Kun ikäihminen juo liikaa
Alkoholinkäyttöön suhtaudutaan aiempia vuosikymmeniä sallivammin. Yhteiskunnallinen ilmapiiri, kansalaisten asenteet ja arvomaailma ovat muuttuneet. Verottamista, hintapolitiikkaa ja saatavuuden rajoittamista on perinteisesti pidetty Suomessa kustannustehokkaina alkoholihaittojen ehkäisykeinoina. Suomalaisessa alkoholipolitiikassa on siirrytty asteittain sääntelyn aikakaudesta rajoitusten purkamisen aikaan.
Erityinen huoli julkisessa keskustelussa ikäihmisten alkoholinkäytöstä on kohdistunut sodanjälkeisiin suuriin ikäluokkiin. Suurista ikäluokista puhuttaessa on käytetty toisinaan myös ”märän sukupolven” käsitettä. Nykyiset ikääntyneet suhtautuvat alkoholiin ja alkoholinkäyttöön eri tavoin kuin vanhempansa. Suhtautuminen paitsi alkoholin käyttöön, myös humalassa oloon on sallivampaa.
Sosiaalityössä kohdataan ikääntyneiden alkoholin ongelmakäyttöä samalla, kun selvitellään esim. taloudellisia tai asumiseen liittyviä ongelmia ja usein myös hyvin pitkälle kriisiytyneitä elämäntilanteita. llmiö voi jäädä myös näkymättömäksi, koska runsaasti alkoholia käyttävät ikääntyneet eivät usein hakeudu oma-aloitteisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Näkyväksi ongelmakäyttö tulee sairaaloiden ja sosiaalitoimen päivystyksissä.
Ikääntyneen elimistö kestää huonommin alkoholia kuin nuoren tai työikäisen aikuisen, jolloin myös haittavaikutukset ovat voimakkaampia. Monella ikääntyneellä on jokin pitkäaikaissairaus, johon on käytössä pysyvä lääkitys. Alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat olla vaarallisia. Ilmiöllä on myös kansanterveydellinen ulottuvuus: viimeisen kymmenen vuoden aikana 65 vuotta täyttäneiden naisten ja miesten alkoholikuolleisuus on Suomessa kasvanut (Tilastokeskus 2015).
Tilastojen takaa löytyvät ilmiön inhimilliset kasvot. Alkoholin ongelmakäyttö vaikuttaa paitsi ikäihmisen itsensä myös hänen läheistensä arkeen. Ongelmakäyttö rajoittaa, leimaa ja sulkee ulos sosiaalisista suhteista. Todettakoon, että ikääntyneiden naisten alkoholinkäyttö näkyy ikämiesten alkoholinkäyttöä huonommin sekä tutkimuksessa että arjessa.
Sosiaalityön näkökulmasta ikääntyneitä alkoholia runsaasti käyttäviä tullaan kohtaamaan aiempaa useammin ikäihmisten määrän kasvaessa. Ikääntyneiden alkoholin ongelmakäyttö on monimuotoinen ilmiö, joka edellyttää sosiaalityöntekijöiltä erityistä osaamista ilmiön tunnistamiseksi ja puheeksioton ottamista luontevaksi osaksi omia työkäytäntöjä. Sosiaalityön painopiste tulisi siirtää korjaavista ja viimesijaisista palveluista ennaltaehkäisyyn, neuvontaan ja varhaisiin väliintuloihin. Tämä on inhimillisesti arvokasta ja kustannustehokasta toimintaa.
Kirjoittaja tekee tohtorinväitöskirjaa ikääntyneiden naisten alkoholinkäytöstä.
