Sosiaalinen eriarvoisuus muuttaa muotoaan

Länsimainen poliittinen idea perustuu paljolti siihen, että ainoastaan kyvyt ja motivaatio ratkaisevat ihmisen pärjäämisen elämässä ja aseman yhteiskunnassa. Näin ei kuitenkaan koskaan todellisuudessa tapahdu.

– Periytyminen sukupolveltatoiselle on edelleen perustavanlaatuinen syy sosiaaliselle eriarvoisuudelle. Vanhemmat ja heidän sukupolvensa vaikuttavat keskeisesti siihen, kuinka eriarvoisia lapsista tulee, taustoittaa Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola.

Muun muassa sosiaalista eriarvoisuutta ja sen periytyvyyttä sekä perheenmuodostusta ja hyvinvointivaltioasenteita tutkinut Erola kuuluu alansa kärkinimiin. Parhaillaan hän johtaa Euroopan tutkimusneuvoston ERC:n rahoittamaa Intergenerational Cumulative Disadvantage and Resource Com-pensation (INDIRECT) -nimistä tutkimushanketta.

Koulutus, luokka ja tuloerot ratkaisevat

Sosiaalisessa kanssakäymisessään ihmiset automaattisesti ja jatkuvasti järjestelevät itseään ja muita ryhmiin. Syntyy hierarkioita, joista toiset ovat relevantteja ja reiluja – toiset eivät. Yhteiskunnan arvot ja asenteet vaikuttavat keskeisesti käsitykseen näistä hierarkioista ja niiden luomasta sosiaalisesta eriarvoisuudesta.

– Historiasta löytyy paljon muutoksia sen suhteen, mitä pidetään hyväksyttävänä ja mitä ei. Parisataa vuotta sitten oli täysin tavallista, että pelkästään perhetausta määrää lapsen tulevan yhteiskunnallisen aseman.

– Tänä päivänä pidämme koulutusta, luokkaa ja tuloeroja sosiaalisen eriarvoisuuden keskeisinä tekijöinä. Ne liittyvät edelleen esimerkiksi etnisten ryhmien tai sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen.

Erola muistuttaa, että myös käsitykset koulutuksen, luokan ja tuloerojen merkityksestä ja suhteista vaihtelevat.

Suomessa oli taannoin vahva luokkayhteiskunta, jossa kaikki yhteiskunnallisesti merkittävät erot liittyivät ammattiin tai yhteiskunnalliseen järjestykseen perustuvaan asemaan. Muutama vuosikymmen sitten maassamme korostettiin tuloerojen merkitystä.

Nyt ja jatkossa pohditaan paljon koulutuksen merkitystä eriarvoisuuden jakautumisessa.

Hyväosaisin joukko karkaamassa muilta Pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusideana on ollut parantaa äärimmäisessä köyhyydessä eläneen työväenluokan asemaa ja toimeentuloa. Tulonjaon tasaaminen Suomessakin onnistui hyvin. Silti samaan aikaan on vaalittu ajatusta, jonka mukaan kyvyistä, motivaatiosta ja jopa onnesta pitää yhteiskunnassa pystyä palkitsemaan.

– Kehityksen seurauksena yhteiskunnan hyväosaisin joukko on hyväosaisuudessaan päässyt muilta karkuun niin tulojen kuin muidenkin hyvinvoinnin ulottuvuuksien suhteen. Nyt käymme keskustelua tästä tilanteesta. Erityisesti meidän pitäisi pohtia eriarvoisuuden merkitystä ja vaikutusta, Erola toteaa.

– Onko ok, että meille on muodostunut yhteiskunnallinen eliitti? Missä vaiheessa ja miten tilanteeseen pitäisi puuttua?

Sosiologien synkimmän skenaa-rion mukaan pieni parhaiten voivien joukko jatkaa karkumatkaansa. Lopulta ero eliittiin kasvaa niin suureksi, etteivät keskiluokan lapset enää pysty siirtymään sinne. Keskiluokka alkaa suojella omia etujaan ja lapsiaan putoamasta sosiaalisessa asemassa alaspäin, mikä puolestaan estää heikoimmista asemista ponnistavia pääsemästä keskiluokkaan. 

Siis kun keskiluokka kokee asemansa uhatuksi, se haluaa vähentää yhteiskunnan sosiaalista liikkuvuutta. Silloin siirrymme jälleen luokkayhteiskuntaan, jossa ihmisen tausta määrää hänen loppuelämänsä sosiaalisen aseman.

 

Laman lapset  näkyvät tilastoissa

Erolan mukaan sekä sosiaalisen eriarvoisuuden periytyminen että koettu sosiaalinen eriarvoisuus vähentyivät Suomessa selvästi sotien jälkeen 1990-luvun alkuun asti.

 – Suurten erojen poistuttua pienet vivahteet kuitenkin tulivat entistä näkyvämmiksi.

Esimerkkinä Erola mainitsee 1990-luvun alussa vallinneen laman vaikutuksen.

Laman aikana työmarkkinoille tulleiden luokka-asema periytyi vahvemmin kuin heitä nuoremmilla tai vanhemmilla. Kun työpaikkoja oli niukasti tarjolla, vanhempien sosiaalisten suhteiden merkitys nuorten aikuisten luokka-aseman määräytymiselle korostui. Ja jos miehet eivät olisi panostaneet koulutukseensa, lamasukupolven luokka-aseman periytyvyys olisi ilmennyt vieläkin voimakkaammin.

– Laman aikana työttömyys ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys kasvoi korkealle tasolle ja on pysynyt siellä sen jälkeen. Laman jälkeen myös tuloerot lähtivät pysyvästi nousuun. Molemmat seikat näyttävät vaikuttavan seuraavaankin sukupolveen, Erola mainitsee.

– Tutkimustulosten ja vertailujen mukaan lapsuuden aikana koettu vanhemman työttömyys kaksinkertaistaa lapsen todennäköisyyden päätyä sosiaaliturvan asiakkaaksi. Mikäli vanhemmat ovat saaneet työttömyytensä aikana sosiaaliturvatukea, todennäköisyys nousee nelinkertaiseksi.

Sosiaalista eriarvoisuutta vähentämällä  kavennetaan hyvinvointi- ja terveyseroja

Kun hyvinvointi- ja terveyseroja pyritään kaventa-maan, on vaikutettava terveyserojen sosiaalisiin taus-tatekijöihin ja niissä vallitsevaan eriarvoisuuteen.

• Vaikutetaan sosiaaliseen eriarvoisuuteen, esimerkiksi koulutukseen, tulonjakoon, työllisyysmahdollisuuksiin, verotukseen
• Turvataan terveelliset elinolot (asuminen, työolot, ympäristö) kaikille
• Vähennetään haitallisille aineille altistumista (työaltisteet, ympäristöaltisteet, elintavat mm. alkoholi, tupakka, ravinto)
• Vähennetään haavoittuvuutta (sosiaaliset verkostot, erityinen tuki haavoittuvassa asemassa oleville)
• Estetään eriarvoisia seurauksia (esim. palvelujen saatavuus ja laatu yhdenvertaiseksi)

 

Teksti Vesa Ville Mattila, kuvitus Henna Ryynänen. Juttu on julkaistu uusimmassa EHYT Teema -lehdessä 13, jonka aiheena on eriarvoisuus.