Mitä suomalaiselle rahapelijärjestelmälle pitäisi tehdä?

Suomea verrataan monessa asiassa, myös rahapelaamisessa, muihin Pohjoismaihin. Se on luonnollista, koska yhteiskuntina ne muistuttavat toisiaan. Kaikkien pyrkimyksenä on ollut rakentaa kansalaisia tukevaa hyvinvointiyhteiskuntaa, vaikkakin eri painotuksin ja eri tahtiin. Valtiot ovat myös omaksuneet käytäntöjä ja lainsäädäntöä toisiltaan.

Suomea verrataan monessa asiassa, myös rahapelaamisessa, muihin Pohjoismaihin. Se on luonnollista, koska yhteiskuntina ne muistuttavat toisiaan. Kaikkien pyrkimyksenä on ollut rakentaa kansalaisia tukevaa hyvinvointiyhteiskuntaa, vaikkakin eri painotuksin ja eri tahtiin. Valtiot ovat myös omaksuneet käytäntöjä ja lainsäädäntöä toisiltaan.

Eroista huolimatta rahapelikeskustelun aiheet ovat aika lailla samoja: monopoli, rahapelimainonta, pikavipit, rahapeliongelman hoidon järjestäminen ja luvattoman pelitarjonnan torjuminen.

Suomessa monopolikeskustelu on ollut vilkasta kuluvan vuoden syksystä lähtien, aiheena on ollut pääasiassa monopolin oikeutus- ja vastuukysymykset. Norjassa keskustelussa on keskitytty lähinnä hevospelien, Rikstoton, liittämisestä valtionyhtiö Norsk Tippingiin. Hevosala vastustaa muutosta, koska pelkää tuottojensa vähenevän. Norjan monopoli on tiukin eli kaikkeen rahapelaamiseen tarvitsee pelaajakortin, jossa on maksimiraja päivittäiselle ja kuukausikohtaiselle kulutukselle.

Jo 2018 Ruotsissa käytettiin 720 miljoonaa euroa rahapelien mainontaan. Viime vuodesta mainonnan rahallinen arvo on laskenut, tänä vuonna syyskuuhun loppuun mennnessä mainontaan oli käytetty noin 430 miljoonaa euroa.*