aino Harvola muistuttaa, että molempiin saat-taa liittyä esimerkiksi vahvaa sosiaalisuutta tai tarvetta kuulua ryhmään.

– Kuuntelemalla nuoria ymmärretään toiminnan merkitykset ja nuorten näkökulma, mikä helpottaa kommunikaatiota myös konfliktitilanteissa. Kun nuori voi aikuisen kanssa avoimesti keskustella päihteistä tai pelaamisesta, pohtia niiden aiheuttamia haittoja ja tapoja ehkäistä niitä, on keskustelu molemmille osapuolille mielekästä. Sitä voidaan käydä ennen kuin ongelmatilanteita ilmenee, jolloin puuttuminen on vaikeaa.

Hubu herättää ajatuksia

EHYT käyttää oppitunneilla tutkimustietoon nojaavia ja testattuja menetelmiä. Alakoulun 5.– ja 6.-luokkalaisille tarkoitettu Juteltaisko?-menetelmä perustuu kuviin, joihin ryhmiin jaetut lapset kehittävät tarinat. Tämän jälkeen tarinoista ja niihin liittyvistä teemoista keskustellaan.

– Vanhemmat saattavat ajatella, ettei 11–12-vuotiaiden kanssa tarvitse vielä puhua päihteistä, mutta lapset kohtaavat niitä yhteiskunnassa pienestä pitäen, vaikka päihteitä ei kotona käytettäisikään. Monet vanhemmat kertovat yllättyneensä lasten tarinoista ja siitä, kuinka paljon tietoa lapsilla on ja millaisia asioita he tarinoihin sisällyttävät, Anjala kertoo.

Yläkoulussa käytetään vuorovaikutteista Hubu-menetelmää, jossa nuoret vastaavat anonyymisti kysymyksiin, kuten käytätkö nikotiinituotteita? Äänestysvälineen avulla vastaukset ovat heti ryhmän nähtävissä ja toimivat keskustelun pohjana.

– Usein nuoret ajattelevat, että kaikki 15-vuotiaat käyttävät alkoholia tai suurin osa polttaa tupakkaa. Näitä myyttejä puretaan ryhmän anonyymien vastausten avulla sekä näyttämällä valtakunnallisen kouluterveyskyselyn tuloksia, ja yhdessä mietitään, mistä virheelliset käsitykset mahtavat johtua, Anjala selvittää.

– Nuoret ovat innokkaita keskustelemaan päihteistä, kun he saavat mahdollisuuden neutraaliin keskusteluun, jossa ei tuomita vaan vastataan kysymyksiin asiallisesti. Toiveemme on, että nuoren oma ajatteluprosessi käynnistyisi oppitunnilla saadusta tiedosta ja käydystä keskustelusta.

Pelaaminen osa arkea

Suurin osa kouluikäisistä pelaa digipelejä ainakin joskus. Parhaimmillaan pelaaminen on hauskaa yhdessä tekemistä, joka vahvistaa pelaajan itsetuntoa tarjoamalla onnistumisen elämyksiä. EHYTin mukaan digipelaamisesta pitäisikin puhua kokonaisvaltaisesti, ei vain sen aiheuttamista haitoista.

– Olisi hyvä, että pelikasvatus kulkisi muun kasvatuksen rinnalla, sillä pelaaminen ei ole erillinen, irti arjesta oleva asia. Pelaamisen kysymykset, kuten ajan- ja rahankäytön opettelu, turvallisuus ja hyvä käytös, ovat usein kasvatuksen peruskysymyksiä, sanoo Aino Harvola.

EHYTin Pelitaito-menetelmä ohjaa oppilaita pohtimaan arjen ja oman pelaamisen hallintaa.

– Meidän viestimme on, että jos arki on monipuolista ja velvollisuudet hoidetaan, on pelaaminen yleensä hallinnassa. Mukana tulisi olla sosiaalista elämää, liikuntaa, ulkoilua ja tietysti riittävästi unta.

Vanhempia kannustetaan noudattamaan ikärajoja, seuraamaan mitä pelejä lapset pelaavat ja kenen kanssa sekä sitä, millä keinoin esimerkiksi perheen yhteisiä pelisääntöjä voidaan rakentaa.

Kodin ja koulun yhteistyö on tärkeää, kun lapset opettelevat digitaalisten välineiden käyttöä. Pelkkä tekninen osaaminen ei riitä, vaan yhtä lailla kyse on vastuullisuuden kehittämisestä. Digitaaliset välineet tarjoavat rajattomia mahdollisuuksia.

– Pelien ja pelitrendien kenttä on hyvin nopeasti uudistuva. Jatkuvasti tulee uusia ilmiöitä uusine haasteineen, joihin pitää pystyä vastaamaan. Ajantasainen tieto on siten tärkeää niin opettajille kuin vanhemmille, toteaa Harvola.

Ehkäisevää työtä ruotsiksi

Ruotsinkielistä ehkäisevää päihdetyötä tehdään kouluissa samoilla EHYTin menetelmillä kuin suomenkielistäkin työtä. Kouluttajista seitsemän on ruotsinkielisiä, mutta tarve olisi suurempi.

– Koulutyön volyymit ovat meillä koko ajan kasvaneet. Viime vuonna esimerkiksi kaikista yläkoulun Hubu-koulutuksista 28 prosenttia pidettiin ruotsiksi, kertoo koulutussuunnittelija Katarina Rehnström.

Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä lähtee siitä, että tietoa tarjotaan koko väestölle. Toisin sanoen työtä toteutetaan koko maassa yhdenvertaisesti ja molemmilla kotimaisilla kielillä.

Ruotsinkielisyys ei EHYTillä tarkoita vain koulutusmenetelmiä vaan myös materiaaleja opetukseen ja ammattilaisten käyttöön. Viime keväänä järjestettiin myös ruotsinkielinen verkkovanhempainilta nuorista ja päihteistä osana EHYTin verkkovanhempainiltoja.

Teksti Minna Saano
Kuvat Pekka Kiirala

Juttu on julkaistu aiemmin EHYT Teema -lehdessä 14, jonka aiheena on päihde- ja pelikasvatus.