Vapaaehtoistyön johtaja on motivaation asiantuntija
Miksikö? Minulla on vakaa usko siihen, että missään ei opi johtamisesta niin hyvin kuin vapaaehtoistyössä.
Vapaaehtoistyöhön jokainen osallistuu omasta vapaasta tahdostaan, ja vapaaehtoistyön voi aina halutessaan lopettaa. Niinpä vapaaehtoisten kanssa toimiessaan oppii parhaiten, mitkä asiat saavat ihmiset sitoutumaan vuosikymmeniksi tai toisaalta löytämään tiensä sankoin joukoin johonkin toimintaan. Joku on sanonutkin, että nykyään ei ole mitään muuta johtamista kuin vapaaehtoistyön johtamista, niin paljon siitä voi ottaa oppia kaikkiin ympäristöihin.
Vapaaehtoistyötä työkseen tai harrastuksekseen koordinoiva tietää, että kukaan ei ole valmis tekemään vapaaehtoistyötä järjestössä, jonka arvomaailma ei vastaa omaa arvomaailmaa ja tavoitteita. Kun halutaan innostaa ihmiset toimimaan yhdessä, sitoutumaan ja innostumaan, on tärkeää pitää näkyvillä oma tavoite ja organisaation arvomaailma ja mahdollisuuksien mukaan osallistaa kaikki toimijat näitä tavoitteita luomaan.
Motivaatiota voi katsoa olevan kahdenlaista: ulkoiseen motivaatioon kuuluvat esimerkiksi palkka, tittelit, todistukset ja saatu kiitos. Sisäinen motivaatio on sitä innostusta ja aikaansaamisen tunnetta, joka tekee työstä ilman palkkioitakin antoisaa.
Usein vapaaehtoistoimintaa suunnittelevat käyttävät paljon aikaa ulkoisten motivaatiotekijöiden pohtimiseen: miten vapaaehtoisia voisi paremmin kiittää tai palkita, vaikka usein sisäisen motivaation pohtiminen voisi tehdä toiminnasta mielekkäämpää. Useimmitenhan sisäiset motivaatiotekijät, innostus, auttamisen tunne ja mahdollisuus kasvaa ja kehittyä, ovat nimenomaan niitä tekijöitä, jotka saavat ihmiset hakeutumaan vapaaehtoistoimintaan.
Tutkija Frank Martela puhuu sisäisen motivaation yhteydessä kolmesta tekijästä: virtauksesta, vapaudesta ja vastuusta. Virtaus kuvastaa mahdollisuutta käyttää omaa luovuutta, vapaus mahdollisuutta toimia itseohjautuvasti ja vastuu ihmisen luontaista kaipuuta yhteisöllisyyteen ja vastuun kantoon.
Mitä jos vapaaehtoistoimintaa johtaessa otettaisiinkin nämä kolme asiaa huomioon? Miltä vapaaehtoistoiminta silloin näyttäisi? Olisi hienoa, että myös tulevaisuudessa vapaaehtoistyötä koordinoivat voisivat olla johtamistaitojen etujoukoissa ja tuntea ylpeyttä omista taidoistaan.
Salla Kuuluvaisen teos Vapaaehtoistyön johtaminen ilmestyi vuonna 2015 (Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF). Kirjoitus on julkaistu aiemmin EHYT Teema 12 -lehdessä
