Pelirahalla ostetaan jännitystä

Kolikoita.

Rahalla on ongelmapelaajan arjessa erilaisia rooleja. Ongelmia alkaa kasautua, kun talousrahoista siirtyy yhä enemmän rahaa pelirahaksi. Arkeen muodostuu puutteita, joita paikkaamaan ja lisäpelaamisen mahdollistaakseen pelaaja etsii uusia potentiaalisia rahanlähteitä. Nämä voivat olla esimerkiksi lainoja, kavalluksia tai varkauksia. Pelaamisen kierre on valmis, kun potentiaalista rahaa haetaan peleistä. Pelaajan elämässä rahapelaaminen on samaan aikaan sekä ongelmien syy että mahdollinen pelastus niiltä.

Rahapelaamiseen liittyvät ongelmat konkretisoituvat tutkimusten mukaan monelle ensimmäisenä juuri rahan kautta: talousvaikeudet saavat havahtumaan ja hakemaan apua. Siihen hetkeen mennessä on kuitenkin usein tapahtunut tuhoja, jotka vaikuttavat arjen talouteen ja pelaajan ja tämän läheisten hyvinvointiin.

Tutkimukseeni haastatellut ongelmapelaajat kuvasivat arkeaan kaoottiseksi ja kertoivat kaiken rahan kuluneen rahapelaamiseen. Arjesta on kuitenkin löydettävissä myös jaksottaisuutta: rahaa kulutetaan enemmän silloin, kun sitä on käytössä, esimerkiksi palkkapäivinä. Pelaaja myös ainakin jossain määrin kontrolloi rahan kulutustaan, esimerkiksi ostaessaan lapsille ruokaa ennen pelaamista. Raha on toisaalta ulkoinen rajoite pelaamiselle, ja toisaalta rahan avulla harjoitetaan kontrollia oman pelaamisen suhteen.

Kun pelaaja itse kokee oman taloutensa olevan hallitsemattomassa syöksykierteessä ja näkee ainoaksi pelastautumisen mahdollisuudeksi rahapelivoiton, tarvitsee hän usein tukea hallinnan saavuttamiseksi. Käännekohdat haittojen ehkäisyn kannalta ovat silloin, kun arjen käyttörahaa alkaa valua liikaa pelirahaksi sekä silloin, kun rahan puutteita ryhdytään paikkaamaan potentiaalista rahaa etsimällä. Suurimpana haasteena onkin näiden kohtien paikantaminen.

Ongelmapelaajat kuvasivat jälkikäteen pikavippien tai kulutusluottojen ottamista ”järjettömänä” ja kutsuivat ”peliminäksi”, irralliseksi osaksi itseään sitä henkilöä, joka lainaa tai varastaa rahaa pelaamiseen. Pelaajien arjen talous kiertyy vähitellen tiukemmin pelirahan ja potentiaalisen rahan ympärille. Kun taloudelliset ongelmat kasvavat, pakottavuus kohdistuu pelaamisen lisäksi myös rahan saamiseen. Pelaajan on saatava rahaa, jotta hän voi pelata, jotta hän voi voittaa ison voiton ja jotta hän voi maksaa velat takaisin.

Rahapeliongelmien ehkäisyä voidaan tehdä kansalaisjärjestöissä, sosiaali- ja terveyspalveluissa, rahapelipolitiikalla ja vastuullisessa yksinoikeusyhtiössä. Rahan roolit; peliraha, puuttuva raha ja potentiaalinen raha muodostavat yhden pohjan haittojen ehkäisylle. Hallinnan säilyttämistä voidaan edistää esimerkiksi itse asetettavilla pelirajoituksilla tai ajantasaisella tiedolla siitä, kuinka paljon pelaamiseen on kulunut rahaa. Tässä rahapeliyhtiön rooli on tärkeä: vastuullinen rahapeliyhtiö ei sysää kaikkea vastuuta pelaajalle, vaan pyrkii aktiivisesti etsimään keinoja tukea pelaajaa siinä, etteivät rahan roolit arjessa sekoitu.

Kun rahapelaamisen vuoksi alkaa muodostua puutteita arjessa, saattaa ulkopuolisen, esimerkiksi sosiaali- tai terveysalan ammattilaisen kysymys pelaamisesta herättää pohtimaan tilannetta. Rahapeleihin hävityt rahat tekevät suhteellisesti suuremman loven laihempaan lompakkoon. Rahapelaaminen on monelle mieluisa harrastus, mutta se ei saisi näyttäytyä (edes jokseenkin todennäköisenä) mahdollisuutena parantaa taloudellista toimeentuloa.

Kun pelaaja ryhtyy etsimään potentiaalista rahaa, on vaarana että taloudelliset ongelmat kasautuvat nopeastikin. Ensimmäinen pikavippi tai laina puolisolta voi tuntua harmittomalta, mutta kun se on pelattu, on jostain löydettävä rahat takaisin maksamiseen. Kierrettä voi pyrkiä pysäyttämään esimerkiksi lisäämällä tietoa voittamisen todennäköisyydestä tai tukemalla pelaajaa siinä, ettei ”peliminä” pääse irtautumaan. Myös helposti saatavien lainojen sääntely on tärkeää.

Rahapeliyhtiöiden yhdistymistä johtava Olli-Pekka Kallasvuo totesi Ylen haastattelussa, että yhteiskunnan on kohtuullista odottaa, että rahapelituottoja voidaan kasvattaa vastuullisesti. Tämän tulisi tarkoittaa sitä että tuottoja eivät tuota he, jotka pelaavat omiin varoihinsa nähden liikaa. Tarvitaan laaja ote ja eri palveluiden välistä yhteistyötä liiallisen rahapelaamisen ehkäisyyn, jotta raha ja sen puute eivät valtaa pelaajan arkea.

 

Maria Heiskanen 
VTM, väitöskirjatutkija 
Helsingin yliopisto
 

Kallasvuon haastattelun löydät täältä.