Stigman alla
Tämän vuoden ehkäisevän päihdetyön viikon teemana on päihteet ja mielenterveys. Nämä kulkevat usein käsi kädessä. Runsas päihteiden käyttö altistaa meidät erilaisille mielenterveyden häiriöille. Ja jos meillä on vakava, mahdollisesti hoitamaton mielenterveyden häiriö, olemme alttiimpia käyttämään päihteitä. Tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että vakavien mielenterveyshäiriöiden että riippuvuus- ja päihdesairauksien kohdalla meillä elää edelleen vahva leimautumisen pelko.
Kun joku tietty ihminen stigmatisoituu eli leimaantuu, hän poikkeaa jollain tavalla yhteisössä vallalla olevista normeista esim. ulkonäön, sairauden tai toimintansa vuoksi. Stigma syntyy aina suhteessa johonkin toiseen. Ihminen ei enää näyttäydy ainutlaatuisena yksilönä, vaan hänestä tulee osa jotain ulkopuolelta määriteltyä ykseyttä.
Stigman antajat ja kantajat
Olen osallistunut tänä syksynä useaan stigmaa käsittelevään webinaariin ja työpajaan, jotka ovat tarjonneet paljon syventävää tietoa, kiinnostavia keskusteluja ja herättäviä ahaa-elämyksiä. Yhdessä työpajassa puhuttiin siitä, kuinka me kaikki olemme stigman antajia tai kantajia. Kukaan ei voi ulkoistaa itseään stigman kehästä vaan jokaisella meillä on siinä omanlaisensa rooli.
Vaikka olisi ammattilaisena tehnyt työtä monissa haasteellisissa olosuhteissa olevien ihmisten parissa ja kokisi olevansa ennakkoluuloista ja -asenteista riisuttu, saattaa jokin yksittäinen vartioimaton hetki peilata meille omien näkemystemme syvällä olevat stereotyyppiset ajatusmallit. Juuri ne, joista koki olevansa täysin vapaa. Nämä arvokkaat pysäytykset lisäävät omaa ymmärrystä siitä, kuinka myös minä voin työntekijänä olla tahattomasti vahvistamassa jo olemassa olevaa stigmaa.
Erityisen halvaannuttavaa yksilön kannalta on ns. sisäistetty stigma, joka punoutuu osaksi ihmisen minäkuvaa. Se on vahvasti suoraan ihmisen minuuteen liittyvää häpeää, jota on vaikea sietää tai kestää. Jotain, joka kasvattaa railoa minun ja muiden väliin. Jotain, joka saa voimansa ennakkoluulojen hähmäisestä verkosta.
Erilaisuus pelottaa. Se luo mielikuville pohjautuvia käsityksiä, jotka ajan myötä muuttuvat omanlaisiksi totuuksiksi. Stigma hakee kasvuvoimansa kaiken alleen peittävästä häpeästä. Kasvojen menettämisestä yhteisön edessä. Katseenkohteena olemisesta silloin, kun emme sitä haluaisi.
Stigma langettaa alleen myös riippuvuutta tai mielenterveyden häiriötä sairastavan läheiset. Riippuvuussairaudesta kärsivän läheisten tunteet vaihtelevat häpeästä epätoivoon, hauraasta toiveikkuudesta polttavaan vihaan. Vuosia jatkunut taistelu nakertaa hiljalleen myös vierellä kulkijan voimat.
Stigmaa purkamassa
Parasta stigmaa purkavaa sekä ennaltaehkäisevää päihde- ja mielenterveystyötä on avoin, kunnioittava ja vuorovaikutuksellinen keskustelu. Keskustelu, jossa jokainen osapuoli tulee nähdyksi ja kuulluksi.
Stigman alla on kuitenkin vain ihminen. Ihminen, joka elää juuri sennäköistä elämää kuin hän juuri sen hetkisillä voimavaroillaan kykenee. Toivoen, että kaikesta huolimatta, vain kädenojennuksen päässä, ovat hänelle läheiset ihmiset.
