Alkoholin aiheuttamissa vapaa-ajan tapaturmissa piilee lähes kansantautien kokoinen ongelma – onko potilaiden puhalluttaminen ratkaisu?
Tilastojen valossa juopon tuuri on pötyä. Kuolemaan johtaneista tapaturmista vajaa kolmannes sattuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Kun tarkastellaan 45–64-vuotiaiden ikäryhmää, alkoholi on jopa useamman kuin joka toisen tapaturmakuoleman taustalla. Tapaturmaiset kuolemat ja vakavat onnettomuudet ovat vain jäävuorenhuippu, jonka alle jää moninkertainen määrä vähemmän vakavia itsensä telomisia ja omahoitoisia havereita.
Tapaturmien vähentämisen eteen tekee sosiaali- ja terveysministeriön johdolla yhteistyötä laaja joukko järjestötoimijoita ja viranomaisia. Päihde- ja tapaturmatoimijat kartoittavat tuoreimmat tapaturmatilastot, niiden syyt ja vähentämisen keinot Päihdepäivien Humalan huonot puolet ja arjen turvallisuus -seminaarissa tänään klo 12:30 Helsingin Kulttuuritalolla.
Päivystyspoliklinikoiden henkilökunta turhautunut ”viikonloppujen rumbaan”
Päihdepäiville päivystyspoliklinikan terveiset tuo kansanterveystieteen dosentti ja tutkija Ilona Nurmi-Lüthje:
– Henkilökunta väsyy ja turhautuu viikonloppujen rumbaan, jossa päihtyneet potilaat – usein vielä toistuvasti samat – vievät resursseja muulta hoitotyöltä.
Nurmi-Lüthje veti vuosina 2002–2013 Pohjois- Kymenlaaksossa tapaturmien ehkäisyhanketta, jossa selvitettiin muun muassa tapaturmapotilaiden humalatilaa. Pohjois-Kymen sairaalassa puhallutettiin vuosina 2004–2006 yli 5500 päivystykseen tullutta tapaturmapotilasta. Joka neljäs potilas oli päihtynyt, viikonloppuisin joka toinen.
Nurmi-Lüthje näkee synkissä tilastoissa kuitenkin mahdollisuuden. Suomeen voitaisiin soveltaa Kanadassa hyväksi todettua mallia, jossa alkoholin osuus onnettomuudessa otetaan puheeksi puhalluttamisen avulla.
Puhalluttaminen voi katkaista tapaturmakierteen, mutta aiheuttaa vastustusta
Sosiaali- ja terveysministeriössä tavoitteeksi on otettu vähentää vakavien ja kuolemaan johtavien koti- ja vapaa-ajan tapaturmien määrää neljänneksellä vuoteen 2025 mennessä. Tavoiteohjelmassa tapaturmapotilaiden rutiinipuhalluttaminen on asetettu yhdeksi toimenpiteeksi. Sosiaali- ja terveysministeriön johtaja Kari Paason mukaan se on hyvä ja halpa keino puuttua alkoholiongelmiin varhain ja sitä kautta kääntää tapaturmaluvut lasku-uralle. Nurmi-Lüthje tarkentaa, että puhalluttamisen avulla voitaisiin seurata alkoholin roolia tapaturmissa ja kitkeä sitä järjestelmällisesti pois.
Eduskunnan oikeusasiamies ja Valvira ovat kantelun johdosta linjanneet, että tapaturmapotilaita ei tule puhalluttaa rutiininomaisesti. Nurmi-Lüthjeä ja Paasoa hämmästyttää, että puhalluttamista pidetään leimaavana toimenpiteenä.
– Se ei ole sen kummempi objektiivinen ja lääketieteellisesti perusteltu, hoitoon tarvittava rutiinitoimenpide kuin vaikkapa verenpaineen mittaaminen. On olennaista esimerkiksi varmistaa, että potilas tajuaa ja muistaa hänelle annetut jatkohoito-ohjeet, Nurmi-Lüthje toteaa. Kyse on potilaan edusta eikä päihtymys aseta häntä eriarvoiseen asemaan.
Nurmi-Lüthje palaa kanadalaiseen tutkimukseen*, jossa alkoholin roolia turmissa seulottiin puhalluttamalla ja sitten hoitajan ja potilaan välisessä keskustelussa selvitettiin, onko potilaan alkoholinkäyttö riski- tai ongelma-asteella.
– Puhalluttaminen on jo itsessään interventio. Se herättää miettimään alkoholinkäyttöä. Tapaturmaan jouduttuaan ihminen on vastaanottavainen tiedolle ja itsetutkiskelulle. Se hetki kannattaisi hyödyntää, Nurmi-Lüthje toteaa.
Nurmi-Lüthje painottaa, että kevyiden interventioiden järjestäminen ei välttämättä vaadi suuria resursseja. Kanadalaisessa sairaalassa malli vaati vain osa-aikaisen alkoholikysymyksiin perehtyneen hoitajan.
Huomio pois ongelmakäyttäjistä – koppi nuorista, iäkkäistä ja riskikäyttäjistä
Nurmi-Lüthjen mielestä Suomessa sekä päivystyksissä että julkisessa keskustelussa keskitytään liikaa niihin, joille alkoholi on vakava ongelma.
– Pitäisi keskittyä niihin kohderyhmiin, joihin voidaan vielä tehokkaasti vaikuttaa, Nurmi-Lüthje alleviivaa.
Nurmi-Lüthje tarkoittaa erityisesti kolmea potentiaalista ryhmää: nuoria; riskikäyttäjiä, joilla alkoholinkäyttö on lipsumassa jo ongelman puolelle, sekä ikäihmisiä. Jaottelulla Nurmi-Lüthje tähtää tapaturmatilastoissa korostuviin riskiryhmiin: alle 25-vuotiaat, etenkin miehet, ovat tapaturmien suhteen selkeä riskiryhmä, joiden elintapoihin ja loppuelämän terveyteen voidaan vielä vaikuttaa. Iäkkäiden alkoholinkäyttö taas on lisääntynyt. Puhallutus tapaturman yhteydessä voi Nurmi-Lüthjen mukaan olla ainut tapa ottaa vanhuksen alkoholinkäyttö puheeksi. Kolmas ryhmä ovat rankasti juhlivat riskikäyttäjät, joille alkoholista on muodostumassa kohtalainen ongelma. He eivät vielä ole avun ulottumattomissa.
Paaso on samoilla linjoilla:
– Tapaturmat ovat erityisen hyvä esimerkki siitä, että alkoholihaitat kohdistuvat aina ongelmakäyttäjien lisäksi myös ihan tavallisiin alkoholinkäyttäjiin. Tämän takia myös alkoholilainsäädännöllä pyritään vaikuttamaan koko väestön juomatapoihin. Paaso muistuttaa, että alkoholipolitiikalla, erityisesti saatavuudella ja hinnalla, on suuri vaikutus alkoholihaittojen esiintymiseen.
– Mitä liberaalimpaa alkoholipolitiikka on, sitä enemmän esiintyy haittoja, myös tapaturmia.
Lisätietoja:
Ilona Nurmi-Lüthje kansanterveystieteen dosentti, tutkija ilona.nurmi[at]pp.inet.fi p. 0405267544 Kari Paaso johtaja, sosiaali- ja terveysministeriö p. 0504487398Jutun lähteet:
- Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2014–2020
- Lisätietoa tapaturmien ehkäisyhankkeesta Pohjois- Kymenlaaksossa
- *Kanadalainen tutkimus: Charbonney E, McFarlan A, Haas B, Gentilello L, Ahmed N. Alcohol, drugs and trauma: consequences, screening and intervention in 2009. Trauma 2010;12: 5-12. Tutkimusraportti saatavissa Ilona Nurmi-Lüthjeltä.
