Ehkäisevän päihdetyön peruskäsitteet

KUPLA-hanke edistää korkeakouluissa tehtävää ehkäisevää päihdetyötä – siis mitä? Sosiaali- ja terveysalaa tuntemattomalle ehkäisevä päihdetyö käsitteenä ja asiana saattaa olla hyvin tuntematon, vaikka itse asia ei ole mitään rakettitiedettä. Tämä kirjoitus esittelee ehkäisevän päihdetyön taustaa ja peruskäsitteitä.

Mikä?

Ehkäisevä päihdetyö, josta käytetään ammattisanastossa toisinaan lyhennettä EPT, on nimensä mukaisesti toimintaa, joka pyrkii ehkäisemään päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja. Ehkäisevää päihdetyötä on esimerkiksi käyttäjien tiedottaminen päihteiden riskeistä ja terveysvaikutuksista, päihteiden kysynnän ja saatavuuden vähentäminen tai ihmisten psyykkisen ja fyysisen terveyden tukeminen.

Mistä lähtien?

Ehkäisevä päihdetyö käsitteenä on syntyisin 90-luvulta. Ehkäisevä päihdetyö oli tätä ennen sisällytettynä vanhahtavasti nimettyyn raittiustyöhön. Vuodesta 2015 on ollut voimassa laki ehkäisevästä päihdetyöstä, joka velvoittaa kunnat organisoimaan alueellaan ehkäisevää päihdetyötä. Ehkäisevä päihdetyö on jo vanhastaan pohjannut valtion ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyöhön.

Miksi?

Päihdehaitat aiheuttavat valtavia yhteiskunnallisia kustannuksia ja heikentävät koko yhteisön hyvinvointia. On tehokkaampaa ehkäistä haittojen syntymistä ennalta kuin korjata niitä jälkikäteen.

Korkeakouluissa?

Korkeakouluissa tulisi olla opiskelijoiden päihdeohjelma, jossa kiinnitetään huomiota myös ehkäisevään toimintaan. Korkeakouluympäristössä ehkäisevää päihdetyötä ovat esimerkiksi riittävät ohjauksen verkostot, puheeksiottoon koulutetut henkilökunta ja järjestöaktiivit, turvallinen opiskeluympäristö ja mahdollisuudet päästä osaksi erilaisia sosiaalisia verkostoja.

Ketkä tekevät?

Valtakunnallisella tasolla ehkäisevää päihdetyötä tekevät esimerkiksi eri ministeriöt ja niiden alaiset toimijat, kuten sosiaali- ja terveysministeriö, THL, Valvira ja Liikenneturva. Lisäksi valtakunnallisella tasolla työtä tekevät monet järjestöt, kuten EHYT ry. Alueellisella ja paikallisella tasolla ehkäisevää päihdetyötä tekevät esimerkiksi kunnat peruspalveluineen ja paikalliset järjestötoimijat.
Korkeakoulukentällä EPT:tä tekevät valtakunnalliset organisaatiot kuten Nyyti ry ja YTHS sekä korkeakoulun oma hyvinvointihenkilökunta (esim. opintopsykologit, korkeakoulupapit, opinto-ohjaajat, opettajatuutorit…). Myös opiskelijajärjestöillä on paikkansa ehkäisevässä päihdetyössä: järjestöt tarjoavat jäsenilleen sosiaalisia verkostoja ja voivat vaikuttaa hyvinvointia tukevan opiskeluympäristön muodostumiseen. Myös opettajatuutori tai kuka tahansa välittävä, luotettava aikuinen voi olla suojaava tekijä. Samoilla suojaavilla tekijöillä ehkäistään paitsi päihdehaittoja, myös mielenterveyden haittoja.

Mitä haasteita?

EPT käsitteenä saattaa olla hyvinkin tuntematon korkeakoulukentällä – paitsi niiden toiminnassa, jotka ovat koulutukseltaan sosiaalialalla tai muutoin perehtyneitä aiheen tematiikkaan. EPT ei aja kieltolakia, vaan pyrkii vähentämään käyttöön liittyviä haittoja, mutta silti ehkäisevä päihdetyö saatetaan mieltää pakkoraitistamiseksi tai sen ajatellaan keskittyvän pelkästään alkoholiin ja oluen promillerajojen sääntelyyn. Kun mielikuva EPT:stä on väärä ja tunkkainen, sen hyötyjen esitteleminen voi olla haastavaa.

Lisäksi suomalaiseen kulttuuriin kuuluu voimakkaasti ihmisten yksityisasioiden ja yksityisyyden kunnioittaminen. Sen vuoksi ajatellaan, että jokaisen päihteidenkäyttö on tämän oma yksityisasia, johon ei sovi sekaantua. Kuitenkin, vaikka monet pitävät alkoholinkäyttöä jokaisen omana asiana, on moni kokenut huolta läheisen alkoholinkäytöstä.

Opiskelijakulttuuri ja opiskelijoiden päihdekulttuuri nähdään usein hyvin alkoholipitoisena. Tämä ei ole täysin todenmukaista, koska opiskelijakulttuuri on paljon muutakin kuin biletystä – opiskelijakulttuuri pitää sisällään esimerkiksi monimuotoisen ja elinvoimaisen laulukulttuurin sekä erilaisten opiskelijayhdistysten tapahtumat, joilla voi olla jopa yli satavuotiset perinteet. Opiskelijajärjestöt järjestävät monipuolisesti erilaisia tapahtumia opintopiireistä illanistujaisiin ja myyjäisistä urheilukisoihin. Opiskelijatapahtumat eivät myöskään ole vain krapulahakuisille juomareille – 10% opiskelijoista ei käytä lainkaan alkoholia ja ylipäänsä korkeakouluopiskelijoiden alkoholinkäyttö on vähentynyt. Opiskelijakulttuurissa on kuitenkin vielä korjaamisen varaa, sillä korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan noin puolet opiskelijoista kokee kohtaavansa kummeksuntaa, mikäli valitsevat juhlissa alkoholittoman vaihtoehdon.

Alan sanastoa vasta-alkajille:

Päihde

Asia, jolla saa pään sekaisin eli päihtymistilan. THL:n määritelmän mukaan päihteitä ovat “ilman hoidollista tavoitetta käytetyt, psyykkisiin toimintoihin vaikuttavat aineet. Yleisiä päihteitä ovat alkoholi, impattavat aineet ja huumeet, sekä päihtymystarkoitukseen käytetyt lääkkeet.”

Lääkkeiden väärinkäyttö

Kun lääkettä käytetään vastoin lääkärin antamia ohjeita tai muuhun tarkoitukseen kuin sitä on määrätty, tai kun syöt kaverin lääkkeet omien sijasta. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen (2016) mukaan 1,4 % korkeakouluopiskelijoista oli käyttänyt lääkkeitä päihteenä ja noin 3,5 % opiskelijoista oli käyttänyt lääkkeitä ja alkoholia päihtymistarkoituksessa.

Suojaavat tekijät

Asioita, jotka suojaavat ihmistä päihdehaitoilta. Suojaavat tekijät voivat liittyä yksilön, ympäristön tai yhteisön ominaisuuksiin. Voidaan puhua myös ulkoisista ja sisäisistä suojaavista tekijöistä: ulkoisia suojaavia tekijöitä ovat esimerkiksi vakaa kasvuympäristö, sosiaalinen tuki ja hyvät sosiaaliset verkostot, koulutus sekä työ ja toimeentulo. Sisäisiä suojaavia tekijöitä puolestaan ovat esimerkiksi vuorovaikutustaidot, hyväksytyksi ja kuulluksi tulemisen tunne, psyykkinen hyvinvointi ja hyvä itsetunto. Yksi tapa tehdä EPT:tä on näiden suojaavien tekijöiden vahvistaminen ihmisen elämässä.

Puheeksiotto

Puheeksiotto ei ole rangaistus tai nenäkästä puuttumista toisen yksityisasiaan, vaan puheeksiotto on huolestuneen läheisen tapa ilmaista huolensa ja kysyä, onko läheisellä kaikki hyvin ja haluaisiko hän mahdollisesti puhua tilanteestaan luottamuksellisesti jollekulle.

Päihdekulttuuri

Päihteiden käyttöön, päihteisiin liittyviin käsityksiin ja mielikuviin sekä tapoihin liittyvien aineettomien arvojen joukko. Suomalaiseen päihdekulttuuriin kuuluu esimerkiksi krapulan glorifiointi ja uskomus siitä, että kaiken saa anteeksi, jos oli teon tehdessään humalassa – ns. kännissä ja läpällä -ajattelu sekä suojakännin käsite ovat esimerkkejä tällaisesta päihdekulttuurista.

Kirjoitus on julkaistu alun perin KUPLA – opiskelijat päihdekulttuurin uudistajina -hankkeen blogissa.