Rahapelimonopolista lisenssijärjestelmään: Mitä lakiuudistuksessa tulisi huomioida?
Suomen rahapelikulttuuri on pitkälti rakentunut Veikkauksen rahapelimonopolin varaan. Pian rahapelien järjestäminen Suomessa ei ole enää sen yksinoikeus, vaan peliongelmia eniten aiheuttavat nettirahapelimarkkinat avautuvat kansainvälisille pelitoimijoille. Jotta rahapelihaittoja pystyttäisiin jatkossakin torjumaan tehokkaasti, pitää arpajaislain uudistamisen mahdolliset porsaanreiät tunnistaa jo nyt ja ottaa oppia muiden EU-maiden kokemuksista.
Some-markkinointia uhkaa ylikuumeneminen
Ruotsi siirtyi muutama vuosi sitten lisenssijärjestelmään ja rahapelimainonta lähti ennen sitä rajuun kasvuun. Suomen tulisi jo etukäteen valmistautua muutokseen, koska liiallinen altistus mainonnalle voi lisätä pelaamisen houkuttelevuutta ja kannustaa pelaamaan. Mainontaa ei edelleenkään pitäisi kohdentaa alaikäisille tai haavoittuvissa asemassa oleville. Markkinoinnissa tulisi myös yhä huomioida muiden kanavien lisäksi sosiaalinen media: esimerkiksi julkisuuden henkilöiden rahapelien markkinointia ja voittajatarinoiden julkistamista pitäisi rajoittaa.
Tärkeää olisi myös varmistaa, ettei pikavippejä ja rahapelejä markkinoida samassa yhteydessä ja että lisenssinhaltijat toimittaisivat markkinointisuunnitelmansa valvovalle viranomaiselle. Laittoman markkinoinnin estäminen erilaisin keinoin, kuten blokkauksin, olisi myös tärkeää.
Rahapelien valvontaan pitää perustaa virasto
Rahapelien valvonnan pitää olla aukotonta. Valvonta vaatii resurssit ja toimivaltuudet omaavan viraston, jonka tehtävänä olisi lisenssijärjestelmän valvonta, haittojen ehkäiseminen, kuluttajansuojan takaaminen sekä rikollisuuden torjunta. Virasto valvoisi rahapelitoiminnan kokonaisvaltaisesti, myöntäisi ja peruuttaisi lisenssejä ja valvoisi markkinointia sekä hallintavälineiden käyttöä. Virasto myös jakaisi peli- ja asiakasdataa tutkimuskäyttöön. Hyviä esimerkkejä valvovasta toiminnasta saa Ruotsista, Tanskasta, Saksasta ja Hollannista.
Rahapelaamisen sääntelyn on oltava riittävän yksityiskohtaista
Valvonnan lisäksi rahapelaamisen sääntely on keskeisessä roolissa haittojen torjunnassa ja pelaajien suojelemisessa. Tunnistautumis- ja rekisteröintivaatimukset ovat avainasemassa. Ne mahdollistaisivat muiden muassa pelaajien pelirajoitukset ja markkinointikiellot, jotka ulottuvat myös talouteen ja perheeseen kohdentuvaan suoramainontaan.
Talletus- tai tappiorajojen käyttöönotto olisi myös tehokas keino ehkäistä haittoja. Rahapelaaminen luotolla tai kryptovaluutalla olisi hyvä estää, kuten myös pelien sisäiset ja ilmaiskierroksia tarjoavat bonusmahdollisuudet.
Rahapelaamisen ikäraja nostettava 20 vuoteen
Rahapelimarkkinointi altistaa nuoret rahapelaamiselle, erityisesti verkossa, sosiaalisessa mediassa ja urheilutapahtumissa. Mitä nuorempana lapset ja nuoret aloittavat rahapelaamisen, sitä todennäköisempää on, että heille tulee siitä myöhemmin haittoja tai ongelma. Siksi ympäristössä, jossa lapset liikkuvat, ei tulisi olla rahapelimainontaa.
Rahapelaamisen ikäraja olisi hyvä nostaa 20 ikävuoteen ja erityisesti 18–24-vuotiaita tulisi suojella esimerkiksi alhaisemmilla talletusrajoilla. Lapset ja nuoret kokevat rahapelihaittoja eniten kuitenkin lähipiirinsä kautta, joten järjestelmän kokonaisvaltainen haittojen ehkäisy on tärkeää.
Uudistus pitäisi tehdä huolellisesti ja kiireettä
Kansainväliset peliyhtiöt ovat jo nyt Suomen nettipelimarkkinoilla, mutta lakiuudistuksen myötä ne aiotaan saada laillisen toiminnan ja verotuksen piiriin. Siirtyminen lisenssijärjestelmään ei ole helppoa, eikä muutoksen kanssa kannattaisi kiirehtiä, vaan ottaa oppia muiden maiden vastaavista kokemuksista ja niissä esiin tulleista porsaanrei’istä. Tahti vaikuttaa Suomessa kuitenkin olevan kova, sillä hallitusohjelman tiukka kirjaus uuden järjestelmän voimaantulosta vuoden 2026 alussa tarkoittaa, että lakiehdotuksen pitäisi olla valmis jo helmikuun 2024 lopussa.
Uudistus vaatisi ehdottoman huolellista suunnittelua ja valmistelua, jotta voitaisiin varmistaa, että rahapelihaitat pysyvät hallinnassa ja että suomalaiset pelaajat saavat parhaan mahdollisen suojan. On hyvä myös muistaa, että rahapelaaminen on toimialana kansantaloudellisesti tappiollista: sekä Ruotsissa että Norjassa on laskettu, että rahapelit vievät enemmän rahaa kuin tuovat.
