Järjestöillä olennainen rooli koronan jälkihoidossa

”Pidä huolta itsestäs, ja niistä jotka kärsii. Anna almu sille, joka elääkseen sen tarvii. Muista siellä rakentaa, missä koti maahan sortuu. Koeta niitä rohkaista, jotka päätöksissään horjuu.” Pave Maijasen laulun sanoissa on tässä ajassa enemmän merkitystä kuin hetkeen.

Olemme eläneet koronaepidemian keskellä jo yli vuoden. Rokotteiden saapumisen ja rajoitusten purkamisen jälkeen elämä alkaa taas asettua uomiinsa. On ihmeellistä nähdä ystäviä ja sukulaisia. Kaikkia rakkaita joita, ei ole nähnyt aikoihin elämän piirin kaventuessa.

Korona on kurittanut maailmaa kovalla kädellä, niin myös Suomea. Näemme kuukausien, vuosien jopa vuosikymmenen päästä, mitä esimerkiksi eristyneisyys, koulujen ja oppilaitosten etäaika, yksinäisyys ja lukuisten sote-palvelujen katkokset ovat aiheuttaneet.

Me järjestöt olemme uuden edessä. Työtämme tarvitaan jälleenrakennuksessa kipeästi. Perheiden vaikeudet ja lastensuojelun asiakkaiden tuen tarve ovat lisääntyneet korona-epidemian aikana. Lasten mielenterveysongelmat ovat kasvussa ja koulun ja oppilashuollon palveluita on ollut entistä vaikeampi saada. Kasaantuvat ongelmat ovat lisänneet lastensuojelun asiakkuuksia. Omaa kieltään kertovat synkät uutiset, joita olemme lukeneet nuorten väkivaltaisuuden lisääntymisestä.

Asunnottomille, yksinäisille ja päihteiden kanssa kamppaileville tilanne on ollut vaikea kohtaamispaikkojen ja päivätoimintakeskusten jouduttua sulkemaan ovensa. Esimerkiksi EHYTin ylläpitämät Elokolot ovat monelle paikka, jossa voi viettää aikaa rauhallisessa ympäristössä, lukea lehteä ja syödä lämpimän puuron. Kun nämä tärkeät tukisatamat eivät olleet toiminnassa, monen tilanne kurjistui entisestään.

Vaikka koronavirus saadaan hallintaan, ihmisten ahdistuneisuus ja masennus pysyvät. Koronasta koituvat mielenterveysongelmat näkyvät koko laajuudessaan vasta epidemian jälkeen. Mielenterveys on voinut olla koetuksella, mutta siihen ei ole haettu apua, koska koronan hoito on ollut ensisijalla.

Useat meistä siirtyivät etätöihin. Osalle se sopi erinomaisen hyvin ja osalle ei. Etätyö on saattanut muuttaa täysin arjen rutiinit ja vienyt hengähdystauot, jotka kannattelevat normaalissa elämässä. Lomautukset ja pelko työn menetyksestä ahdistavat. Psyykkinen paine on saattanut lisääntyä ja pahaa oloa on lievennetty reippaammalla alkoholin tai muiden päihteiden käytöllä. Vaikka keskellä työviikkoa. Osalle ihmisistä päihteet ovat entistä suurempi ongelma. Esimerkiksi ne, jotka juovat paljon, juovat nyt entistä enemmän. Ihmisten hätä ja ongelmat ovat jääneet koronapandemia jalkoihin. Henkilöstöä on siirretty muihin tehtäviin, palveluita on karsittu. Piiloon jäävää ongelmavyyhteä on kasvattanut muun muassa se, että monia matalan kynnyksen palveluita on jouduttu vähentämään.

On yleisesti tiedossa, että mitä varhaisemmin ongelmiin päästään käsiksi, sitä paremmin asioihin voidaan myös vaikuttaa. Järjestöjen on nyt aika valmistautua tulevaan. Kolmannen sektorin merkitys kasvaa kriisin jälkihoidossa. Poikkeustila keskeytti järjestöjen toimintoja, mutta samalla järjestöt löysivät uusia toimintatapoja tavoittaakseen apua tarvitsevia. Tämä osoittaa suurta valmiutta reagoida muuttuviin tilanteisiin sekä kykyä ryhtyä nopeisiin muutoksiin palveluiden turvaamiseksi. Korona vahvisti kolmannen sektorin roolia viranomaistoiminnan kumppanina. Järjestöillä on edessä ratkaisevan tärkeä rooli ihmisten auttamisessa ja tukemisessa. Pidetään huolta toisistamme!

Teksti on ilmestynyt aiemmin EHYT Järjestö -lehdessä.