Kansanterveys ja lobbaus – ”Rahat vai henki?”
Elämme huomattavan kaupallisessa maailmassa. Erilaisia kaupallisia tuotteita on valtavasti ja niiden markkinointi runsasta. Useimmat ihmiset pitävät mainontaa pääsääntöisesti myönteisenä ja informaatiota antavana asiana. Kaupalliset tahot voivat kuitenkin vaikuttaa terveyteemme.
On monia terveyden kannalta myönteisiä, ja myös sellaisena markkinoituja tuotteita. Ongelmana ovat terveydelle haitalliset tuotteet. Huomattavan epäterveelliset ja vaaralliset tuotteet on lainsäädännöllä yleensä kielletty. Iso ongelma on kuitenkin se, että raja epäterveellisen ja terveellisen tuotteen välillä on usein häilyvä. Tällöin olennaista on epäterveellisen tuotteen käyttömäärä.
Kansanterveyden kannalta haitallisia ovat sellaiset epäterveelliset tuotteet, joita väestö tai joku väestöryhmä käyttää runsaasti. Kun epäterveellistä tuotetta käytetään runsaasti, on kyseessä suuri taloudellinen intressi sekä tuotteen tuottajalle että myyjälle. Liiketoimintaa ylläpidetään muun muassa mainonnan ja vaikuttamistyön turvin.
Kuluttajien vuotuiset alkoholimenot ovat Suomessa noin 5 miljardia euroa. Maailmanlaajuisesti esimerkiksi Coca Colan vuotuinen liikevaihto on yli 30 miljardia euroa ja voitto lähes 8 miljardia. Pelkästään markkinointiin yhtiö käyttää vuosittain noin 4 miljardia, mikä on kaksinkertainen määrää verrattuna esimerkiksi WHO:n koko budjettiin.
Historiallinen tupakkaesimerkki
Klassinen esimerkki lobbauksesta koskee tupakkateollisuutta. Vuonna 1953 kuuden suurimman tupakkajätin johtajat kokoontuivat pohtimaan yhteisiä toimenpiteitä, kun R. Dollin tutkimus Englannissa ja E. Wynderin tutkimus USA:ssa olivat vakuuttavasti osoittaneet tupakoinnin keskeisen roolin keuhkosyövän synnyssä. Tupakkajätit päättivät kieltää kaiken tutkimusnäytön.
Vaikka seuraavien vuosikymmenien aikana tupakoinnin mittavat terveyshaitat myös sydän- ja verisuonitautien sekä monien muiden tautien kohdalla varmistuivat, tupakkateollisuus kieltäytyi hyväksymästä ne ja toteutti hyvin monitahoisia ja aggressiivisia vastatoimia. Tupakkateollisuuden lobbaustyö vetosi usein tutkimustulokset kyseenalaistavaan argumenttiin: ”Asia on vielä epäselvä”.
Tilanne muuttui ratkaisevasti vasta vuonna 1998 USA:ssa. Oikeuden päätöksellä tupakkateollisuus joutui myöntämään tupakan terveyshaitat ja myöntymään suuriin korvauksiin. Kansanterveydelliset vauriot olivat kuitenkin ehtineet kasvaa valtaviksi, kun tupakoinnista oli tullut juurtunut tapa ja se oli aiheuttanut monelle voimakasta riippuvuutta. Tupakan aggressiivinen lobbaus jatkuu kehitysmaissa edelleen. Tupakkaan kuolee maailmassa edelleen vuosittain noin 8 miljoonaa ihmistä.
Tupakkateollisuuden massiiviset, globaalit lähes 50 vuotta jatkuneen lobbauksen vaikutukset näkyivät myös Suomessa. Oikeustieteen professori Erkki Aurejärvi on kuvannut selvityksessään yksityiskohtaisesti tupakkateollisuuden härskiä toimintaa Suomessa.
Alkoholi ja tupakka kauppatavarana
Tupakka ja alkoholi ovat klassisia esimerkkejä elinkeinoelämän huomattavasta ja usein tuloksellisesta vaikuttamistyöstä, jonka seuraukset ovat olleet monen terveydelle hyvin haitallisia.
Tupakka on aiheuttanut ja aiheuttaa yhä suurta kuolleisuutta ja terveyseroja. Tupakkateollisuuden aggressiivisen markkinoinnin ja vaikuttamistoiminnan ansiosta tupakointi on ollut Suomessakin yleistä ja sadat tuhannet suomalaiset ovat kuolleet tupakan aiheuttamiin sairauksiin.
Tupakkalainsäädännön kiristyessä ja asenteiden muuttuessa on teollisuuden vaikuttamistoiminta varsinaisten tupakkatuotteiden osalta kutistunut. Kuitenkin sähkösavukkeiden ja nuuskan parissa nähdään taloudellisia kasvumahdollisuuksia ja aktiivista vaikuttamistoimintaa.
Alkoholi on toinen tuoteryhmä, joka aiheuttaa suuria kansanterveydellisiä vaurioita. Sen vuoksi yhteiskunta on päättänyt varsin tiukasta alkoholipolitiikasta. Elinkeinoelämä pyrkii eri tavoin vastustamaan liiketoimintaansa haittaavia säädöksiä ja verotusta. Kun Suomessa myytävästä alkoholista noin puolet on olutta, on mahdollista huomata, kuinka aktiivista lobbausta Panimoliitto on sen osalta tehnyt. Myös varsin keskittyneellä vähittäiskaupalla on ollut aktiivinen rooli alkoholipolitiikassa viime vuosina. Suomenkin oloissa harvinaisen rajua lobbaus- ja vaikuttamistoimintaa nähtiin parin vuoden takaisen alkoholilakikäsittelyn yhteydessä.
Lobbauksen keinot
Vaikuttamisen ja lobbauksen keinot ovat maailmanlaajuisesti ja pitkälti tuotteesta riippumatta samanlaisia. Näkyvin muoto on intensiivinen ja usein jopa ”tieteellisesti suunniteltu” mainonta, joka on yhä enemmän muuttumassa monitahoiseksi markkinoinniksi, jossa hyödynnetään ihmisiä ja asiakkaita koskevia tietovarantoja. On myös yleistä, että elinkeinoelämä osallistuu joko itse tai bulvaaniensa kautta julkiseen keskusteluun. Tällöin keskustelussa painotetaan ihmisen omaa vastuuta, tuodaan esille osatotuuksia ja vähätellään tutkimusevidenssiä.
Lobbauksessa olennaista on myös firman maineen puhdistaminen ja ystävien hankkiminen hyviä hankkeita tukemalla. Meillä Suomessa jääkiekon ja panimoteollisuuden välinen ”ystävyys” näkyy hyvin kaukaloiden ja pelipaitojen mainoksissa. Päätöksentekijöihin lobbarit vetoavat usein työllisyysargumenteilla. Lobbauksen aggressiivisempia muotoja nähdään nykyään paljon sosiaalisessa mediassa, muttei suoraan firmojen taholta vaan heidän kätyriensä nimissä. Tämä on hyvin usein vastustajien leimaamista ja suoranaista vihapuhetta.
Elinkeinoelämän vaikuttaminen on tiettyyn rajaan asti normaalia demokraattista toimintaa. Huolestuttavaa kuitenkin on toiminnan tapahtuminen ”kulissien takana” sekä valtava epätasapaino elinkeinoelämän lobbaukseen käytettävien mittavien resurssien ja terveystyön vaatimattomien resurssien välillä. Huomattava ongelma on myös se, että vaikutteet ja esimerkiksi EU:n säädökset tulevat Suomen rajojen ulkopuolelta. Näiden taustojen selvittäminen on vaikeampaa. Myös epätasapaino kaupallisen ja terveyspuolen vaikuttamistoiminnan välillä esimerkiksi Brysselissä on valtava. Nämä päätökset ovat myös paljon kauempana väestön demokraattisesta kontrollista kuin omassa eduskunnassamme.
Kirjoittaja on toiminut WHO:n kansantautien ehkäisyn ja terveyden edistämisen johtajana Genevessä ja tehnyt pitkän työuran 1970-luvulta alkaen suomalaisten kansanterveyden edistämiseksi muun muassa kansainvälisesti tunnetun Pohjois-Karjala-projektin johtajana ja THL:n pääjohtajana. Pekka Puska on EHYTin valtuuston puheenjohtaja.
