Päihdekasvatus vahvistaa nuoren itsetuntoa
Moni nuori kokee uudet tilanteet vaikeina ja jännittävinä. Viisas kasvattaja antaa nuorelle tilaa rauhassa totutella ja tarkkailla. Nuorta voi rohkaista hienovaraisin keinoin, kohtaamalla ja kuuntelemalla, sekä olemalla kiinnostunut nuoresta ja tämän mielipiteistä.
Ensimmäinen tapaaminen: Nuoria valuu paikalle ja he valitsevat paikkojaan. Takarivin istumapaikat varataan ensimmäisenä. Joukossa saapuu hupparin suojiin piiloutunut nuori, joka välttelee katsekontaktia ja siirtyy nopeasti kavereiden perässä takariviin. Kaikki ovat jännittyneitä uudesta tilanteesta ja uusista ihmisistä. Tapaamisen puolivälissä hupparinuori vaikuttaa huonovointiselta ja lähtee kotiin.
Nuorelle voi olla iso haaste tulla uuteen ryhmään. Uusi ryhmä, tilanne ja ohjaajat voivat tuottaa ahdistusta. Hupparin suojiin on helppo kätkeytyä, ettei vaan joudu ottamaan ryhmässä mitään roolia. Jokainen nuorten kanssa työskennellyt on varmaan joskus tavannut nuoren, jonka olemus viestittää, että hän olisi mieluummin missä tahansa muualla kuin täällä.
Toinen tapaaminen: Hupparinuori lipuu paikalle muiden mukana. Ohjaaja ilahtuu, ettei nuori jäänyt kokonaan pois ryhmästä, vaikka edellisellä kerralla oli vaikea olla. Ryhmässä keskustellaan päihteistä. Aihe on hankala, mutta nuoret osallistuvat keskusteluun hienosti. Huppariin pukeutunut nuorikin jaksaa nyt olla koko tapaamisen paikalla.
Joskus jo se, että nuori tulee paikalle, on erävoitto. Silti me kasvattajat kiinnitämme välillä paljon huomiota esimerkiksi siihen, onko nuorella huppu tai pipo päässä sisällä. Haluamme ohjata nuoria kohteliaisiin käytöstapoihin. Pipolla tai hupulla voi kuitenkin olla paljon isompikin merkitys. Se voi tuoda suojaa epämukavassa tilanteessa. Sen alta voi tarkkailla tilannetta, mutta suojautua katseilta. Varsinkin kun paikalla on uusi ohjaaja ja puhutaan hankalasta aiheesta, kuten päihteistä, nuori voi tuntea olonsa epävarmaksi.
Kolmas tapaaminen: Nuoret moikkailevat iloisesti, kun saapuvat paikalle. Hupparinuorikin tervehtii varovaisesti. Alamme tulla nuorten kanssa tutuiksi ja nuoret kertovat rohkeasti mielipiteitään päihteistä. Hupparinuorikin vastailee lyhyesti, kun häneltä kysytään jotakin.
Kiva nähdä taas. Mitä kuuluu? Hienoa, että tulit paikalle. Miten meni viikonloppu? Jatkuvia pieniä kohtaamisia, jotka pitkällä aikavälillä rakentavat jotain pysyvää. Ei riitä, että ohjaaja kertoo päihteistä. Jotta päihdekasvatuksella olisi hyvät lähtökohdat, täytyy jokainen nuori kohdata arvostavasti yksilönä. Täytyy olla aidosti kiinnostunut hänen läsnäolostaan ja kuulumisistaan. Ja jotta tärkeä kasvatuksellinen viesti voisi mennä perille, täytyy nuorelle tulla tunne, että hänen mielipiteillään on väliä ja niitä arvostetaan.
Neljäs tapaaminen: Ryhmätyöt ovat täydessä vauhdissa. Myös hupparinuori osallistuu aktiivisesti työskentelyyn: hän kertoo omia ideoitaan ja vitsailee muiden kanssa. Ohjaaja on ihmeissään muutoksesta, joka nuoressa on tapahtunut. Ensimmäisiin tapaamisiin verrattuna nuori on kuin eri ihminen. Nuori on iloinen ja vapautunut.
Kun nuorta sinnikkäästi rohkaisee mukaan ja antaa positiivista palautetta pienistäkin onnistumista, voi tapahtua uskomattomia muutoksia. Hiljaisesta ja epävarmasta voi kuoriutuakin aktiivinen ja rohkea nuori, joka osaa monenlaista, vaikka ei ole sitä aikaisemmin näyttänyt. Kuinka usein olemme tehneet liian nopeita johtopäätöksiä ja mielessämme lokeroineet jonkun nuoren tietynlaiseksi? Osaammeko nähdä nuoressa mahdollisuuksia ja potentiaalia ja ruokkia niitä positiivisella palautteella?
Viides tapaaminen: Ohjaaja on jo ennen tapaamista valmiiksi vähän haikeana, koska yhteinen matka näiden nuorten kanssa päättyy tänään. Paljon olemme oppineet toisiltamme. Ensimmäiset osallistujat saapuvat paikalle. Myös hupparinuori, mutta tällä kertaa ilman huppua.
Sattumaako? Ehkä, ehkä ei. Päihdekasvatus ei ole vain päihteistä puhumista. Se on myös nuoren itsetunnon, sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen vahvistamista. Vuorovaikutuksen ja rohkaisun kautta nuoren positiivinen minäkuva vahvistuu. Minä osaan. Minua kuullaan. Minut otetaan todesta. Minä voin laskea suojamuurini. Minä voin olla oma itseni. Minä olen arvokas.