Miten herkästä aiheesta voi puhua omalla nimellä?

Työskentelen kannabiskysymysten parissa, ja työssäni olen aina pyrkinyt korostamaan keskustelun ja muiden kuuntelun merkitystä. Twitteristä on tullut minulle tärkeä keskusteluareena. Ajatuksia vaihdetaan yleensä aika pienen porukan kesken, mikä sujuu maltillisesti ja kunnioittavasti. Mutta mitä julkisemmin kirjoitat, sitä rumempaa on myös palaute. Jopa suoranaista haukkumista.

On tärkeää saada asioille kasvot. Kasvojen avulla keskustelua on helpompi käydä ja myös kohdistaa pelkkien nimimerkkien sijaan. Asioista voidaan olla montaa mieltä, mutta toista tulee kunnioittaa.

Miten selvitä?

Itse olen suhtautunut palautteisiin niin, että ne jotka koskevat persoonaani tai vaikka ulkonäköäni, jätän omaan arvoonsa, korkeintaan kiittäen palautteesta. Koskaan en itse sorru henkilökohtaisuuksiin, vaikka haukuttaisiin millaiseksi.

Sen yläpuolella pitää mielestäni aina pysyä. Asiallisiin viesteihin pyrin kuitenkin aina vastaamaan, vaikka ne olisivat provosoiviakin. Koen sen myös velvollisuudekseni, jo työni vuoksi.

Mitä ei tarvitse suvaita?

Eniten ärsyttää ja välillä satuttaakin ammatillisen osaamiseni kyseenalaistaminen. Etenkin jos arvostellaan mielikuvien perusteella sitä, mitä teen. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa se, että yleisesti luullaan, että valistan kouluissa nuoria jakamalla pelkästään yksipuolista, pelottelevaa tietoa. Tai että me EHYT ry:ssä haluamme huumeiden käytön pysyvän laittomana, jotta meillä on työpaikka.

Myös työnantajaani ja kollegoitani arvostelevat asiattomat ja tarpeettomat kritiikit harmittavat. Usein ne pohjautuvat mielikuviin siitä, mitä teemme, eikä arvostelija ole vaivautunut lainkaan selvittämään, pitävätkö mielikuvat paikkansa. Toisaalta tämä on myös haaste meille, miten viestiä toiminnastamme mahdollisimman hyvin.

Ilmainen neuvo kaikkeen: ennen mielikuviin perustuvaa palautetta googlatkaa, käykää nettisivuilla tai osallistukaa koulutuksiin. Koen, että palautetta ei voi valita, etenkään, jos on mukana sosiaalisessa mediassa. Mutta kanavansa voi valita. Itse olen työminälläni Twitterissä, mutta Facebookin olen säästänyt yksityisille keskusteluille.

Ennen Twitteriin menemistä kannattaa tehdä itselle selväksi seuraavat asiat:

Mitä on valmis itsestään jakamaan?

• Henkilökohtaisuuksiin ei kannata vastata henkilökohtaisuuksilla.
• Muista, että sarkasmi ja ironia ovat vaikeita lajeja.
• Kaikkeen ei tarvitse osallistua.
• Kirjoita vain asioita, jotka voi sanoa myös kasvotusten.
   

Kirjoittaja on Miten puhua kannabiksesta -hankkeen asiantuntija. Kolumni on julkaistu aiemmin EHYT Teema -lehdessä 8.