Mitä pullo sisältää? – alkoholituotteiden etiketit suurennuslasin alla
Oletko koskaan miettinyt, mitä erilaiset alkoholijuomat oikeastaan sisältävät? Mistä tulee marjaliköörin väri tai viinin tammisuus? Olet luultavasti osunut päivänpolttavaan EU-tason keskusteluun alkoholituotteiden pakkausmerkinnöistä.
Keskustelua tuotetiedoista on käyty jo 70-luvulta lähtien ja nykyisin EU:n alueella elintarvikepakkauksissa sekä alle 1,2 % alkoholia sisältävissä juomissa pitää olla ravintoarvot ja ainesosaluettelo. Alkoholiteollisuus on saanut erivapauden, joka on tuonut mahdollisuuden muokata mielikuviamme. Hyvä esimerkki on viinin tamminen maku. Ajattelemme, että maku tulee patinoituneesta viinitynnyristä, kun todennäköisempää on, että makua on saatu lisäämällä viiniin valmistusvaiheessa tammilastuja.
Pitkällisen vaikuttamistyön tuloksena alkoholiteollisuus on taipumassa EU:n kuluttaja- ja kansanterveysjärjestöjen tahtoon. Panimot ovat jo muutaman vuoden vapaaehtoisesti lisänneet ainesosasluetteloita ja ravintoarvoja käymisteitse valmistettuihin tuotteisiin. Viime aikoina myös muu alkoholiteollisuus on päättänyt tulla puolitiehen vastaan. Lokakuussa 2019 EHYT ry:n, Ehkäisevän päihdetyön verkoston ja Eurocaren järjestämässä Alcohol Labelling -seminaarissa Helsingissä eurooppalaiset viiniteollisuuden ja vahvojen alkoholien tuottajien kattojärjestöt lupasivat lisätä tuotteisiinsa ravintoarvot sekä kalorit desilitraa kohden. Ainesosia ei edelleenkään olisi itse tuotteessa, vaan ne löytyisivät valmistajien verkkosivuilta.
Kuluttajille ei riitä pelkkä internet, sillä harvalla on aikaa selata tuotteiden kotisivuja ja vertailla ainesosia. Nykyisin vain yleisimmät allergisoivat ainesosat, kuten pähkinät ja kananmuna, on pakko ilmoittaa tuotetiedoissa, mutta moni muu allergeeni jää näkymättömiin ja voi aiheuttaa vaaratilanteita. Entä miten esimerkiksi keliaakikko tai vegaani voi valta itselleen sopivan tuotteen? Myös juomien energiasisällöt kiinnostavat kuluttajaa, varsinkin, jos tarkoituksena on pudottaa painoa tai vähentää sokerin käyttöä.
Keskustelu kuluttajan oikeudesta tietää ei rajoitu vain allergioihin ja kaloreihin. Ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta on haastavaa puhua alkoholin terveyshaitoista ja alkoholikulttuurista, kun ei ole tarpeeksi tietoa. Kuluttajilta saattaa jäädä huomaamatta, että oluessa on vähemmän kaloreita kuin viskissä tai että viiniin saatetaan lisätä väriaineita, jotta se näyttäisi samalta vuosikerrasta toiseen. Myös se saattaa yllättää, miten paljon vahvaa alkoholia sisältävissä juomasekoituksissa on lisäaineita.
Kertomalla kuluttajille vain osan totuudesta, alkoholiteollisuus voi muokata mielikuvia ja luoda tuotteiden ympärille myyttisiä tarinoita, joissa korostetaan esimerkiksi puhtautta, perinteitä ja luonnonmukaisuutta. Jokainen juoma on kuitenkin myyntituote, jonka tarkan sisällön salaamisen avulla tehdään tuottoa ja harhautetaan kilpailijoita. Ehkäisevän päihdetyön osaajille sisältötiedot ovat merkityksellisiä. Ehkä alkoholituotteiden etikettimerkinnät voisi ottaa puheeksi seuraavassa kokouksessa, koulutuksessa tai verkostotapaamisessa ja miettiä, miten asiaa voisi edistää täällä koti-Suomessa?
Oikaisu 26.6.: Alcohol Labelling -konferenssi järjestettiin vuonna 2019, ei vuonna 2020, kuten tekstissä aiemmin luki.
