Antti Maunu: Helpot ja vaikeat keinot
Helppoja selityksiä olivat alkoholin saatavuuteen, ihmisten ostovoimaan ja sosiaaliseen kontrolliin liittyvät tekijät. Ihmiset juovat, kun juomaa saa helposti ja halvalla eikä lähiympäristö tuomitse tai rankaise juomisesta.
Vaikeat selitykset liittyvät siihen, miksi ihmiset käyttävät rahansa ja aikansa nimenomaan alkoholiin. Ihminen ei ole viemäri, joka imee loputtomasti viinaa, jos rajoitukset poistetaan. Juomiselle tai juomattomuudelle on muitakin syitä ja motiiveja. Nämä liittyvät arvoihin, tunteisiin, tapoihin sekä muihin sosiaalisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. Ne ovat näkyvän juomiskäyttäytymisen näkymättömiä syitä, joiden merkitystä todelliselle juomiselle tai juomattomuudelle on usein vaikea havaita mutta jotka siitä huolimatta vaikuttavat.
Helpot keinot hillitsevät oireita, mutta eivät syitä
Myös juomisongelmien ehkäisemiseen on helppoja ja vaikeita keinoja. Helpot keinot vaikuttavat suoraan alkoholin saatavuuteen ja mielipideilmastoon. Viime aikoina esillä on ollut mm. alkoholin mielikuvamainonnan rajoittaminen, anniskelupaikkojen aukiolon lyhentäminen ja keskioluen vieminen Alkoon. Kiistaton tutkimusnäyttö antaa olettaa, että näiden keinojen käyttö nostaa juomisen aloitusikää, vähentää alkoholin kokonaiskulutusta ja sitä kautta ehkäisee ongelmia. Keinojen käyttö on vain tahdosta kiinni.
Toisaalta helpoilta keinoilta ei pidä odottaa liikoja. Ne hillitsevät niin sanotusti taudin oireita, mutta eivät sen syitä. Ne eivät vaikuta juomisen sosiaalisiin ja kulttuurisiin motiiveihin. Siksi juomisongelmien ehkäisyssä tarvitaan myös vaikeampia keinoja, jotka vaikuttavat siihen, miksi ihmiset ylipäänsä vievät alkoholia elimistöönsä.
Hyvä arki ja yhteenkuuluvuuden tunne keskiössä
Keskeisimpiä juomisen syitä on pyrkimys kokea yhteenkuuluvuuden tunteita. Pullon äärellä oma kaveriporukka tuntuu entistä paremmalta, puolitutuista tulee sydänystäviä ja uusiinkin ihmisiin on helpompi tutustua. Erillisistä minuista muodostuu yksi, suuri Me. Tilastojen mukaan ihmiset juovat eniten pari−kolmekymppisinä nuorina aikuisina. Ei ole sattumaa, että samassa elämänvaiheessa on irtauduttu vanhemmista, naapureista ja muista lapsuuden kasvuympäristöstä ja luodaan omaa, yksilöllistä identiteettiä ja sosiaalisia sitoumuksia, jotka voivat kantaa koko loppuelämän ajan. Juominen on suomalaisessa kulttuurissa tärkeä yhdessäolon tekniikka.
Tästä syystä keskeinen ehkäisevän päihdetyön keino on tuottaa ja tukea muita kuin juomiselle perustuvia ryhmäytymisen tapoja. Sen lisäksi, että vahva yhteenkuuluvuuden tunne ehkäisee päihde- ja mielenterveysongelmia, sen on osoitettu esimerkiksi vähentävän opintojen keskeyttämistä. Jos viihtyy jokapäiväisessä arjessaan, ei sitä ole tarpeen ylittää päihteillä tai lähteä muuten karkuun. Käytännössä tämän tekeminen on vaikeaa, mutta onnistuessaan se tuottaa vahvaa tulosta.
Kenen vastuulla ongelmien ehkäisy?
Päihdeongelmien ehkäisyllä ei ole omistajuutta. On ajanhukkaa kiistellä siitä, kenen vastuulla ongelmien ehkäisy on. Jokainen on vastuussa omalla tontillaan: lainsäätäjät turvallisesta yhteiskunnasta, mainostajat hyvän elämän mielikuvista mediassa, vanhemmat kodista ja opettajat kouluyhteisöstä. Pääasia on, että ehkäisevää työtä tehdään ja ymmärretään, miksi sitä tehdään. Ehdotan seuraavaa tavoitetta: mihin hyvänsä ihminen elämässään pyrkiikin, elinympäristön on tarjottava siihen houkuttelevampia ja kestävämpiä keinoja kuin päihteet.
Kirjoitus on julkaistu Nyyti ry:n blogissa.
Antti Maunu
erityissuunnittelija
