Eriarvoisuuden tunne on tiukassa

Sielun Veljistä tuttu kitaristi Jukka Orma vetää nykyisin Helsingin Diakonissalaitoksella päihdekuntoutujille bänditreenejä. Suurin eriarvoistumista aiheuttava tekijä hoitotyössä löytyy Orman mielestä kommunikaatiosta.

– Usein käyttäjät kokevat tulevansa dissatuiksi, koska heille puhuttu kieli ei avaudu. Ehkä senkin vuoksi kokemusasiantuntijat ovat tärkeitä, Orma pohtii.

Jukka Ormalla on itsellään alkoholista ja huumeista kokemusta yli 30 vuoden ajalta. Viimeiset 10 vuotta hän on ollut raitis. Yhteisen kielen löytäminen kuntoutujien kanssa ei silti ole itsestään selvää, sillä niin käytännöt kuin kielikin muuttuvat koko ajan.

– Olen vetänyt kuntoutujille bänditreenejä muutaman vuoden, joten ehkä meille on syntynyt jonkinlainen ymmärrys toisistamme. Totta kai sekin ratkaisee, mitä toinen on valmis ottamaan vastaan.

Päihdemaailma on hyvin tuttu Ormalle. Ensimmäiset kaatokännit teininä veivät kulosaarelaisen lääkäriperheen pojan tiputukseen teho-osastolle. Kolmikymppisenä alkoholin tilalle tulivat kaikki mahdolliset nieltävät, poltettavat ja nenän kautta vedettävät huumeet heroiinia lukuun ottamatta. Silti Orma ei ole kokenut olevansa täysin mikään yhteiskunnan rattaista ”putoaja”.

– Muusikkomaailmassa siedettiin erikoista käytöstä, kunhan työnsä hoiti hyvin. Eriarvoisuuden tunne lähti minulla rikollisuudesta, koska huumeiden käyttö ja hallussapito ovat huumausainerikoksia.

– Huumeiden käyttäjille tulee paranoidinen tunne siitä, että koko ajan joku valvoo ja kyttää. En kokenut olevani yhteiskunnan vihollinen, mutta yhteiskunta tuntui vihaavan minua. Poliisikin on pelottava, koska kiinnijäämistä seuraa aina rangaistus.

Olo kuin paluumuuttajalla

Kun Jukka Orma tapasi nykyisen vaimonsa, hän tajusi, ettei huumeiden käyttö ollut ainoa tapa elää. Käytön lopettaminen onnistui kerta- laakista, kun piti päättää rakkauden ja roinan välillä. Kamasta eroon pääseminen oli helppoa, mutta sen jälkeinen elämä tuntui raskaalta.

– Olin kuin paluumuuttaja, joka muutti maahan, jonka kieltä ei tunne ja jonka yhteiskuntajärjestys on täysin vieras, Orma kuvailee.

Huumeidenkäyttäjillä on hyvin tiivis kaveripiiri, jossa kaikki tuntevat toisensa ja joka ikinen asia pyörii kaman ympärillä. Kavereista oli kuitenkin pakko luopua, koska yhteistä ei enää ollut. Vihan Orma tunsi joka solullaan.

– Kaikki nistit tuntevat valtavaa huonouden tunnetta ja häpeää. Heille tulee fiilis, että yrität olla parempi, vaikkei sitä ääneen sanotakaan. Kaverit on jätettävä.

Huumeista eroon päässeen taakkaan kuului Ormalle, kuten yleensä muillekin narkomaaneille, että on ”ryssinyt” taloutensa. Eriarvoisuuden tunteesta on vaikea päästä eroon.

– Jos yhteiskunta haluaa ihmisten pääsevän eroon päihteistä, heille täytyy tarjota vaihtoehto. Itselleni sitä ovat rakkaus ja musiikki. Olen itse mokannut ison osan elämääni, enkä voi syyttää siitä yhteiskuntaa. Jonkunlaista armonantoa silti kaipaisin, Jukka Orma sanoo.

Kuka on Jukka Orma?

• Helsinkiläinen kitaristi ja muusikko (soittanut mm. Hassisen Koneessa, Sielun Veljissä ja Hurriganesissa 2004–2006).
• Vetää bänditoimintaa Helsingin Diakonissa-laitoksella.
• Viimeisin soololevy Orman oppivuodet ilmestyi 2016.

 

Teksti Marjo Tiirikka, kuva Jari Härkönen. Juttu on julkaistu uusimmassa EHYT Teema -lehdessä 13, jonka aiheena on eriarvoisuus.