Penkkaripäivänä ollaan suurten tunteiden äärellä

Kun muistelen omia penkkareitani, mieleen tulee voimakkaita tunnetiloja. Ylpeys siitä, että me tehtiin se. Onnellisuus ja riemu. Tunne siitä, että voidaan tehdä mitä vain ja maailma on meille auki. Haikeus, koska kaikesta yhdessä koetusta pitää kohta päästää irti ja sitten ollaan ihan omillaan. Se tunne, kun ollaan jo melkein aikuisia, mutta ei ihan vielä kuitenkaan.

Penkkarit ovat tärkeä rituaali, jonka avulla on mahdollisuus käsitellä kaikkia niitä suuria tunteita, joita koulun loppuminen voi herättää. Rituaalin läpikäyminen auttaa hyväksymään, että tutusta ja turvallisesta yhteisöstä on päästettävä irti ja on otettava uudenlaista vastuuta omasta elämästä. Ei ole enää valmiita sääntöjä, aikatauluja ja rakenteita; sellaiset on nyt luotava itse. Kaiken lisäksi on hyväksyttävä, että se tiivis ryhmä, jonka kanssa on koettu paljon, hajoaa.

Penkkareihin voi liittyä myös kielteisiä tunteita; kaikille penkkarit eivät ole yhtä juhlaa. Jotkut voivat kokea masennusta ja ahdistusta. Kaikilla nuorilla ei ole ollut samanlaista yhteenkuuluvuuden kokemusta opiskelijayhteisössä. Toiset stressaavat niin kovasti ylioppilaskirjoituksia, että jättävät juhlinnat välistä. Yhtä lailla he ovat uuden elämäntilanteen edessä.

Penkkaripäivä voi nuorille ja aikuisille näyttäytyä eri tavoin. Monen aikuisen näkökulmasta karnevalistinen juhlinta voi vaikuttaa humalahakuiselta toilailulta. Yhä suurempi osa täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevista tai sen juuri ylittäneistä nuorista ei kuitenkaan käytä lainkaan alkoholia ja humalahakuinen juominen on vähentynyt. Suhtautuminen kännisekoiluun on muuttunut. Hauskaa halutaan pitää, mutta kontrolli säilyttää.

Monessa koulussa päihteet otetaan puheeksi penkkaripäivän alla. On tärkeää, että yhteisistä säännöistä pidetään kiinni ja että päihteiden tuomista kouluun ei katsota läpi sormien, edes penkkaripäivänä. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin se, että päihteistä on keskusteltu avoimesti jo aiemmin. Nuoren suhtautumistapa alkoholiin – mitä alkoholi merkitsee minulle, mistä syistä, milloin ja millä tavalla sitä käytän vai käytänkö ollenkaan – ei nimittäin vain ilmaannu jostakin sillä hetkellä, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta. Jo pienet lapset tekevät havaintoja siitä, miten ympärillä olevat aikuiset alkoholia käyttävät ja miten he puhuvat siitä. Lapsille ja nuorille tulee antaa mahdollisuus pohtia alkoholin käytön syitä ja seurauksia eri näkökulmista – aikuisen kanssa ajatuksia peilaten, koulutaipaleen eri vaiheissa.

Kun penkkaripäivä koittaa, on nuorella parhaassa tapauksessa jo vahva käsitys siitä, mitä hän itse ajattelee päihteistä ja miten niihin suhtautuu: tarvitseeko esimerkiksi penkkareiden suuria tunteita korostaa alkoholilla vai ovatko ne tarpeeksi suuria muutenkin.

Iloista penkkaripäivää ja lämpimät onnittelut kaikille abiturienteille hienosta työstä!

Kirjoittaja työskentelee toisen asteen ja korkeakoulujen koulutussuunnittelijana EHYT ry:ssä.