Kouluterveyskysely avaa nuorten hyvinvoinnin tilaa: Nuorilla menee lopulta hyvin

2025 kouluterveyskyselyn tuloksissa on noussut esiin nikotiinituotteiden käytön voimakas lisääntyminen sekä yläkoulussa että toisella asteella. Voimakkainta käytön lisääntyminen oli ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoiden keskuudessa; vuonna 2023 kolme prosenttia käytti nikotiinipusseja päivittäin, 2025 vastaava luku on 20 prosenttia. Ilmiö  on huolestuttava ja on erittäin tärkeää, että nyt tartutaan toimeen asian suhteen. Millaisia päätöksiä valtakunnan tasolla tehdään muun muassa nikotiinituotteiden ostamisen ikärajojen suhteen? Millaisia keinoja hyvinvointialue- ja kuntatasolla on puuttua asiaan? Mitä oppilaitokset voivat tehdä nikotiinipussien käytön vähentämiseksi, ja millaisia ideoita nuorilla itsellään on tilanteen korjaamiseksi?

Positiivisia suuntauksia

Nikotiinipussien  käytön lisääntyminen herättää huolta, mutta samalla on paljon aihetta iloon nuorten päihteiden käytön suuntausten suhteen. Monessa asiassa tilanne on parantunut vuosien ja vuosikymmenten saatossa merkittävästi.

Tupakointi on suorastaan romahtanut. Esimerkiksi 2010/11 ammatillisten oppilaitosten 1.ja 2.vuoden opiskelijoista 40 prosenttia tupakoi päivittäin, nykyään määrä on enää kuusi prosenttia.  Nuuskan päivittäinen käyttö on hetkellisen noususuhdanteen jälkeen laskenut sekä kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilla  että toisella asteella.

Sähkösavukkeen päivittäisen käytön otaksuttiin lisääntyvän reilusti parin viime vuoden aikana, mutta se onkin lisääntynyt pelkästään ammatillisten oppilaitosten 1.ja 2. vuoden opiskelijoiden keskuudessa. Nousua sielläkin on vain yhden prosenttiyksikön verran kuudesta prosentista seitsemään prosenttiin opiskelijoista.

Moni nuori ei kuitenkaan luokittele itseään päivittäin nikotiinituotteita käyttäväksi, vaan käyttää silloin tällöin ja ehkä jopa useampaa tuotetta. Kun heidän vastauksensa otetaan huomioon, voidaan todeta, että nikotiinituotteiden päivittäinen ja satunnainen käyttö kokonaisuudessaan vähäisempää kuin aiemmin. Vuonna 2017 esimerkiksi kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista käytti nikotiinituotteita 23 prosenttia, nykyisin 17 prosenttia.

Entä miten on alaikäisten alkoholinkäytön laita? Vajaat 20 vuotta sitten kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista 41 prosenttia ei käyttänyt lainkaan alkoholia. Vastaava luku on nyt 71 prosenttia. Raittius on lisääntynyt voimakkaasti myös toisella asteella. Myös humalahakuinen huominen on vähentynyt reippaasti, esimerkiksi 2008/09 ammatillisten oppilaitosten 1.ja 2.vuoden opiskelijoista 40 prosenttia joi itsensä tosi humalaan vähintään kerran viikossa, nyt vastaava luku on 17 prosenttia.

Kannabiskokeilut ovat pysyneet vuosia melko samalla tasolla. Jopa selkeää vähentymistä on havaittavissa kannabiskokeilujen osalta niin kahdeksas-yhdeksäsluokkalaisten keskuudessa kuin toisella asteellakin. Esimerkiksi vuonna 2019 lukion 1.ja 2.vuoden opiskelijoista 14 prosenttia oli kokeillut kannabista ainakin kerran, kun nyt vastaava luku on yhdeksän prosenttia. Muiden laittomien huumausaineiden kokeilut ovat pysyneet marginaalisina.

Hyvät tulokset eivät synny itsestään

Hyvä suuntaus ei ole syntynyt itsestään. Monenlaisilla lakimuutoksilla on vuosien saatossa tehty paljon hyvää, tavoitteena suojata nuoria päihteiden haitoilta. Tietoa päihteiden haitoista on nuorille ollut hyvin saatavilla ja sitä on tuotu esiin muun muassa terveystiedon tunneilla. Oppilaitoksissa on hyvinvointiin liittyviä teemapäiviä ja tempauksia. Päihdekasvatuksella on varsin hyvä jalansija oppilaitoksissa ja sitä toteutetaan yhteistyössä mm. järjestöjen kanssa. Vanhemmat ovat saaneet aiempaa enemmän tukea vanhemmuuteensa mm. juuri päihdekasvatustyön kautta. Nuorten harrastusmahdollisuudet ovat vuosien saatossa lisääntyneet ja niiden merkitys nuoren kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on tunnustettu jo pitkään.

Hyvä suuntaus ei valitettavasti koske kaikkia nuoria. Kouluterveyskyselyn mukaan moni nuori käyttää aivan liikaa nikotiinituotteita, monet juovat itsensä usein humalaan ja kannabiskokeilutkaan eivät monella jää vain kokeilun tasolle. Päihteitä käyttävä nuori ei pääse eteenpäin yksin. Hänet tulee löytää, hänen tilanteensa pitää nähdä. Nuori tarvitsee tuekseen turvallisen ja hänestä välittävän aikuisen; huoltajan, opettajan, kuraattorin, terveydenhoitoalan ammattilaisen. Aikuisen, joka ottaa nuoren haasteet tosissaan ja haluaa auttaa. Nuoren tilanne voi olla haastava, mutta harvoin kuitenkaan toivoton. Mitä aiemmin nuori saadaan avun piiriin, sitä paremmat mahdollisuuden hänellä on saada elämänsyrjästä kiinni.

Hyvä suuntaus ei pysy ennallaan itsestään. Ehkäisevää työtä ja päihdekasvatusta on tehtävä jatkuvasti. Jokaisella nuorella on oikeus saada tietoa päihteistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä sekä mahdollisuuksia pohtia omaa suhtautumistaan päihteisiin sekä keinoja toimia erilaisissa tilanteissa.

Jokaisella nuorella on oikeus saada päihdekasvatusta ikätasoisesti. 8.–9. -luokkalaisten arki ja ajatusmaailma teini-iän myllerryksineen on erilainen kuin toisen asteen opiskelijoiden, joiden kanssa toimiessa itsenäistyminen ja elämänpiirin laajentuminen on otettava huomioon.

Päihdekasvatus on työtä, jota tehdään nyt ja joka vaikuttaa jo nyt. Se on myös työtä, joka auttaa nuorta tekemään hyvinvointiaan tukevia valintoja siinä vaiheessa, kun täysi-ikäisyys koittaa, kun itsenäistyminen, kotoa pois muuttaminen, opiskelijaelämä, ovat ajankohtaisia. Päihdekasvatus on työtä, joka parhaimmillaan vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.

Lisätietoa: Kouluterveyskyselyn tulokset https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset