Tarvitsemme ruokaa, emme nikotiinia
”Sehän on mun oma asia!” ”Mitä se kenellekään kuuluu, oman terveytenihän sillä pilaan.” Nämä ovat tyypillisiä lausahduksia, kun tupakka- ja nikotiinituotteiden käytöstä keskustellaan nuorten tai aikuisten kanssa.
On luonnollista, että mieleemme tulevat ensimmäisinä nikotiinituotteiden käyttäjälle itselleen koituvat terveysvaikutukset, joskus niistä koituvat kustannukset yhteiskunnalle. Nämähän ovat ne asiat, joita koulussakin opetetaan.
Sen sijaan länsimaiselle ihmiselle tulee harvoin mieleen tupakka- ja nikotiinituotteiden alkuperä ja se, millaisia vaikutuksia esimerkiksi nuuskapussin koko tuotantoketjulla on aina tupakkapellolta sinne suomalaisen ojan penkalle saakka, jonne käyttäjä nuuskapussinsa on sylkenyt. Tuotantoketjun alkupään tilanne voi tuntua kaukaiselta tai ainakin sellaiselta, että emme koe voivamme siihen vaikuttaa.
Tänään 31.5. on Maailman tupakaton päivä (World No Tobacco Day). Päivän teema tänä vuonna on ”Grow food, not tobacco”, jonka yhteydessä Maailman terveysjärjestö WHO haluaa muistuttaa tupakkakasvin kasvatukseen liittyvistä monista epäkohdista ja siitä, että maailmassa tarvitaan ruokaa, ei tupakkaa.
Tupakanviljely aiheuttaa terveysongelmia ja köyhyyttä
On suorastaan järjenvastaista, että tupakkaa kasvatetaan yli 125 maassa ja vuosittain noin 3,5 miljoonaa hehtaaria maata valjastetaan tupakanviljelyyn – vaikka samoilla pelloilla voisi kasvattaa ruokaa nälänhädästä kärsiville. Tupakka on vaativa kasvi, joka vaatii runsaasti työtä, torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä. Tupakan viljely syö ravinteita ja köyhdyttää maaperää. Tupakan viljelyn köyhdyttämällä maaperällä on vaikeaa saada enää kasvamaan ruokakasveja, joilla ravitsisi nälästä kärsivää väestöä ja jonka kasvattamisesta viljelijä saisi riittävän korvauksen elättääkseen perheensä.
Tupakka- ja nikotiiniteollisuus väittää toimivansa tupakanviljelijöiden toimeentulon puolestapuhujana. Tämä on kaukana totuudesta. Epäoikeudenmukaiset sopimukset nikotiiniyhtiöiden kanssa pitävät maanviljelijät köyhinä, eikä esimerkiksi palkattuun työvoimaan ole varaa. Sen vuoksi pelloilla työskentelee viljelijöiden perheenjäseniä – erityisesti lapsia, joiden kuuluisi olla koulussa.
Tupakkakasvin ja haitallisten kemikaalien käsittely aiheuttaa monille viljelmien työntekijöille terveysongelmia. Työntekijät altistuvat esimerkiksi torjunta-aineille ja tupakkakasvia käsitellessään myös nikotiinimyrkytyksille. Lapset luonnollisesti saavat näitä haittoja herkemmin jo pienen kokonsakin vuoksi.
Tupakanviljelijöille tulisi mahdollistaa siirtyminen elintarvikekasvien kasvattamiseen, mikä tarjoaisi heille ja heidän perheilleen paremman elämän. Myös WHO:n tupakan torjunnan puitesopimuksen artikla 17 muistuttaa, että sopimuspuolien tulisi edistää yhteistyössä toistensa ja järjestöjen kanssa tupakkatyöläisille, tupakankasvattajille ja mahdollisesti yksittäisille myyjille taloudellisesti kannattavia, vaihtoehtoisia elinkeinoja. Tässä on onnistuttu joissain maissa ja tupakan tilalla on alettu viljellä mm. papuja, bataattia ja maissia. Näillä toimenpiteillä on saatu helpotusta ruokapulaan, vähennetty luonnon kuormitusta ja lisätty ihmisten hyvinvointia.
Nikotiinituotteet myös peräisin tupakkapelloilta
”Miten tällä asialla on mitään tekemistä tupakattomien nikotiinituotteiden kanssa? Eihän niissä ole edes tupakkaa!”
Ikävä kyllä tupakanviljelyä koskevat haitat koskevat myös tupakattomiksi mainostettavia nikotiinituotteita, kuten nikotiinipusseja ja sähkösavukkeiden nikotiininesteitä. Niitä valmistavat yhtiöt saavat nikotiinin edullisesti ja perinteisesti tupakkakasvista uuttamalla – eivät suinkaan laboratorio-olosuhteissa, sillä se maksaa paljon enemmän.
”No mutta mitä me muka voidaan täällä Suomessa, kaukana tupakkaplantaaseista, tehdä näiden asioiden eteen?”
Ainakin voidaan jakaa tietoa ja keskustella tupakankasvatukseen liittyvistä epäkohdista ja sen jälkeen pohtia, onko nikotiinituotteen käyttö jokaisen oma asia.
Mitä mieltä sinä olet?
