Tipaton tammikuu ‒ ihmiskoe ja kulttuurinen koe
Monet ovat raportoineet, että juomisesta pidättyminen herättää uteluita, jopa paheksuntaa sosiaalisissa tilanteissa. Miksi et juo? Oletko raskaana? Onko viina sinulle ongelma? Vaimo kieltänyt? Ja niin edelleen.
Tämä johtuu siitä, että yhdessä juominen on suomalaisessa kulttuurissa tärkeä yhdessäolon tekniikka ja symboli. Juomisesta pidättyminen koetaan helposti porukan ulkopuolelle asettumiseksi, ja siksi siihen suhtaudutaan penseästi. Ei auta edes sanoa, ettei tarvitse alkoholia mihinkään. Vanha totuus on, että mitä enemmän alkoholia juo, sitä enemmän sitä myöskin tarvitsee. Ei tarvitse puhua edes addiktiosta, vaan syyt voivat olla puhtaasti sosiaalisia. Mitä enemmän yhdessäolo perustuu päihteiden käytölle, sitä vaikeampaa voi olla keksiä muuta tekemistä.
Tipaton tammikuu voi kääntää tämän kuvion voitoksi. Niin kauan kuin porukalla on muitakin aktiviteetteja kuin päihteiden käyttö (niin kuin useimmissa porukoissa on), vapaaehtoinen juomisesta pidättyminen saattaa kirkastaa näitä muita aktiviteetteja. Juomisen ja sosiaalisuuden kohtalonyhteys purkautuu, kun porukassa ymmärretään myös muun tekemisen kuin juomisen merkitys yhdessäololle.
Malliesimerkki tästä on biletys. Yleensä siihen liitetään mielikuvia ankarasta dokaamisesta ja sekoilusta, vaikka tosiasiassa alkoholi on vain voiteluaine kaikelle muulle, mitä bilettäessä ihmisten välillä tapahtuu. Biletyksen tarkoitus on ylittää ihmisten välinen etäisyys, ja siksi biletys muodostaa valtavan sosiaaliteknisen koneiston musiikkeineen, tansseineen, värivaloineen, halauksineen ja jännittävine kohtaamisineen. Jos alkoholin ottaa tästä koneistosta pois, mikään ei kaadu eikä katkea. Usein koneisto toimii jopa paremmin ilman viinaa, eli biletyksestä saa enemmän irti ilman liiallista päihtymystä.
Tipattoman tammikuun (tai muun juomisesta pidättymisen) ihmiskoe voi hämmentää. Mitä sellainen hauskanpito on, jossa ei juoda? Monet ihmiskokeeseen ryhtyneet ovat todenneet, että se on suhteellisen samanlaista kuin kostea biletys ‒ kunhan sitä vain on. Juomattomuus ei ole ongelma tai edes kovin ihmeellistä, kunhan sosiaaliset aktiviteetit eivät lopu juomattomuuteen.
Mutta juomisesta pidättyminen voi aiheuttaa myös ongelmia. Monet ihmiskokeeseen osallistuneet ovat kokeneet erillisyyttä ja osattomuutta jäädessään sosiaalisissa juomistilanteissa sivuraiteelle. Tämä kertoo, että vaikka juominen ja juomattomuus on jokaisen henkilökohtainen valinta, se on paljon muutakin. Juominen on Suomessa ennen muuta sosiaalinen asia, silta toisten ihmisten luo. Myös monet keskeiset alkoholiongelmat liittyvät tähän. Sosiaalisuuden ja alkoholin samastaminen ajaa Suomessa luultavasti tuhansia ihmisiä vuosittain alkoholi- ja muihin ongelmiin vain siksi, että heillä ei ole tiedossaan tai käytössään muita keinoja olla toistensa kanssa.
Näistä syistä tipaton tammikuu on myös kulttuurinen ja poliittinen koe. Se tekee näkyväksi alkoholin paikan suomalaisessa yhteiskunnassa ja elämäntavassa. Se muistuttaa myös siitä, että kukaan ei voi olla omalla valinnallaan sosiaalinen, vaan siihen tarvitaan myös toisia ihmisiä. Siksi tipaton tammikuu olkoon myös toisten tammikuu ‒ tuttujen, työtoverien ja tosiystävien tammikuu.