Yhteisöllisyys − juomisongelmien syy ja ratkaisu
Ihan tavallisia asioita -sivusto
Myös päihdeongelmien ehkäisyyn otetaan sivustolla kantaa. Viesti on selvä: ”Älä tutustuta [lasta tai nuorta] alkoholiin tai edes sen hajuun. Se vain nopeuttaa päihteiden käytön aloittamista. Oma tapasi käyttää päihteitä siirtyy lapselle.”
Alkoholiongelmia torjutaan siis rakentamalla aikuisten yhteisö, joka toimii patona nuorten ja alkoholin välillä. Kun kaikki yhteistuumin kieltäytyvät antamasta nuorille alkoholia ja humalajuomisen mallia, niin nuoret eivät juo eikä ongelmia synny.
Avaus on herättänyt vilkasta keskustelua. Niin ikään nettisivun muotoon laadittu vastine Epätavallisia asioita tarkastelee asiaa sen kannalta, kuinka yhteisöt oikeasti syntyvät ja kuinka niitä voidaan vahvistaa.
Epätavallisia asioita -sivusto
Sivustolla korostetaan, että yhteisöllisyys voi myös perustua asioille, jotka eivät ole virallisen yhteiskunnan silmissä arvokkaita tai hyödyllisiä. Yhteisö, johon nuori kasvaa voi olla sekakäyttäjien tai pikkurikollisten yhteisö. Yhteisö voi olla passiivinen ja passivoiva. Mutta se on silti yhteisö, johon moni kuuluu ja kokee omakseen, koska on kasvanut siihen.
Tästä näkökulmasta paitsi nuorten juomisen torjunta, myös sen syyt voivat olla yhteisöllisiä.
Juominen voi olla keskeinen yhteisöä yhdistävä tekijä. Tällainen yhteisö johtaa helposti päihdeongelmiin, koska päihteet muodostuvat osaksi ryhmän jäsenten minäkuvaa ja ryhmäidentiteettiä.
Usein tällaisen tilanteen taustalla on muiden yhteisöjen heikkous ja vähäpätöisyys. Tylsyys on monille kaltevalla pinnalla eläville nuorille keskeinen elämäntunne, joka ajaa kosteisiin ja huuruisiin porukoihin silkan actionin, tekemisen ja jännityksen hakemiseksi.
Tylsyys on sosiaalinen tunne. Se on sosiaalisten suhteiden laimeutta ja siitä seuraavaa pysähtyneisyyden ja mihinkään kuulumattomuuden tunnetta. Tylsyys on lähellä häpeän, vieraantumisen ja depression kokemuksia, joita kukaan ei siedä. Jos omassa lähiyhteisössä päihteet tarjoavat helpon, tehokkaan ja tavallisen keinon torjua näitä tunteita, lopputulos on helppo arvata.
Lisäksi päihteiden käytön yhteisöllisyydellä on historialliset juuret. Juominen on suomalaisessa kulttuurissa vuosisatoja vanha tekniikka kokea yhteenkuuluvuuden tunteita, joiden näyttämiselle arki ei aina anna sijaa. Tästä syystä myös hyvinvoivat nuoret juovat: juominen auttaa luomaan ja vahvistamaan oman porukan sosiaalisuutta myös silloin kun kaikki on periaatteessa hyvin.
Päihdeongelmien keskiössä ei tästä näkökulmasta ole alkoholi tai muut päihteet aineena, vaan ne syyt, jotka saavat nuoren imemään aineen pullosta, purkista tai piipusta elimistöönsä ja elämäänsä. Nämä syyt ovat sosiaalisia ja emotionaalisia.
Siksi yhteisöt voivat ja niiden pitää auttaa päihdeongelmien torjumisessa paitsi patoamalla alkoholia, myös täyttämällä päihteiden käytön yhteisöllisiä tarpeita ilman viinaa.
Tällä on kaksi selkeää seurausta käytännön työlle ja politiikalle.
Ensiksi: kukaan yksilö ei ole tyhjä, yhteisötön taulu, johon työntekijät ja poliitikot voivat piirtää haluamansa yhteisön. Siksi on tunnettava ja ymmärrettävä niitä yhteisöjä, joissa ihmiset jo elävät. Vaikuttaminen ei onnistu kuin olemassaolevien yhteisöjen kautta.
Toiseksi: päihdeongelmien torjunnassa eri pidä tuijottaa pulloon vaan ihmiseen, joka pullon juo − ja ryhmään, joka juo monta pulloa yhdessä. Siksi parasta ehkäisevää työtä on satsata kiinnostavien ja turvallisten yhteisöjen luomiseen käytännössä ja konkreettisesti.
Jos oma koti tai lähipiiri ei tarjoa tällaista, niitä löytyy kouluista ja oppilaitoksista, työpajoilta, harrastuksista, sosiaali- ja terveyspalveluista jne. Näitä yhteisöjä johtavat ja ylläpitävät aikuiset ammattilaiset. Heille pitää taata riittävä osaaminen ja resurssit tehdä työtään yhteisöjen eteen.
Tämä ei ole välittämisen siirtämistä systeemille niin kuin jotkut ovat esittäneet. Se on hyvän ja kestävän yhteisöllisyyden levittämistä niin laajalle, että siitä pääsevät osaksi myös ne, jotka eivät peri sitä kotoaan tai naapurustosta. Jos yhteisöllisyys on ratkaisu ongelmiin, niin sitä pitää silloin olla myös kaikkien saatavilla.
Kirjoitus on julkaistu Poreilua-blogissa, jota ylläpitää THL:n Neuvoa-antavat-verkkopalvelu.
Antti Maunu
erityissuunnittelija
