Tsemppaa ysiluokkalaista!

”Ysi tulee vetää asenteella läpi. Ei kannata masentua. Viimeinen vuosi yläasteella saattaa olla melkoista kuraa, mutta täytyy vain ajatella positiivisesti. Se on kuitenkin VIIMEINEN ja sitten pääset älykkäiden ihmisten seuraan.”

Monille nuorille yhdeksäs luokka voi olla stressaava eri tavoin, eikä aikuinen sitä aina huomaa. On oppilaita, joille koulunkäynti on helppoa, läksyjä ei juurikaan tarvitse lukea ja silti pärjää ihan hyvin. Siitä huolimatta vanhemmat saattavat painostaa opiskelemaan ja suunnittelemaan tulevaisuutta. Täydellisyyteen pyrkiminen on voinut mennä niin pitkälle, että nuori ei suoriudu opiskelusta isossa ryhmässä, jolloin tilanteeseen on jouduttu etsimään koulussa uusia ratkaisuja.

Osalle oppilaista on taas tuskaa edes ajatella tulevia matikan tunteja tai ruotsin opetusta. Toisia kiusaa jatkuva meteli oppitunneilla tai pulpeteissa nuokkuvat oppilaat, joita opettajat parhaansa mukaan yrittävät pitää mukana oppitunneilla. Paljon on niitä, jotka vain odottavat pakollisen peruskoulun loppumista. Heitä ei juuri sillä hetkellä kiinnosta numerot, kunhan riman ylittää ja saa päättötodistuksen. Jos opiskelupaikkaa ei heti saa, niin omia mahdollisuuksia voi parantaa mm. kymppiluokalla.

Yhteistä näille nuorille on, että pelkkä tsemppi-toivotus ei heille riitä. Nuorille on suuri haaste löytää vastaus kysymykseen: mitä minä haluan tulevaisuudelta?

Opiskelupaikan valintaan vaikuttavat monet asiat. Kokemukset TET-harjoitteluista ja kesätöistä ovat voineet antaa nuorelle kokemusta työnteosta. Nuoren ajatuksia saattaa myös ohjata esimerkiksi verkossa tehtävät ammatinvalintakyselyt, media sekä ystävien mielipiteet ja kokemukset eri ammateista ja opiskelupaikoista.

Koulussa tukea päätöksiin saa opinnonohjaajilta, mutta kuinka voin itse vanhempana ymmärtää ja auttaa tekemään valintoja? Olenko liian kalkkeutunut eli en ymmärrä nuoren elämää?

Kysyin tyttäreltäni, perheemme kuopukselta, millä mietteillä hän odottaa yhdeksännen luokan alkamista. Vastaus kuului: ”En millään, en ajattele sitä, mä oon nyt lomalla”. Neljän lapsen äitinä sekä opettajanuraa 17 vuotta tehneenä, tulkitsen viestin: nuori ei aina myönnä, että ysiluokka mietityttää.

Kun peruskoulun päättävä nuori etsii suuntaa tulevaisuudelleen, en voi vanhempana löytää sitä hänen puolestaan. Sen sijaan voin antaa apua ja tukea nuoren viimeiseen peruskouluvuoteen esimerkiksi näin:

• Olemalla läsnä, jakamalla ilot ja surut
• pitämällä huolta nuoren perusasioista: unesta, ravinnosta ja harrastuksista
• keskustelemalla avoimesti koulutehtävien tekemisestä
• keskustelemalla tulevana vuonna eteen nousevien koulutusvalintojen mahdollisuuksista sekä etsimällä tietoa yhdessä nuoren kanssa
• antamalla nuorelle mahdollisuus löytää itsensä ja tehdä myös virheitä
• ymmärtämällä, että tulevaisuus on muuttunut, joidenkin tapojen ja tutkintojen aika on ohi.

Ja toki aina voi toivottaa myös TSEMPPIÄ!