Mitä alkoholilain jälkeen?
Lain vaikutusarviossa perusteltiin yksityiskohtaisesti ja kattavasti, miksi alkoholilakia ei olisi tullut säätää esitetyssä muodossa. Eduskunnan enemmistölle lain vaikutusarvioilla ja murskaavilla lausunnoilla ei ollut kuitenkaan merkitystä. Lakiesityksen myönteisesti suhtautuvat lausunnot olivat selkeänä vähemmistönä. Näistä lähes kaikki olivat alkoholin myynnistä taloudellisesti hyötyvien toimijoiden kirjoittamia.
Tuoreimman alkoholipoliittisia mielipiteitä kartoittavan kyselyn mukaan (THL/Kantar TNS, tammikuu 2018) puolet vastaajista kannatti nykyistä alkoholipolitiikkaa, tiukempaa 13 % ja väljempää 32 %. Naiset kannattivat kiristyksiä huomattavasti miehiä useammin. Kyselyn vastauksissa merkittävin ristiriita liittyy siihen, että 50 % vastaajista olisi valmis sallimaan viinien myynnin ruokakaupoissa mutta 85 % haluaisi pitää väkevien alkoholijuomien myynnin Alkon yksinoikeutena.
Ristiriita syntyy siitä, että valtio ei voi ylläpitää nykyisen kaltaista alkoholin vähittäismyyntiä mikäli viinien myynti vapautuisi ruokakauppoihin. Tämä tarkoittaisi Alkon loppua tai erittäin merkittävää keskittymistä. Uskottavin skenaario on, että viinien vapautuminen johtaisi ennen pitkää myös väkevien alkoholijuomien myynnin vapautumiseen nykyisiä päivittäistavarakaupan jakelukanavia pitkin. Nykyisenkaltaisen Alkon säilyttäminen ja ruokakauppojen viinin myynnin samanaikainen salliminen ei ole mahdollista yhdessäkään skenaariossa. Valitettavasti tämä kehityskulku ei ole useimmille kansalaisille selvä, minkä myös kyselyn tulokset melko kiistattomalla tavalla osoittavat.
Laajemmin alkoholipoliittisessa keskustelussa yksi keskeinen haaste on, että alkoholinkäytön aiheuttamia kokonaisseurauksia ei useinkaan haluta tai osata nähdä kattavasti. Osin kyse on siitä, että vältettävissä olevat päihdehaitat on normalisoitu osaksi yhteiskuntaa. Viime vuonna tiivistyneen alkoholikeskustelun piirteenä oli näkökulma, jossa ”yksilön vastuuta” halutaan korostaa ilman yhteisvastuuta. Yksilönäkökulmaa korostetaan huolimatta siitä, että alkoholi on perusluonteeltaan haitallinen ja riippuvuutta aiheuttava aine, jonka aiheuttamat kielteiset vaikutukset tulevat hyvin laajasti muiden ihmisten kannettavaksi.
Alkoholilain hyväksymisen jälkeen on tärkeää seurata, mitä tapahtuu alkoholin kokonaiskulutukselle ja alkoholihaitoille, jotka ovat kiinteässä suhteessa toisiinsa. Kulutuksen kasvun ja haittojen seurannassa maltti on valttia, koska luotettavan kuvan saamiseksi tarvitaan vähintään kahden tai kolmen vuoden seuranta-aika. Alkoholisairauksien suhteen seuranta-ajan tulee olla tätäkin pidempi, koska vaikutukset ilmenevät pitkällä viiveellä.
Vuonna 2016 pelkästään suorien alkoholikuolemien määrä (1700) oli lähes kahdeksan kertaa suurempi kuin vuosittaisten liikennekuolemien määrä (220). Suoriin alkoholikuolemiin tulisi lisätä alkoholin aiheuttamat välilliset kuolemat, jotka liittyvät muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpiin mutta myös onnettomuuksiin ja henkirikoksiin. Näiden välillisten kuolemien kokonaismäärän luotettava ja kattava arviointi on vaikeaa.
Nyt poliitikkojen tulisi antaa vahva viesti siitä, minkälaisin keinoin alkoholista aiheutuvia haittoja halutaan vähentää tilanteessa, jossa tutkimuksen mukaan kaikkein vaikuttavimmat keinot eivät kansanedustajien enemmistölle kelvanneet. Varmaa on ainakin se, että monipuolista ehkäisevää päihdetyötä tarvitaan myös tulevaisuudessa.
Kirjoitus julkaistu lyhyemmässä muodossa EHYT ry:n järjestölehdessä 1/2018.
