Viiniharrastus vai -riippuvuus? Mistä tietää, milloin alkoholi on ongelma?

Lopetettuani alkoholinkäytön kohta viisi vuotta sitten, moni hämmästeli radikaalia ratkaisua. Miksi lopetat kokonaan? Eihän sinulla ole ongelmaa?

He eivät tienneet, että minulla oli ongelma, koska se ei näkynyt ulospäin. Olin hoikka ja hyväkuntoinen himourheilija. Lisäksi hoidin suhteellisen vaativan työni tiptop, ja olin hyvä äiti. Kulissit olivat vahvasti pystyssä.

Useimmista netin alkoholitesteistä sain puhtaat paperit, koska en juonut aamuisin, en ottanut krapularyyppyjä, en ollut jättänyt töitä tekemättä alkoholin vuoksi, eikä kukaan läheinen ilmaissut olevansa huolissaan juomisestani.

Kuitenkin minulla oli ongelma, joka olisi ennen pitkää johtanut alkoholismiin, ellen olisi ymmärtänyt lopettaa. Minulle oli kehittynyt alkoholiriippuvuus.

Syvimmillään riippuvuuteni oli kevättalvella 2011, jolloin jouduin tunnustamaan itselleni, että harmiton viinikulinarismi eli lasillinen laadukasta valkkaria tai punkkua silloin tällöin oli muuttunut pakonomaiseksi, jokailtaiseksi tissutteluksi. Vaikka aamulla päätin, etten tänään juo, töiden jälkeen jalkani veivät minut kuin tahdottoman zombien Alkon kautta kotiin.

Kotona odotin malttamattomana, että saisin lapsen nukkumaan ja oman ”aikuishetkeni” sohvalla viinin, vuohenjuustosalaatin ja television parissa. Kas jos viinin kanssa syö, sehän tekee juomasta ruokajuoman?

Aamulla suussa maistui pahalle, ahdisti ja tunsin syyllisyyttä. Taas uusi päätös: tänä iltana en ota yhtään!

Ja kuitenkin otin.

Kun juot yksin ja negatiivisiin tunteisiin

Epätoivoisena etsin vertaistukea netistä ja kirjoista, mutta en löytänyt tarpeeksi samaistumispintaa ojan pohjalta nousseiden kertomuksista. Sitten löysin tutkimuksen, jossa kerrottiin, että neljän kuukauden tipattomuudella on mahdollista hävittää syntyneet ”alkoholipolut” aivoista ja opetella kohtuukäyttäjäksi, jos henkilö on alle 40-vuotias eikä taustalla ole katkaisuhoitoa.

Sain tästä upeasta tiedosta voimaa, pistin korkin kiinni neljäksi kuukaudeksi ja päätin, etten tipattoman jakson jälkeen enää ikinä juo yksin.

Yksin juominen on nimittäin se, joka katkaisi kamelin selän. En ole koskaan ollut mikään kuppiin sylkijä, omassa nuoruudessani kostea nuoruus kun oli normi.  Kaveriporukkani tapasi käyttää runsaasti alkoholia joka viikonloppu. Vaikka käytimme alkoholia runsaasti ja humalahakuisesti, se oli sosiaalista toimintaa, joka tuotti enemmän iloa kuin surua. Krapulatkin olivat useimmiten hauskoja, koska ne kärsittiin yhdessä sohvilla maaten pitsan ja television parissa.

Vasta 15 vuotta myöhemmin, kun olin pienen lapsen eronnut lähivanhempi ja lapsen kanssa kaksin kotona kaikki illat, join elämäni ensimmäisen kerran yksin.

Olin purkautunut ystävälleni ja kertonut, että tunnen itseni vangiksi: en pääse edes iltalenkille, koska lapsi nukkuu eikä häntä voi jättää yksin kotiin. Kaipasin vaihtelua rutiineihin, aikuisseuraa ja älyllistä keskustelukumppania.

Ystäväni antoi hyvää tarkoittavan neuvon: pidä itsellesi välillä aikuishetki! Kun lapsi nukkuu, kaadat silloin lasiin hyvää viiniä ja nautit sen hyvän ruoan kanssa. Ja niin minä kokeilin sitä ja sehän oli ihanaa – aikansa.

Jälkikäteen on selvää, että ei olisi pitänyt ikinä juoda yksin, eikä missään olisi pitänyt juoda negatiivisten tunteiden pakenemiseen.

Neljän kuukauden tipaton avasi silmäni ja toi ilon tunteet takaisin. Lopetettuani endorfiinivarastojen säännöllisen tuhoamisen alkoholilla ja pysyttyäni päätöksessäni tunsin pitkästä aikaa todella eläväni. Oli ihanaa herätä aamuisin pirteänä ja hyväntuulisena, katsoa itseään peilistä silmiin häpeämättä.

Neljä vuotta myöhemmin pistin korkin kiinni lopullisesti. En enää saanut alkoholista mielihyvää, kun taustalla häälyi pelko alkoholismista. En myöskään huijannut itseäni, että voisin olla kohtuukäyttäjä. Humala oli minusta ihana tunnetila, johon pyrin nuorena libiksellä ja aikuisena laadukkaammilla, tai ainakin kalliimmilla nesteillä.

Kun ajattelet alkoholia jatkuvasti

Moni on sittemmin kysynyt minulta, mistä tietää milloin juominen on ongelma? Onhan ihmisiä, jotka juovat päivittäin paljonkin, mutteivät koe sitä ongelmaksi.

Vastaan, että alkoholi on ongelma, mikäli siitä aiheutuu ongelmia itselle ja muille. Se on kuitenkin ongelma myös jo siinä vaiheessa, kun se vasta tuntuu siltä. Kulissit voivat näet olla pystyssä ja elämä pyöriä täydellisesti, mutta jos ajatukset pyörivät jatkuvasti alkoholin ympärillä, kannattaa havahtua.

Riippuvaiselle riippuvuuden kohde on jatkuvasti mielessä. Alkoholiin on syntynyt riippuvuus, jos korkkaamista odottaa pitkin viikkoa tai päivää vesi kielellä, ja jos ajatus siitä tuottaa enemmän iloa kuin muut asiat.

Se on sitten eri asia, milloin ihminen tuntee alkoholin ongelmaksi – jos koskaan. Sanotaan, että pitää löytää oma pohja ennen kuin voi tehdä ison muutoksen ja pysyä siinä. Pohja on toisilla syvempi kuin toisilla.

Toiset havahtuvat riippuvuuden kehittymiseen jo alkumetreillä ja raitistuvat ”spontaanisti” ilman vertaistukea ja hoitoa. Toiset menevät ojan pohjalle saakka. On myös niitä, joista lähipiiri on huolestunut ja joille on yritetty interventiota eli yhdessä on näytetty peiliä ja kerrottu huolesta. Ja silti juominen jatkuu, koska ”ei minulla mitään ongelmaa ole!”

Jotkut juovat itsensä hautaan.

Jos tunnet tarvetta kertoa raitistuneelle, ettei sinulla ole ongelmaa

Alkoholiriippuvuus on nykyään helppo peitellä harrastukseksi ja kulinarismiksi. Eräänkin kerran ollessani juhlissa, eräs viiniharrastaja totesi minulle kuultuaan raitistumisestani, että hänen ei tarvitse miettiä moisia, koska hänellä ei ole mitään ongelmaa. Hän juo alkoholia vain sen maun vuoksi.

Puolenyön aikaan, kun juhlista oli kaikki laatuviinit ja samppanjat loppu, näin viiniharrastajan hamstraavan itselleen viimeisiä makeita siideritölkkejä pöytäänsä.

Olen tullut siihen tulokseen näiden absoluuttisten vuosien aikana, että ne, joilla on neutraali suhde alkoholiin, eivät koe mitään tarvetta selittää omaa juomistaan raitistuneelle. Ilokseni olen myös havainnut, että vuosi vuodelta on yhä vähemmän niitä, jotka havaittuaan, että lasissani ei olekaan oikeaa alkoholia, alkavat tivata syitä ja tekevät asiasta numeron.

Mutta jos huomaat, että raitistuneen henkilön kohtaaminen aiheuttaa sinussa voimakkaan puolustusreaktion, kannattaa miettiä miksi?